KIRJAKALMISTO II    1.7.06.-31.12.06

 

 

PIETARI WIRTANEN

 

 

WHH 198

 

 

 

Vuonna 2006, jolloin luin Tuulen varjon.

 

                      Siirryn kalenterivuosikalmistoon. Nyt, kun nämä kirja-arvioinnit ovat tuoreena saatavilla blogissani, tämä lie parempi keino pitää lukemisensa järjestyksessä. Miksi Kirjakalmisto? Siksi, että nämä kirjat olen nujertanut, lukenut läpi. Mukana eivät siis ole ne, joita en ole lukenut loppuun, joko kirjojen huonouden tai omien puutteitteni takia.

 

                      Minulla on aina kesken vähintään kolme kirjaa – joskus jopa viisi. Niistä yksi on romaani, toinen enemmän asiatekstiä ja kolmas esperantonkielinen. Lisäksi voi olla jokin kevyempi esimerkiksi vessassa istuntokirjana, jopa kaksikin kirjaa, koska meillä on kaksi vessaa. Näin ollen jossain vaiheessa saattaa tulla loppuun luetuiksi useita kirjoja saman päivän aikana. Tämän lisäksi luen päivittäin Helsingin Sanomat ja Savon Sanomat melko tarkkaan. Aikakausilehdistä sanasta sanaan luen Tiede-, Suomen Luonto ja Tähdet ja Avaruus-lehdet. Samaten Aamun Koiton, joka on ortodoksinen. Esperantoksi Monaton, Revuo Esperanton ja Esperanta Finnlandon. Suomen Kuvalehdestä luen kaiken minua kiinnostavan. Lisäksi minulle tulee kolme ristikkolehteä, jotka täytän kokonaan. Punaisesta Pelikaanista tosin loppuaukeamaan saattaa jäädä aukkoja.

 

                      Olen nähnyt suurta vaivaa tiivistääkseni sanottavani mahdollisimman lyhyeen, mutta samalla niin, että minun mielipiteeni tulisi selvästi ilmi. Inhoan kirjojen takakansiselostuksia ja juonenselvityksiä, joita en enää vahingossakaan lue. Mitä iloa on lukea kirjaa, josta tietää jo kaiken – ellei se sitten ole niin hyvä, että sen haluaa lukea vaikkapa vuosittain. Samaten televisionäytelmiä ennen joku kuuluttaja nykyään istuu pallilla ja löpisee kaiken etukäteen, ulkomaisissa sarjoissa näytetään lopuksi pikakelauksena koko seuraava osa jne. Ehkä nykyihminen tarvitsee kaiken moneen kertaan tajutakseen jotain. Jos kirjoitan "ihan kiva juttu" se tarkoittaa tietenkin seuraavaa: "Pikkusievää näpertelyä ilman sen kummempia juonellisia ahaa-elämyksiä. Tyylillisesti on pelattu varman päälle eikä suututeta ketään. Lukemisesta ei saa minkäänlaisia virikkeitä, ja periaatteessa aika on muka hukkaan heitettyä. Mutta saahan siihen tunnin tai pari elämästään melko rattoisasti kulumaan."

 

                      Vielä pisteytyksestä. Näillä tähdillä ei totisesti ole mitään tekemistä jonkin absoluuttisen totuuden tai hyvyyden tai hienouden kanssa. En myöskään lue sivistääkseni itseäni; ellei kirja miellytä, jätän sen kesken.   Yhden tähden kirjakin on sellainen, että sen on voinut itseään kiusaamatta läpi lukea. Esim. Juha Seppälän kirjat olen kaikki lukenut, ja niistä pitänyt, paitsi viimeistä, Ei kenenkään maa. Pistin syrjään 50 sivun jälkeen. En ymmärtänyt mitään. Ehkä liian hienoa minulle, mutta joka tapauksessa ei minun kirjani.

 

                       Siis: mitä enemmän tähtiä, sitä suuremman lukunautinnon olen kirjasta saanut. Varsinaiset tietokirjat ovat eri asia.  Jos annan niille pisteitä, kyse on siitä, että tietojen saamisen lisäksi olen nauttinut teoksen kirjallisista ansioista.

 

 

 

 

 

1. Engel Howard: LUNNASPELI **

 

304 s. WSOY 1988

 

Ei mitään ihmeempää vikaa, mutta täsmälleen samanlainen kuin tuhat muuta.

 

 

 

2. Mäki Reijo: NUORUUSTANGO ***

 

350 s. Otava 2005

 

On se niin sujuvaa tekstiä. Muuten tulisi yksi tähti.

 

 

 

3. Sillanpää F. E. MIEHEN TIE ****

 

286 s. Otava 1948 (1932)  6. painos

 

Nobelin arvoinen miehisten miesten kirja.

 

 

 

4. Sillanpää Frans Emil: ELOKUU ***

 

114 s. Otava 1990 (1041)

 

Hajanainen, joku kustannusvirkailija kokosi paperinipuista, kun Fransu oli Nobelinhakumatkalla ja sen jälkeen kuivumassa hoitolassa.

 

 

 

5. Vargas Fred: PYSTYYN, KUOLLEET! *

 

306 s. Gummerus 2002

 

Olipa pettymys. Epälooginen, typeriä ratkaisuja.

 

 

 

6. Skiftesvik Joni: SALLI KOISTISEN TALVISOTA ***

 

219 s. WSOY 1995

 

Suorastaan mielenkiintoinen.  Sotaa ei  kuvata. Vasta luettuani huomasin ennenkin lukeneeni.

 

 

 

7. Stout Rex VIIMEINEN SIIRTO ***

 

243 s. WSOY 1995. SAPO

 

Tasaista Wolfe-jälkeä.

 

 

 

8. Haakana Veikko: SEITA LÄHTEE LIIKKEELLE **

 

243 s. Karisto 2000

 

Hellyttävä yritys. O:nkin jättänyt kirjoittaja nimestään pois.

 

 

 

9. Le Clézio J.M.G.: KAUPUNKI NIMELTÄ ONITSHA

 

191 s. Otava 1994

 

En ymmärtänyt senkään vertaa, että voisin pisteitä antaa. Luinpas läpi. Varmaan hieno kirja. Kauniita lauseita.

 

 

 

10. Korhonen Vexi: MURHAKOODI **

 

314 s. Gummerus 2006

 

Luin mökillä, nyt 4 päivän päästä tietokoneen äärellä en muista mitään. Minussako vika? Mutta vetävä oli.

 

 

 

11. Vargas Fred: PAINU TIEHESI JA PYSY POISSA ***

 

431 s. Gummerus 2005

 

Kovin nämä Vargasit ovat samanmallisia. Mutta mukavan omansatyylisiä.

 

 

 

12. Parkkinen Sami: KAUPPAMATKUSTAJAN SYNTYMÄ ****

 

199 s. Gummerus 2004

 

Jokin tässä puhutteli juuri minua. Taidan lukea toisenkin Parkkisen. (Jälkihuomio: Yritin yhtä, mutta kesken jäi)

 

 

 

13. Stout Rex: MURHA MAKUUHUONEESSA ***

 

218 s. WSOY 1996 2.p (1983/1966)

 

Perustekstiä. Nero Wolfe on minun salapoliisisuosikkejani.

 

 

 

14. Sillanpää F. E.: IHMISET SUVIYÖSSÄ ****

 

200 s. Otava 1958 (1934)

 

Ooh mikä kesäkirja.

 

 

 

15. Skiftesvik Joni: APTEEKKILAIVA ***

 

340 s. WSOY 2006

 

Sujuvaa, mutta eihän näissä mitään sanota. Vaikka miehellä on kova tarve jotain ilmaista.

 

 

 

16. Westerberg Sven: GÖTEBORGIN MURHAT **

 

267 s. Blue Moon 2004

 

Liukasta tekstiä,  mutta en pysty tajuamaan kansainvälistä vakoilua sen kummemmin kuin sodankäyntiäkään. Hullun hommaa.

 

 

 

17. Salama Hannu: KOLME SUKUPOLVEA ***

 

127 s. Otava 1978

 

Kirjailijan piironginlaatikosta rahapulassa löytynyt ammattimiehen tekele.

 

 

 

18. Parkkinen Sami: LOORDI ***

 

190 s. Weilin & Göös  1987

 

Luultavasti olin ennenkin lukenut. Puolihulvattomia novelleja.

 

 

 

19. Staalesen Gunnar: RUUSUSEN UNTA **

 

330 s. Otava 2006

 

Jokin tässä mätti.

 

 

 

20. Arley Catherine: OLKINAINEN ****

 

262 s. WSOY  2p 1987 (1959)

 

Klassikko, jossa 75-vuotias ikivanhus murhataan.

 

 

 

21. Nilsonne Åsa: KAIKESSA HILJAISUUDESSA **

 

286 s. Otava 2004

 

Luin mökillä, nyt kotona ei mitään mielikuvaa jäljellä.

 

 

 

22. Karpela Totti: JUHLI JA KUOLE **

 

203 s. Tammi 2006

 

Aivan kuin minua olisi huiputettu.

 

 

 

23. Larsson Åsa: AURINKOMYRSKY *

 

299 s. Otava (Seven) 2006

 

Tympeän typerä. Ja vielä liian pieni fonttikin.

 

 

 

24. Blixen Karen: TALVISIA TARINOITA **

 

315 s. WSOY 1944  2.p

 

Joko novellit huononivat loppua kohden, tai väsyin niiden lukemiseen.

 

 

 

 

 

25. Waringhien Gaston: NI KAJ ĜI. Pri religio kaj arto *****

 

341 s. Stafeto 1972

 

Esperantoliikkeen suurimman älykön esseitä. Uskonto-osuudelle 6 tähteä. Ateistin täydellisen puolueettomia huomioita kristinuskosta.

 

 

 

26. Robinson Robert: KUOLLEET KIRJATOUKAT **

 

297 s.  3.p WSOY 1995 (1957)

 

Miten ihmeessä tästä aiheesta on saatu näin kuiva kirja. Kuvitelma kirjasta: Mona Lisa tuhotaan ja Pyhä Ehtoollinen (sentään seinämaalaus?) revitään ohuiksi riekaleiksi??!

 

 

 

27. Edwardson Åke. WINTERLAND ****

 

271 s. Like 2005

 

Tämän miehen pitkät romaanit liian pitkiä. Nämä novellit kohdallaan.

 

 

 

28. Neergaard Paul: LA VIVO DE LA PLANTOJ ***

 

128 s. Stafeto 1957

 

Kasvitieteen perusteet. Alunperin esperantoksi. Rattoisa teos.

 

 

 

29. PIKKUJUTTU

 

173 s. Gummerus 2005

 

7 novellia eri kirjoittajilta. Taso vaihtelee * ja **** välillä.

 

 

 

30. Douglas Adams: LINNUNRADAN KÄSIKIRJA LIFTAREILLE ****

 

156 s. Wsoy 2005. 11. painos. (1989, 1977)

 

Mainio uudelleenlukukokemus. Ja pisteitä myös Markkulalle loistokäännöksestä.

 

 

 

31. Crispin Edmund: JOUTSENLAULU **

 

217 s. Wsoy 2005  (1947)

 

Liian monimutkainen murha, ei pelaa käytännössä.

 

 

 

32. Carr John Dickson: ITSEMURHIEN SALAISUUS **

 

202 s. Wsoy 1989. 2. p. Sapo 27

 

Sekoittikohan Jonni-setä hiilidioksidin ja –monoksidin?

 

 

 

33. Larsson Åsa: SUDENTAIVAL ***

 

351 s. Otava 2006

 

Huima hyppy parempaan edellisestä, Aurinkomyrskystä. Pysyy koossa.

 

 

 

34. Jokinen Seppo: HIIRILEIKKI ****

 

282 s. Karisto 2006

 

Tämä on ammattimies. Luontevaa tekstiä, uskottavia tapahtumia.

 

 

 

35. Viisi Herraa: ANTIKVARIAATTI UUSI KATAKOMBI

 

120 s. WHH 2006 2. p

 

Hankala tähän on uusia juttuja ympätä. Lisäksi tuli mieleen, että näihin pitäisi lisätä varoitus: Luettava juovuksissa.

 

 

 

36. Crofts Freeman Wills: SALAPERÄINEN LAATIKKO **

 

308 s. Wsoy 1994  2.p (1954/1928)

 

Aivan liian kiemura juoni. Joku kohta olisi klikannut. Vrt. arviointi 31.

 

 

 

37. Liukkonen Tero: JUMALAN PIMEYS

 

186 s. Gummerus 2005

 

Kirjan eri osat minulle eritasoisia, 1 ja 5 välillä, joten en anna yleispistemäärää. Valamostahan tässä on kyse, fantasiaa mukana, täysin perusteetonta väkivaltaa ja väärissä  kohdissa vellovaa seksiä.

 

 

 

38. Serp (Salminen Seere): HIUKAN ILOISEMPI ILME *

 

195 s. Wsoy 1954

 

Ennen salattuja elämiä oli näitä pakinoita.

 

 

 

 39. Laurila Asko: KEHITYKSEN PANTTIVANKI *

 

138 s. Wsoy 1981

 

Höyrypään hourailua. Alku tuntui jopa fantasialta, mutta lopussa karkasi keppihepo käsistä.

 

 

 

40. Hornby Nick: ALAS ON PITKÄ MATKA *****

 

328 s. Wsoy 2006

 

Paasilinnan Hurmaava joukkoitsemurha surffaa pinnalla. Tämä menee sukellusveneenä syvällä ja on hauskempi. (Vrt HS-arvostelu lokakuun puolivälissä 2006) Edes loppu ei mennyt mauttomaksi.

 

 

 

 41. Mankell Henning: DAISY SISTERS ****

 

651 s. Otava 2006

 

Mainio lukuromaani, joka pituudestaan huolimatta ei tuntunut pitkältä.

 

 

 

42. Eskola Antti: TIEDÄN JA USKON *****

 

235 s. Otava 2003

 

Kirjalle, jonka luettuani olen ymmärtävinäni VT:sta jotain,  ja senkin, mitä hemmetin tekemistä Jeesuksella on koko jutussa, pitää antaa viisi tähteä.

 

 

 

43. Mankell Hemming: KENNEDYN AIVOT **

 

427 s. Otava 2006

 

Jos on liian raivoissaan (oikeutetusti) Afrikan tilanteesta, ei pitäisi kirjoittaa trilleriä.

 

 

 

44. Tervo Jari: POLIISIN POIKA **

 

238 s. Wsoy 1993

 

Kirjalla on kielelliset ja juonelliset arvonsa, mutta jokin tökkii ja pahasti.

 

 

 

45. Hornby Nick: HYVÄT IHMISET *

 

355 s. Wsoy 2002

 

Ei ollut minun kirjani. Harpoin lopun. Poikkeuskirja, olisi pitänyt jättää kesken.

 

 

 

46. Haataja Paul-Erik: URAKAN LOPPU ***

 

383 s. Tammi 2005

 

Luin uudelleen kun muuta ei rantamökillä ollut.  Viime vuonna tuli yksi täplä enemmän.

 

 

 

47. Marques Gabriel Garcia: MUISTOJENI ILOTTOMAT HUORAT ****

 

100 s. Wsoy 2006

 

Hieno kirja, jossa ei ole ilottomia huoria.

 

 

 

48. Kapuscinski Ryszard: EBONO. RAPORTOJ EL AFRIKO ****

 

329 s. Kleks 2001

 

Puolalaisen sanomalehtimiehen kerrontaa lukuisilta matkoiltaan Afrikasta vuosien varrelta. Tämä kirja ei kumartele mihinkään suuntaan. Saattaa olla totta.

 

 

 

49. Ropponen Markku: KUHALA JA TAKAPIHOJEN TUONENVARJO **

 

326 s. Tammi 2006

 

Kirjoittaa kovin vetävästi, mutta juonenkoukeroita pitäisi jonkun kustannustoimittajan ankarasti oikoa. Uskomattomia mokia seassa.

 

 

 

50. Ruiz Zafon Carlos: TUULEN VARJO *****

 

647 s. Otava 2004

 

Liki täydellinen herrakirja vanhoine opuksinenen ja intrigeineen. Kirjaa, jossa on Unohdettujen kirjojen hautausmaa, ei voi olla rakastamatta.

 

 

 

51. Fernandez Alberto: SENĜENAJ DIALOGOJ  ***

 

200 s. Stafeto 1971

 

Leppoisaa jutustelua tieteen peruskysymyksistä. Viimeisen luvun kanssa  (kybernetiikka) olen täysin eri mieltä.

 

 

 

52. Parkkinen Seppo: PERHOSET

 

146 s. Wsoy 2004 2. p. (2002)

 

Suppeahko perusteos, josta saa paljon tietoa vähemmänkin tunnetuista perhosista.

 

 

 

53. Edwardson Åke: LÄPIKULKUMATKA  ***

 

189 S. Johnny Kniga 2006

 

Åken novellit sen kuin lyhenevät. Jotain karmeata liki joka jutussa mukana.

 

 

 

54. Reinikainen Pepi: PIMEÄN PESÄ, PARATIISI **

 

208 s. Art House 1990

 

Outoa, fantasiaa, mutta fantasia ikävä kyllä pelkkiä houreita. Ihan kuin mieleen työntyisi jokin pienenä luettu teos?

 

 

 

55. McCall Smith Alexander: ELÄMÄN KIRKAS KESKIPÄIVÄ **

 

271 s. Otava 2006

 

Tekisi kovasti mieli antaa enemmän pisteitä, mutta eihän näissä Mma Ramotswe-kirjoissa mitään tapahdu eikä sanota. Ellen tietäisi toisin, olisin varma, että kirjoittaja on nainen.

 

 

 

56. Miller Andrew: OPTIMISTIT ****

 

350 s. Tammi 2006 (KK)

 

Tulikohan neljäs tähti KK:n vuoksi? Miten väkivallan näkeminen vaikuttaa ihmiseen on kirjan teemana. Vahva teos päättyy ohueen loppuratkaisuun.