PIETARI VIRTANEN

 

 

KIRJAHAUTAUSMAA

2015

 

 

 

 

 

 

 

 

 

WHH 402

 

 

 

 

 

Vuonna 2015 on tullut luettua enemmän kirjanimikkeitä kuin koskaan aikaisemmin. Sapojen suuri osuus johtuu siitä, että aiomme kerätä koko sarjan. Tähän mennessä on löytynyt 183 kappaletta. Keräämistä rajoittaa se, että hinnan yläraja on euro. Joskus annamme periksi ja maksamme kaksi euroa hyväkuntoisesta teoksesta. Ehkä loppukirissä joudumme joustamaan tästä periaatteesta.

Lisäksi etenkin loppuvuodesta olen lukenut vanhoja scifi-kirjoja, lapsille ja nuorille suunnattuja. Myöskin Sariolan kirjojen keruu ja lukeminen jatkuu. Tiedot muusta elämästä lukemisen lisäksi löytyvät osoitteesta http://whpietari.blogspot.fi/

 

 

 

1.Toijala Anneli: SILKKIKENGÄT JA HÖYHENVIITTA  **

176 s. Tammi 1991 YV

Alkuasetelma on lupaava, mutta jatko hajoaa ja loppu suorastaan romahtaa sekasotkuksi. Oma fantasiahyllykirja.

 

2. Blixen Karen: NELJÄ TARINAA ***

152 s. Wsoy 1964 (Useita kääntäjiä) YK

En muista Blixeniä juurikaan lukeneeni, eikä tämäkään koululaisille suunnattu novellikokoelma himoa herättänyt. Taitavaa sanailua, ensimmäisessä jopa fantasiaa (Laivapojan tarina). Oma.

 

3. Haanpää Pentti: HETA RAHKO KORKEASSA IÄSSÄ *****

206 s. Otava 1947 AV

Ratkiriemukasta ja samalla viisasta tekstiä. Kirja on ostettu Tampereella kirpputorilta, etulehdellä nimi Rakel Laakso 1951. Liekö näyttelijätär, Uunon puoliso, ei olisi ihme. Haanpää-kokoelmamme hieman kulunut helmi.

 

4. Ferreira Pedro G.: TÄYDELLINEN TEORIA

291 s. Terra Cognita 2014 (Kimmo Pietiläinen) YK

100-vuotiaan suhteellisuusteorian tarina. Olipa mainio teos, viimeinen tieto kosmologiasta. Kustantaja-suomentaja Pietiläinen on ahkera ja arvokas mies. Valitettavasti monet älykkäistä tiedemiehistä olivat luemma (lukemani mukaan) sotaintoilijoita oman toimen ohella.  Äly ja viisaus eivät ole synonyymejä. Kirjastosta.  AK

 

5. Kyrö Tuomas: ILOISIA AIKOJA, MIELENSÄPAHOITTAJA ***

250 s. Wsoy 2014 YK

Itsenihän minä tietenkin tästä tunnen. Itsestäänselvyyksiä täynnä koko juttu. Kirjaston pikalaina.

 

6. Marsh Ngaio: SERENADI RUUMIILLE **

236 s. Gummerus 1960 (Pentti Kankaala) Salama-sarja 71 YK

Pitkäveteinen sepustus laivamatkasta jonne kappas vain änkesi mukaan jo maissa muutaman vainajan rustannut konna. Parasta kirjassa oli alun henkilöluettelo, jonkalaista vanhus toivoisi jokaiseen kirjaan. Oma.

 

7. Chorell Walentin: MIRIAM ****

185 s. Wsoy 1954 (Seppo Virtanen) AV

Miriam-sarjan alku, viimeisen osan Nainen luin viime vuonna.  Toinen osa, Miriam ja Paul, on tietymättömissä, luultavasti omistan sen, luen, kunhan löydän. Chorellin teksti on minulle mieluista, toteavaa. Oma.

 

8. Ropponen Markku: LASKEVAN AURINGON TALO **

334 s. Crime Time 2014 YK

Ropponen luopui yksityisetsivä Kuhalasta, ja tilalle tuli yksityisetsivä Turmanen. Nytpä voikin Kuhas-jutut ja paikat kierrättää uudelleen Turmas-juttuina ja paikkoina. Ja älytön äktsönmöykkä on päällä koko ajan. Toinen täplä sujuvasta kielenkäytöstä. Kirjastosta.

 

9. Crofts Freeman Wills: KUIN VARAS YÖLLÄ ****

295 s. Wsoy 1958 (1932) 4.p (Heikki Seppälä) (Riksin sarja 6) YK

Kyllä tällainen 1930-luvun dekkari aina päihittää nykypäivän pikajuoksevat jännitysromaanitekeleet. Ratkaisut tehdään ajattelemalla eikä sattuman kaupalla autolla kaahailemalla ja kirvestä tai asetta heiluttelemalla. Oma.

 

10. Päätalo Kalle: KUNNAN JAUHOT ****

563 s. Gummerus 1973 5.p YK

Kalle lopettelee koulua ja aloittaa palkkatyötä. Isä-Herkko joutuu piirimielisairaalaan ja kunnan jauhoihin pitää turvautua. Iijoki-sarjan kolmas teos. 23 vielä jäljellä. Toivottavasti elinaika riittää. Oma.

 

11. Hjelt Marjut: MAANVÄKI

132 s. SKS 2014 YK

Turhankin asiallinen kuvaus taruolennoista niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Christer Nuutisen kuvitus tukee tekstiä. Kirjastosta.

 

12. Haanpää Pentti: ERÄS AVIOLIITTO ja muita kadonneita juttuja ***

190 s. Into 2014 YK

Jokin syyhän täytyy olla, miksi nämä kertomukset eivät ole osuneet kokoelmiin. Useat tuntuvat peräti kesken jääneiltä, vaikka ovatkin lehdissä ilmestyneet. Monet ovat katkelmia laajemmista kokonaisuuksista. Haanpään kertojanääni toki on tallella. Teos on ennemmin kuriositeetti kuin lukunautinto. Kirjastosta.

 

13. Hälli Matti: SUOPURSU KUKKII **

219 s. Otava 1965 5.p

Fantasiaa olematta fantasiaa. Filmattukin on tämä teos. Mutta aikaa ei ole kestänyt. Oma.

 

14. Dickson Carter: KAUNOTTAREN KUOLEMA ***

220 s. Wsoy 1989 3.p (Pirkko Haljoki)  SAPO 58

Kunnon kertomus, jonka ennenkin olen lukenut. Oma

 

15. Simenon Georges: MAIGRET SYRJÄSTÄKATSOJANA ***

196 s. Otava 1990 2.p  (Irmeli Sallamo)

Taattua Maigret-laatua, mitäpä tästä muutakaan sanoisi. Oma.

Kolme edellistä luettu Kanarianmatkalla.

 

16. Jansson Anna: HYLYNRYÖSTÄJÄ *

348 s. Gummerus 2013 5.p (Sanna Manninen)

Sujuvasti Anna kirjoittaa, mutta kun juonessa ei ole loogisuuden häivääkään, ei pisteitä heru. Keinotekoisia jännityksennostatuskauhuja, älytöntä nääntymistä, typerää aviodraamaa…  Luin tämän etupäässä lentokoneessa paluumatkalla Kanarialta. Olisi pitänyt avata ovi ja viskata mereen. Oma, hotellin vaihtohyllystä otettu.

 

17. Nyberg Paul (toim): TOPELIUKSEN KUVAELÄMÄKERTA

321 s. Wsoy 1940 AV

Runsaasti valokuvin varustettu teos, jossa kuvien lomassa on katkelmia Topeliuksen kirjeistä ja muista teksteistä. Kiintoisa katseltava. Oma.

 

18. Sariola Mauri: HURJAN POJAN KOTI ****

312 s. Gummerus 1962 3.p YK

Reipasta menoa, loogisuuskin pysyy kasassa melko hyvin. Keinottelua, petosta, varastamista, murha, ja nätti hento suotta syytetty nainen. Maukas soppa siitä syntyy, taas osoitus Sariolan taidosta kirjoittaa vetävä(kin) romaani. Oma.

 

19. Sariola Mauri: ÄLÄ KAIKISTA RUUSUISTA HUOLI ***

230 s. Gummerus 1968 2.p YK

Tässäpä jahkailtiin hieman liikaa. Monissa Sariolan kirjoissa on tyhjäkäyntiä, eli juonta pitkitetään kirjan mittaiseksi. Muistelen ennenkin tämän  lukeneeni, ainakin loppuratkaisu oli juuri sellainen, kuin arvelinkin.  Oma.

 

20. Huovinen Veikko: KUIKKA **

156 s. Wsoy 1963 3.p AV

Pakinoita sarjassa ”Piironginpohjalta löytyneitä”. Vaan onpa joukossa sen verran fantasiaa, että tyrkkään teoksen fantasiahyllyyn. Eli oma on.

 

21. Rane Irja: NAURAVA NEITSYT **

406 s. Wsoy 1996 5.p YV

Hankala luettava, ensimmäinen osa menetteli, seuraava kangerteli ja viimeisen luin summittain, koska se oli kirjemuodossa, mitä muotoa inhoan. Ensimmäisestä osasta etsin fantasia-ainesta, vaan en löytänyt. Oma tämä Finlandia-voittajateos on.

 

22. Alexander Bruce: SOKEA OIKEUS ****

339 s. Wsoy 1996 (Marja Alopaeus)  Sapo 399  YK

Mainio kertomus 1700-luvulta, päähenkilönä sokea tuomari Sir John Fielding. Oma.

 

23. Gulik Robert van: KEISARIN HELMI ***

217 s. Wsoy 1991 2.p (Juhani Jaskari)  Sapo 67  YK

Onneksi kirjan alussa on henkilöluettelo, muuten olisi juonen seuraaminen ollut minulle mahdotonta. Plussaa täysin erilainen tapahtumaympäristö ja –kulttuuri. Ehkä siitä syystä tapahtumat ja ratkaisut tuntuivat kaoottisilta. Lukijan vanhuuden syytä? Oma.

 

24. Christie Agatha: TOTUUS HALLAVAN HEVOSEN MAJATALOSTA **

249 s. Femi 1979 (Antti Nuuttila) YK

Talliumilla myrkytetään joukko ihmisiä. Liekö tästä saatu ohje myrkyttää Litvinenko – tosin putin-myrkky loppujen lopuksi oli polonium. Oireet ja teho lienevät samat? Kirja on täynnä painomokia, naistenkerho Femille ei kait ollut tarpeen tehdä hyvää jälkeä. Oma, Christie-kokoelmaan rantamökille.

 

25. Isomäki Risto: KURGANIN VARJOT ***

347 s. Tammi 2014 YK

Isomäki jatkaa ekokauhukirjojen tekoa. Hyvähän uhkista on varoitella, jospa edes joku intoutuisi jotain ajattelemaan. Tällä kertaa ihmepelastumisia ei ole niin paljon kuin joissain muissa RI:n kirjoissa, mutta ihmissuhdekuvaus, etenkin rakkauselämä, on 1940-luvun kotimaisten elokuvien tasolla.  Kirjastosta.

 

26. Saantela Anna: OLEN KOTOISIN AURINGOSTA *

185 s. Karisto 1948 YK

Jumalan poika, Jeesuksen veli, tulee maan päälle pahahkoon mieheen. Kaikki ongelmat ratkeavat, ihmiset muuttuvat hyviksi, onni kukoistaa, vangit vapautuvat. Lopuksi Auringon Poika palaa takaisin Taivaaseen laskevan auringon säteen mukana. Kansipaperikuvan tehnyt Ami Hauhio. Tosin kuva ei esitä mitään kirjan tapahtumaa. Oma, fantasiahyllyyn.

 

27. Vonnegut Kurt: ÄITI YÖ ***

223 s. Tammi 1980 4.p (Kapari & Santalahti  KK AV

Nuorempana pidin jopa suuresti Vonnegutin kirjoista, lienen lukenut ne kaikki. Nyt uudelleen luettuna tämä teksi maistui kikkailulle, toki vakava pohjavire oli mukana koko ajan. Eikä kirja, jossa sanotaan ”Lemmiskele aina kun voit. Se tekee hyvää”, voi olla huono.  Oma.

 

28. Liksom Rosa: VÄLIAIKAINEN ***

175 s. Like 2014 YK

Kielellistä riemuttelua, seassa sentään ajatustakin. Meänkielellä tässä enin aika puhutaan. Kirjastosta.

 

29. Karimo Aarno: KUMPUJEN YÖSTÄ IV

387 s. Wsoy 1934 2.p AK

Teossarjan loppuosa, Itsenäisyyteen. Sarjassa on ollut asiallista tietoa Suomen historiasta, mutta tämä viimeinen osa päättyy ryssävihaan ja Suur-Suomi-haaveeseen. Kestävää historiaa ei voi kirjoittaa ennen kuin 200 vuotta tapahtumien jälkeen. Oma.

 

30. Rintala Paavo: JUMALA ON KAUNEUS ***

285 s. Otava 1959 3.p YK

Nuorena, 50 vuotta sitten, muistan pitäneeni tästä kirjasta oikein erityisesti. Teho on karissut, ikävä kyllä. Vilho Lammen maalaustyöstä kirja kertoo, kauneuden etsimisestä.  Kauneus ei ole prinsessakauneutta, hyvä niin. Preesensissä. Oma.

 

31. Päätalo Kalle: TÄYSI TUNTIRAHA ****

619 s. Gummerus 1980 5.p YK

Kalle kasvaa metsätöissä miesten kirjoihin ja palkkoihin, pääsee poikuudestaan, ja isäkin paranee mielisairaudestaan ja palaa työhinkuisena kotiin. Leppoisaa luettavaa, Iijokisarjan 4. teos. Oma.

 

32. Mäkelä Juhani: TAIVAALLISET TARINAT ***

216 s. Wsoy 1997 2.p YV

Kaiken maailman jumalolennot rattoisasti käsiteltyinä. Pilkkaa tässä ei ole, vaikka sisällön voisi käsittää myös umpiateistisena salaivana. Oma fantasiahyllykirja.

 

33. Sariola Mauri: BUDAPESTIN UNI **

204 s. Gummerus 1967 RM

Jotensakin mielenkiintoinen, taitavasti kehitelty juoni romahtaa perusteellisesti viimeisten sivujen aikana. Onpa Mauri laskenut käsistään naiivin herttasarjalopun, johon ei usko persukaan. Oma, rantamökillä luettu ja mökin Sariola-hyllylle jäävä teos.

 

34. Sayers Dorothy L.: KUOLEMA VIERAILEE KERHOSSA ***

315 s. Wsoy 1981 3.p (Helena Luho) SAPO 2 RM

Kunnon kertomus, kirjoitettu 1928. Kerhossa istuskellaan, viskiä ryypätään, sikaareja poltetaan ja perinnöstä tapetaan. Luokkaerot ovat selvät ja palvelijat kunnollisia. Oma.

 

35. Sariola Mauri: JA SITTEN OLI KOHISEVA KOSKI ***

235 s. Gummerus 1973 RM

Neljän miehen kohtaloista kerrotaan, lopulta miehet tapaavat rantamökillä. Langat pitäisi solmia yhteen, mutta löysälle jäävät. Joku juju kait jäi minulla lopusta ymmärtämättä. Tai sitten jujua ei ollut. Oma Sariolakokoelmakirja.

 

36. Laukko Esko: HERRASMIESTEN OIKOTIE **

211 s. W&G 1966 RM

Kyllä tästä Sariolan tuntee. Lapsekas kertomus, jossa lapsellinen päätösratkaisu. Sujuvasti juonta väännellään ja hyväuskoisia ollaan. Oma, Sariolakokoelmaan rantamökille jäävä.

 

37. Tikkanen Henrik: KULOSAARENTIE 8 ***

166 s. Wsoy 1978 2.p (Elvi Sinervo) AV

Henkinen itsensäpaljastaja kertoo lapsuudestaan. Nolonhauskaa lukemista ruotsalaisen mukahienoston elämästä. Oma.

 

38. Westlake Donald E.: KUKAAN EI OLE TÄYDELLINEN **

267 s. Wsoy 2003 2.p (Kalevi Nyytäjä  Sapo 276 RM, YK

Taidan vaatia liikaakin loogisuutta kirjalta. Ei arvokasta maalauskääröä noin vain hukata, eikä sitä käytetä tappeluaseena, olkoon tungos mikä tahansa. No, nuljia rikollisia ovat koko porukka, kehenkään ei samaistu. Oma.

 

39. Kniivilä Kalle: PUTININ VÄKEÄ *****

240 s. Into 2014 YK

Sekä älykäs että viisas kirja venäläisestä hiljaisesta enemmistöstä, jonka tuella Putin hallitsee. 1990-luku oli venäläisille köyhänkurjaa aikaa, ja Putin toi vakauden ja ruoan takaisin. Ei siinä ihmisoikeuksilla ja sananvapaudella ole puntarissa paljon painoa. Joka tapauksessa länsimaalaisten on vaikea asettua perusvenäläisten asemaan. Navalnyitä ei vielä kirjan julkaisuaikana ollut tapatettu, Krim tosin oli jo miehitetty. Kirja ei puolusta Putinia, ainoastaan selittää, miksi Putin on vallassa. Oma.

 

40. Wetering Janwillem van de: OIKUKKAAT MILJOONAT *

277 s. Wsoy 1992 (Hanna Tarkka) Sapo 357 YK

Ei päätä hännästä puhumattakaan. Hölmöä sekoilua erämaissa ja missä lie. Miljoona dollaria katosi, kukaan ei lotkauttanut korvaansa vaan loppurahoilla huumehommiin heittäydytään. Kameli on fiksumpi kuin kukaan neljästä suurperillisestä. Harpoin ankarasti, että sain typeryyden loppuun luetuksi. Oma.

 

41. Tikkanen Henrik: YRJÖNKATU **

138 s. Wsoy 1980  2.p.  (Kyllikki Härkäpää) AV

Luen näitä väärässä järjestyksessä, tämä on kvinologian neljäs osa. Eikä läheskään niin mielenkiintoinen kuin ensimmäinen. Kaksi väliltä puuttuvaa pitää hankkia jostain. Oma.

 

42. Rauanheimo Yrjö: VEIJARIEN LAIVA **

172 s. Suomen kirja 1945 YK

Merimiesten merellä kertomia tarinoita milloin mistäkin. Kovin siistejä eli epäuskottavia ovat jutut, eivätkä suuresti kiinnostaviakaan. Siistikuntoinen oma opus.

 

43. Rantanen Leena: PUOLEN TUNNIN LOMA **

108 s. Like 2008 2.p YV

Lyhyitä hieman mitäänsanomattomia kertomuksia miehen ja naisen kohtaamisesta. Oma.

 

44. Christie Agatha: VUOKSI JA LUODE ***

217 s. Wsoy 1974 2.p (Anna-Liisa Laine) YK

Pitkän alkuselvittelyn jälkeen murhaillaan ja Poirot tarttuu toimeen. Paljon on mutkia matkassa, ihmiset esiintyvät väärillä nimillä (nykysotutunnusmaailmassa ei lykästäisi) ja syylliset jäävät kiinni. Viimeisten sivujen lemmenleiskaus ihmetyttää eikä tunnu asialliselta. Tai ehkä vain en tiedä naisista mitään. Oma kirjaston poistomyyntikirja.

 

45. Christie Agatha: KORTIT PÖYDÄLLÄ **

222 s. Wsoy 1989 (1936) 10.p Sapo 326 (Aune Suomalainen / Kirsti Kattelus) YK

Juonta ja käänteitä riittää. En tosin tässäkään ymmärrä, miksi syytön tunnusti muka uhrautuvasti. Isästä/äidistä voin sellaisen ymmärtääkin, mutta en tuntemattomasta tädistä. Poirot tarttuu toimeen puolessa välissä, siihen asti teksti on jopa pitkäveteistä. Pistemäärää laski vielä pieni fontti. Koska arvioin lukunautintoa, tihrustaminen vie tehoa. Oma.

 

46. Haarla Lauri: HERRA BENEDIKTUS ja hänen iloinen lukkarinsa **

182 s. Otava 1955 (1941) 2.p (Osa Valitut teokset-kokoelmasta) AK

Kertomus 1700-luvulta. Hatut ja myssyt melskaavat, kirkonmiehet ryyppäävät ja sekoilevat, naisasiat ovat rempallaan. En pysynyt sotkuissa mukana, josta syy kait lankeaa omalle kontolle. Oma.

 

47. Tikkanen Henrik: HENRIKINKATU **

153 s. Wsoy 1982 (Kyllikki Härkäpää) AV

Tikkanen oli ehdolla presidentin valitsijamieheksi (Koivisto). Vaalikaranteenissa hänellä ei ollut muuta työtä kuin tämän kirjan kirjoittaminen, päivä kerrallaan. Ja siltä tulos tuntuu. Väkisin pakerrettuja elämänkertamuistoja. Oma.

 

48. Nichols Beverly: KUUNKUKKA ***

288 s. Wsoy 1959 (Eero Ahmavaara) Sapo 46 YK

Leppoisasti kirjoitettu kertomus, jossa kuunkukka on tärkeässä roolissa. Tokko sellaista kasvia todellisuudessa on olemassa. Muutenkin paikoin tuntui, että oikeasta tiedosta viis veisataan – vaikka otettaisiinkin kirjoitusaika (1955) huomioon. Herra Green, amatööririkosratkoja, on hauska hahmo. Oma teos Sapohyllystämme.

 

49. Haarla Lauri: VARJOJEN SOTA **

355 s. Otava 1932 AK

Kertomus veljessodan jälkeisestä ajasta. Haavoja on ruumiissa ja sielussa. Kyllä punaisiakin hieman ymmärretään, etenkin aivan lopussa. Muuten teos on aikansa tuote, hankala minun oli sitä lukea. Pääsinpä loppuun. Kuopion kirjaston varastosta löytyi vielä tämä yksi kappale. Etsin fantasiaa, mutta ei löytynyt.

 

50. Hawking Stephen: MINUN LYHYT HISTORIANI *****

125 s. Wsoy 2013 (Markus Hotakainen) YK

Olen aina ollut kiinnostunut Hawkingista. 21-vuotiaasta asti (nyt 72) ALS-tautia sairastavan neron elämä on ollut outoa seurattavaa. Kaksi kertaa naimisissa, kolme lasta, teoreettisen fysiikan Fundamental Physics Prize-palkinto (Arvostetumpi kuin Nobel, Nobel tulisi, jos hänen musta aukko-teoriansa onnistuttaisiin käytännössä mittaamaan), professuureja siellä täällä, tieteellisiä teoksia jne. Ja mies on pyörätuolissa istunut vuosikymmenet, eikä ole enää aikoihin pystynyt puhumaan vaan kommunikoi tietokoneiden avulla. Suotta tässä selkäkipujaan vaikertaa. Kirjastosta.

 

51. Hammett Dashiell: DAININ SUVUN KIROUS **

243 s. Wsoy 1975 (1929) (Kalevi Nyytäjä) Sapo 178

Pitkäveteinen kertomus tylsistä ihmisistä. Luettu Tallinnanmatkalla. Oma.

 

52, Richter Frich Övre: AURINKOKUNINKAAN PERINTÖ **

184 s. Wsoy 1937 (suomennos) Nuorten 10 mk:n sarja 9 YV

Reipashenkinen nuorten (nyk. lasten) seikkailukertomus. Merillä viiletetään rosvot perässä, Galapagos-saarille tuumataan öljykaivosta, inkojen aarretta etsitään jne. Suomentajaa ei ole mainittu, tuntuu, että kyseessä on Suomeen sovitettu lyhennelmä. Oma.

 

53. Patrick Quentin: MURHA PALMURANNALLA ****

301 s. Suomen kirja 1943 (Maj-Lis Lohikoski) YK

Mainio vanhahtava rikoskertomus. Murhia tehdään, uhreina kelvottomat mies ja nainen, poliisina reipas majuri, mukana kiltti tohtori ja uhrautuva raajarikko (joka tietenkin on syyllinen, ja lopuksi ui kohti ulappaa ja kuolemaansa…) sekä muutama nuori ihminen, lopuksi solmitaan peräti kolme onnellista liittoa. Ja rahaongelmatkin ratkeavat. Vanha kellastunut nide, suuri helppolukuinen fontti. Mitä muuta voisi toivoa. Oma.

 

54. Gulik Robert van: KIINALAISET SOKKELOMURHAT ***

307 s. Wsoy 1993 2.p (Kristiina Rikman) SAPO 156 YK

Erilaista, mikä on hyvä asia. Teos perustuu historialliseen kidutusta suosivaan  oikeusmenettelytapaan Kiinassa. On maailma sentään parantunut ja inhimillistynyt, ainakin muutamissa maapallon maissa. Suomi kuuluu niihin. Oma.

 

55. Mäkelä Hannu: HERRA HUU **

100 s. Otava 1986 (1973) YK

Piti tämä lukea, fantasiaa kun on. Pari myöhempää Huutakin olen lukenut. Tietenkään en ole kohderyhmää, eikä tämä minuun tehnyt juurikaan vaikutusta. Onkohan fantasiaa liian vähän? Oma, kokoelmakirjassa Herra Huu, kukas muu.

 

56. Skiftesvik Joni: VALKOINEN TOYOTA VEI VAIMONI ****

246 s. Wsoy 2014 AK

Mielelläni luen Skiftesvikin tekstejä. Tämä teos on jonkinlainen elämän yhteenveto. Mikäli teos on totuudenmukainen, mies saattaa erota elämästä koska tahansa, vaimo myös. Poika hukkui kymmenvuotiaana, meri on muutenkin ollut tekijälle henki, kuolema ja elämä. (JSk julkaisi yhden novellini aikanaan toimittamassaan rikoslehdessä). Kirjastosta.

 

57. Meri Veijo: ETTEI MAA VIHERIÖISI ****

241 s. Otava 1954 AV

Meren esikoisteos, novellikokoelma, jossa on elävää kieltä sekä sen verran pasifismia, että neljäs täplä tipahtaa. Oma ulkonaisesti arvoton teos, joku raatelija on repinyt siitä tyhjän esilehden irti. Kait siinä oli hänen hävettävä nimensä.

 

58. Joenpolvi Martti: TERVEESSÄ RUUMIISSA ***

116 s. Gummerus 1990 AV

Lyhyen novellin mestarin kertomuksia. Koska runouttakaan en ymmärrä, näidenkin pohjimmainen merkitys jäi kait hämäräksi. Mutta kielestä pidin, kovasti. Oma.

 

59. Sariola Mauri: SURUTON SARIOLA ***

224 s. Gummerus 1976 YK

Ihan mielenkiinnolla tämän luki, jonkinlainen elämäkerta on kyseessä. Antaisin enemmänkin pisteitä, elleivät elämänkatsomuksemme olisi eri maailmoista. Lisäksi tämä sidos on kelvoton: kovakantinen liimanidos, joka hätäisesti kestää yhden lukukerran. Minulla ei kestänyt. Oma.

 

60. Päätalo Kalle: NUORUUDEN SAVOTAT *****

609 s. Gummerus 1978 4.p YK, RM

Kalle pakertaa savottatöissä, lukee kirjoja ja yrittää kirjoitella jutuntapaisia. Waltarin Aiotko kirjailijaksi? on tilattu postimyynnistä, ja silmissä vilkkaa muitakin ammatteja, kuin metsätyöläinen. Ja lopussa isälle pannaan jo hanttiin, itsenäistyminen alkaa. Oma.

 

61. Walters Minette: KAIKU **

407 s. Wsoy 2004 (Hanna Tarkka) Sapo 424 RM

Minulle liian hajananinen. Lisäksi 14-vuotias lukutaidoton irtolaispojannulkki ei ikinä voi ajatella ja toimia niin kuin tämän kirjan Terry. - Tästä ja monista muistakin teoksista herää kysymys: Ovatko hasis ja marihuana todella kaikille angloamerikkalaisille jokapäiväinen juttu? Oma.

 

62. Sariola Mauri: VIIMAN PITKÄ SIIMA ***

274 s. Gummerus 1964 2.p RM

Nytpä oli Mauri kait pyörähtänyt Istanbulissa, ja niinpä pyöräytti asianajoromaanin – jossa asianajoa ei ole tippaakaan. Mutta reipasta menoa, joka pysyy jopa kasassa. Ainoa miinus on kivi, joka irtoaa liian helposti Peran tornin huipulta, ja nainen sortuu syvyyksiin. Murhahan siinä oli kyseessä. Oma.

 

63. Lang Maria: KÄÄRMEET EIVÄT KUOLE ***

227 s. Gummerus 2002 3.p (Mauno Suuronen) RM

Pidän kirjoista, joissa on henkilölista alussa. Muutenkin tämä kertomus kulkee junan lailla suoraan, ja sitä on helppo seurata. Outo juttu: joissakin teoksissa epäloogisuus ei tunnu yhtä pahalta kuin toisissa. Tässä ei tunnu. Oma.

 

64. Sariola Mauri: TALVISODAN VÄNRIKKI **

288 s. Gummerus 1989 2.p RM

Taidolla kokoonpantu teos. Naisasiat on kuvattu kömpelösti, eikä edes lopussa kerrota, Maijako vai Päivi voiton vie. Maija olisi mukavampi. Koska kirja suhtaantuu sotaan myötämielisesti, putoaa yksi täplä arvioinnista. En moiti Suomen sotilaita, vaan ihmiskuntaa. Oma.

UUSI

65. Lehtimäki Konrad: KUOLEMA *

166 s. Otava 1915 YV

Erittäin lapsellisia novelleja kuolemasta, pahinta nyyhkysarjaa. Fantasiahyllyyn kirja kelpaa novellin Elävältä haudattu takia. Hurtalta saatu teos, jonka selkä piräisi korjata. Ei taida olla sen väärti.

 

66. Sariola Mauri: SUSIKOSKEN VAIKEIN JUTTU ***

223 s. Gummerus 1967 2. p RM, YK

Kelvollinen poliisiromaani, jonka muistan ennenkin lukeneeni. Aikanaan ihmettelin jälkiä lumessa, mutta onhan niissä logiikkansa. Yllätyinkin loppuratkaisusta, taas kerran? Oma, josta joku raivomieli on repinyt pois esilehden. En viitsi paikata, kelvatkoon Sariola-kokoelmaan.

 

67. Joenpolvi Martti: PRONSSIKAUSI ***

122 s. Gummerus 1988 AV

Rikkaalla kielellä kirjoitettuja novelleja, joissa on sanojaan enemmän asiaa. Oma.

 

68. Lassila Maiju: KUOLLEISTA HERÄNNYT ***

n. 170 s. Otava 1970 (1916) (Valitut teokset) AK

Osan tästä kuulimme radiosta luettuina pätkinä viime kesänä, nytpä luin teoksen kokonaan. Veijariromaanihan tämä, Jönni Lumperin ihmeelliset seikkailut. Sattumuksia, sekaannuksia ja väärinkäsityksiä pilvin pimein. Leppoisa mies on Jönni, vaikka kolmesti kuoleekin.  Oma.

 

69. Hyry Antti: KEVÄTTÄ JA SYKSYÄ ****

347 s. Otava 1976 YK

Rauhallisen toteavaa tekstiä, erään Niilon elämäkerta täysi-ikäisyyteen asti. Koetin etsiä tietoa, olisiko kirjailijan omaa elämää mukana, sellaista en löytänyt. Ihmeekseni tekstissä Stalinkin pilkistää, ja kansandemokraattinen maailma. No, Jeesus on maailmanhistorian ainoa todella aito kommunisti. Toki seuroissakin käydään, onhan Hyry vanhoillis-lestadiolainen. Oma.

 

70. Cheyney Peter: REILUA PELIÄ, KULTASENI **

218 s. Mantere 1948 (Olavi Linnus  RM

Eddie Constantinen tähdittämät Lemmy Caution-filmit olivat lapsuuteni huippuelämyksiä. Bjurströmin Svenin Skodalla menimme Porvooseen aina, kun filmejä jossain kolmesta teatterissa näytettiin. Koska ne olivat lapsilta kiellettyjä, minut puettiin pukuun, jotta muka näyttäisin vanhemmalta.

Ei tämä kirja täytä odotuksia. Ensinnäkin, se on preesensissä, mitä inhoan. Lisäksi ns. kovaksikeitetty ihmisten hakkaaminen ei ole hauskaa luettavaa. Eräs tyyppi on keksinyt uuden syöksypommittajan, jota havittelevat natsit. Tuntuupa järkevältä. Rempseän naljaileva puhetyyli ei tunnu luontevalta, naiset ovat kaikki ylikauniita ja kurvikkaita, ja jatkuva vertailulauseiden käyttö alkaa tympiä: ”- nainen, jonka rinnalla suosikkifilmitähtenne muistuttaisi pesumuijaa!” Teos on oma, ja kannen on piirtänyt itse Kari Suomalainen.

 

71. Jansson Tove: MUUMIPEIKKO JA PYRSTÖTÄHTI ****

156 s. Wsoy 1981 6.p (Laila Järvinen) RM

Minne jäi viides täplä? Kas, olisin kaivannut hieman perusteellisempaa tieteellistä otetta komeetta-asiaan… no niin. Mainio kuvaus tämä on siitä, kuinka ihmiset suhtautuvat lähestyvään katastrofiin. Eikä yksi pelastuskeino ole toisia kummempi, eipä tietenkään. Parasta on hoitaa hommansa ilman turhaa vatulointia. Oma.

 

72. Hammett Dashiell: VERISTÄ SATOA *

256 s. Wsoy 1988 2.p (Kalevi Nyytäjä) Sapo 196 RM

Liian veristä satoa minulle. Puolessa välissä pitkästyin jatkuviin murhiin, lopussa sentään vähän muutakin tapahtui. Henkilöhahmot ovat kliseisiä. Hyi. Oma Sapo-kirja.

 

73. Arti V.: ETELÄMEREN SALAISUUS *

145 s. E. Viljanteen kirjakauppa ja kustannusliike 1945 YV

Uskomattomia seikkailuja täysin epäuskottavien tahtumien kera. Asuttu suuri pikkuplaneetta putoaa Etelämereen, eikä tuota Maapallolla huomaa kukaan. Ja pikkuplaneetan asukkaat sen kuin olla porskuttavat (Toki osa hukkui). Ihme kumma, teos kärsii vakavasta mielikuvituksen puutteesta. Oma.

 

74. Simenon Georges: MAIGRET JA HÄNEN LAPSUUDENYSTÄVÄNSÄ ****

190 s. Otava 1970 RM

Maigretit ovat mukavan mittaisia, niissä ei ole sanaakaan liikaa. Juoni on huolellinen ja looginen, ihmiskuvaus tarkkaa. Oma kirjaston poistomyyntikirja.

 

75. Laukko Esko: TOHTORI VIITASEN TAPAUS ****

270 s. W&G 1966 RM

Sariola kirjoitti yhdeksän jännitysromaania Laukon nimellä, ja toisella kustantajalla. Mutta tyyliä ei ole vaihdettu. Reipas kertomus pitää poikamaisen jännitteensä loppuun asti. Tämä on taas kertomus, joka on sovitettava aikaansa – nykytietokonekautena tilanne olisi toinen. Oma.

 

76. Macfie Harry: VANHAT LEIRINUOTIOT ****

264 s. Pellervo (1949) (Aulis Savolainen) RM

Ruotsalaisen ”Turkismetsästäjän ja kullankaivajan seikkailuja Kanadassa ja Alaskassa”. Luulisin kyseessä olevan yhteenvedon kaikista miehen julkaistuista teksteistä? Viimeinen osa, käynti Siperiassa, on tarpeeton. Paljon tapetaan eläimiä ja intiaaneja. Alaviitteessä sentään selvennetään, että uudisraivaajien mukana tullut roskasakki aiheutti alkuperäisväestön kanssa kahnaukset ja intiaanisodat. Eläimiäkään ei tapettu huvikseen vaan elämiseen. Oma kaunis kirja.

 

77. Laukko Esko: KELTAINEN KUMMITUS ***

252 s. W&G 1967 RM

Pari seikkaa ihmetytti. Olisi pitänyt paljon aikaisemmin tajuta, että kummitus on postimerkki. Ja miksi sokea kulkee taskulampun kanssa? Toki henkilö oli tekosokea, mutta taskulampun käyttöön ei kukaan reagoinut. Mutta kunnon juttu tämä silti oli, omasta Sariola-kokoelmasta.

 

78. Issakainen Martti: MUNKKEJA NAURATTI

110 s. Soisalo-kirjat 2014 AK

Ortodoksisia ”huumorin kukkia”, jotka tehoavat paremmin, jos tuntee ortodoksisuutta. Kirjastosta.

 

79. Virkki Antero: TEOLLISUUSVAKOOJA  **

144 s. Kansankirja 1947  Poikien sininen sarja 14   YV

Keksintöpiirustukset varastetaan.  Ikävä kyllä ei kerrota, kuinka käänteentekevästä keksinnöstä on kysymys, joten scifiä ei löytynyt. Oma.

 

80. Hänninen Kaarlo: KUNINGAS ÄYRÄPÄÄ ***

172 s. Wsoy 1931   (Koululais-kirjasto)  YK, juna

Paleofiktio, jossa noituutta sen verran, että teos pääsee fantasiahyllyyn. Hyvin kirjoitettu nuortenkirja, jonka eläkeläinenkin luki ihan mielellään. Pitää koettaa löytää muitakin Hännisen kirjoja. Oma.

 

81. Rantala Raija-Sinikka: POLIISIN POJAT **

240 s. Like 2015    YK

Alun rakenteesta en saanut kiinni, loppu sujui juohevasti. 50-luvulla lapsi minäkin olin, mutta maalta, enkä kaupungista, kuten henkilöt tässä teoksessa.  Kirjastosta.

 

82. Tapola Selim: VAARANLENTO **

134 s. Kansankirja 1946   Poikien sininen sarja 1  YV

Maailmanympäryslento uudentyyppisellä amfibiokoneella. Koneessa on mm. keittiö, ruokailuhuone, oleiluhuone ja omat huoneet jokaiselle matkustajalle. Pakko tämä kirja on panna fantasiahyllyyn.  Pojanklopit sujahtavat salaa lennolle mukaan ja tekevät roistojen aikeet tyhjiksi. Ami Hauhion kansi.  Oma.

 

83. Joenpolvi Martti: KUNNIAVIERAS ***

185 s. Gummerus 1979  AV, AK

Joenpolven valittuja novelleja. Valitettavasti en ole enää näiden novellien tasalla, näihin pitäisi pystyä keskittymään huolellisemmin. Oma.

 

84. Sariola Mauri: SUSIKOSKI AHTOJÄISSÄ **

186 s. Gummerus 1992  2.p  YK

Väkinäisentuntuinen Susikoski, josta rutiinilla on saatu aikaan helpostiluettava teos. Oma.

 

85. Kågerman Elisabet: VESIKAUHU **

246 s. Wsoy 1985 (Juhani Koskinen)  Sapo 294   YK, AK

Hyvinkin mitäänsanomaton kertomus, ja lopussa vasta ei tolkkua tulekaan.  On teos sentään erilainen dekkarivaltavirtaan nähden.  Oma.

 

86. Sariola Mauri: KOHTALOKAS ITÄMEREN-RISTEILY ****

231 s. Gummerus  1959     Salama 69   RM

Mainiosti koottu poliisiromaani, juoni pysyy koossa ja on jopa looginen. Ratkaisukaan ei ole perinteinen. Tosin Maurin mieltymys kuolemanrangaistukseen lyö lopussa ikävästi läpi. Oma.

 

87. Merikoski K(aarlo):  IRTI SORTAJISTA   *

194 s. Otava 1919   RM

”Rajakarjalainen tarina viimeisiltä vainovuosilta”.  Merikosken laskentokirjasta opiskelin pienenä kansakoulussa, ja jopa aloitin opettajanurani ko. kirjaa käyttämällä. Tämä teos kuvaa aikaa, jolloin suomalaisia venäläistettiin Karjalassa. Sekaan on pistetty naiivia lemmenluritusta ja ällöttävää uhrautumista aatteen hyväksi. Olisi Kalle vain pysynyt laskentokirjojen parissa…  Mielenkiintoinen lukukokemus, oma kirja.

 

88. Gardner Erle Stanley: KUOLLEEN MIEHEN KIRJEET ****

288 s. Book Studio 1991  (Pertti Koskela)   RM

Vuosina 1926-27 kirjoitettuja novelleja Ed Jenkinsistä, jutuista muodostuu yhtenäinen kokonaisuus.  Taitavaa työtä, näistä tuli jostain syystä koko ajan mieleen Ruostumaton Teräsrotta. Oma.

 

89. Sariola Mauri: AMPIAISKESÄ **

277 s. Gummerus 1968  2.p   RM

Kun Sariola ei kirjoita rikoksista, äärioikeistolainen sovinismi nousee pintaan. Tämä teos tekee sankaria keski-ikäisestä niljakkeesta, tosin kirjallisesti hyvin taitavasti. Oma.

 

90. Lang Maria: PIMEÄ ELOKUUN YÖ ***

224 s. Gummerus 2007 4.p (1956) (Kyllikki Holmquist) RM

Leppoisan siisti kolmen murhan juttu. Alun henkilölista helpottaa lukemista. Lopussa ei tule kiepautusta, vaan murhaaja on kerralla selvillä. Peruskamaa, joka ei yllätä millään tasolla. Oma

 

91. Christie Agatha: AIKATAULUKON ARVOITUS ****

229 s. Wsoy 2001 (1938)  7.p (AuneSuomalainen/ Kirsti Kattelus) RM

Loppuun asti ajateltu juonikuvio. Ellen olisi kirjaa 50 vuotta sitten lukenut, olisin ollut kummissani. Noinkin kaukaa muistin suurin piirtein loppuratkaisun, eli nuorukaisen mieleen oli jäänyt vahva mielikuva. Miinusta Loisto-pokkarin pieni fontti. Oma.

 

92. Dürrenmatt Friedrich: TUOMARI JA HÄNEN PYÖVELINSÄ ***

131 s. Wsoy 2003 3.p (Markku Mannila) Sapo 197 RM

Dürrenmattin kirjat ovat ainakin erilaisia valtasapovirtaan nähden. Hieman tulevat mieleen Maigret-kirjat (joita ei ole Sapo-sarjassa). Takakannen teksti kertoo valitettavasti kaiken, sekä tapahtumat, että syyt ja seuraukset. Oma.

 

93. Lang Maria: PEILIMURHA **

180 s. Gummerus 1989 (Leena Vallisaari) RM

Langin viimeinen kirja. Väärä kaksonen murhataan, koska peilikuvassa otsakiehkura näyttää väärään suuntaan.  Revi nyt siitä kunnon mysteeriä. Oma.

 

94. Arley Catherine: OLKINAINEN ***

262 s. Wsoy 2003 4.p (Eero Ahmavaara) Sapo 308 RM

Syytönhän tässä saa syyn niskoilleen, ja isompi roisto livahtaa rikkaaseen elämään. Vaan eipä ollut reilu täti tämä olkinainenkaan. Julkaisuvuosi 1959 selittää, miksi isyyskysymys ei selvinnyt samoin kuin nykyisenä dna-aikana. Painostavaa tekstiä. Oma.

 

95. Paju Asko: ULJAS KOTKA JA HIIPIVÄ SUSI *

117 s. Kansankirja 1946 (Poikien sininen sarja 11) YV

Kirja vastaa asenteeltaan Putinin sotahuvipuistoa lapsille. Tekijän ainoa kaunokirjallinen tuote. Ami Hauhion kansi. Oma.

 

96. Bolinder Jean: KOLMAS KERTA TODEN SANOO *

253 s. Wsoy 1991(Harry Forsblom) Sapo 345

Luin matkalla eri hotelleissa, joten en kerta kaikkiaan pysynyt mukana sotkuissa. Eikä loppuratkaisukaan ollut mikään ahaa-voitto. Oma.

 

97. Grey Zane: ERÄMAAN VAELTAJA ***

415 s. Taikajousi 1979 (Don Engström) YK

Uusi käännös, lyhentämätön. Ehkä Riksin sarjan vanhahtavat lyhennelmäkäännökset ovat lähempänä sellaista Zane Grey-tunnelmaa, jonka lapsuudesta muistan. Psykologista pohdintaa on liikaa. Mies rypee erämaassa 14 vuotta turhan takia. Harmittaahan tuo. Oma.

 

98. Laine Sirkka: KOHTAAMISET JA EROT ***

191 s. Otava 1989 AK

”Kertomuksia kyliltä”. Todella, epäonnistuneiden ihmisten epäonnistuneista elämistä kertovia novelleja. Tällaista saattaa olla Suomi täynnä. Onneksi oma elämä on paremmissa kantimissa. Oma.

 

99. Bagh Peter von: MUISTEJA

427 s. Like 2014  YK

Suomen elokuvahistorian tärkeimmän miehen eräänlainen testamentti jälkipolville. Paljossa oli mies mukana, ja minun ikäisenä kuoli syöpään. Tietynlainen katkeruus paistaa usein tekstissä läpi – eikä kait aiheetta. Hesari ei arvostanut miestä. Vaimon kirja.

 

100. Sariola Mauri: SUSIKOSKEN OMATUNTO ***

190s. Gummerus 1992 3.p YK, RM

Taitavasti kerrottu rikosjuttu, jonka ratkaisu on tietenkin itsestään selvä, mutta kiinnijäämiseen johtava pikkujuttu jäi minulta huomaamatta.  Oma.

 

101. Sariola Mauri: UKKOTUOMARIN VIIMEINEN JUTTU ***

217 s. Gummerus 1966 RM

Luistavaa menoa, mukava juoni. Ikävä kyllä niin ennalta-arvattava, ettei pienintäkään yllätystä ollut edes lopussa. Nykyään ei tällainen salanimellä kieroilu onnistuisi, kait sitten kuitenkin sotuttomalla 60-luvulla (Tosin sotu otettiin käyttöön 1964). Oma.

 

102. Sariola Mauri: PAREMPI KERTARUTINA KUIN AINAINEN KITINÄ

288 s. Gummerus 1986 RM

Mauri Sariolan päiväkirja, toim. Reijo Ikävalko.

Erittäin mielenkiintoinen päiväkirja, joka selittää paljon Sariolan kirjoista. Kuten olen arvellutkin, ulkomaanmatka tuotti aina yhden Susikosken. Erittäin tärkeä oma kirja oli Maurille Ampiaiskesä, joka minun mielestäni oli inhottava teos. Nyt ymmärrän, että kirja on tarkka kuvaus Sariolan ensimmäisen avioliiton tuhoutumisesta, mikä MS:n mukaan oli tietenkin vain vaimon syytä. Voi ollakin. Siitä huolimatta Ampiaiskesä ei ole mielikirjojani. – Oma, Mikolta saatu.

 

103. Pakkanen Outi: KISSA KUUSSA **

271 s. Otava 2010 (1990) Seven RM

Kuin Maria Langin kirja tunnelmaltaan, alussa henkilöluettelo kuten Langilla, joka minulle oli erittäin tarpeen. En oikein tajunnut murhien motivointia. Oma.

 

104. Piippo Jonne: ATOMIPOMMIAKIN VOIMAKKAAMPI *

145 s. Kirjokansi 1947 YV

Eihän tämä opettajan kirjoittama kirja scifiä ole, olkoon kuitenkin fantasiaa. Ensin tapahtuu ihmeitä, kalliotunneleissa seikkaillaan, ollaan hengenvaarassa, käytetään uutta tomuasetta ja sitten herätään unesta. Oma.

 

105. Ojaharju Jorma: ANTTI LITJA *

286 s. Wsoy 2003 YK

Kerrassaan kelvoton elämäkerta. Toivoin lukevani jotain elokuvista yms., mutta kirjassa selvitettiin vain viinanjuontia ja mokailua ulko- ja kotimailla, ikään kuin Antti ei olisi muuta osannutkaan. Oma.

 

106. Utrio Kaari: KARJALAN KRUUNU ***

296 s. SSKK 1979 AK

Historiallinen romaani keskiajalta. Hieman töksähtelee, yrittääpä olla opettavainenkin joskus, mutta ihan kiva oli lukea. Vaimon.

 

107. Christie Agatha: LORDIN KUOLEMA ****

314 s. Wsoy 2001 10.p (Eila Pennanen) RM

Mainio Poirot-kirja. Niin selvä ja looginen juoni, että minäkin pysyin mukana. Eikä henkilöitä ollut liikaa. Oma.

 

108. Lassila Maiju: KILPAKOSIJAT  **

179 s. 1955 3.p (1913) YK, RM

Kansankomedia. Tämän Joka kodin tähtikirjasto-sarjan painoksen on kuvittanut Erkki Tanttu. Isä ja poika yrittävät suorittaa rippikoulun päästäkseen lesken kanssa naimisiin. Ei lykästä. Oma.

 

109. Numers-Snellman Gund von: LEGENDA ***

230 s. Gummerus 1947 (Irja Malmila) MM, RM

Omituinen kirja, aloitin tämän metsämökin saunan terassilla ja arvelin fantasiaakin löytäväni, lopetin rantamökin terassilla ja huomasin, ettei mitään fantasiaa ole vaan kyseessä on sairas- ja ihmissuhdekertomus. Paremmin keskittymällä teoksesta olisi voinut saada enemmänkin irti. Oma.

 

110. Simenon Georges: MAIGRET JA VIINIKAUPPIAS *****

218 s. Otava 2004 2.p (Sulamit Reenpää) RM

Kirjassa ei ole sanaakaan liikaa. Kun lisäksi juoni on ehdottoman uskottava ja rehellinen, ja olin lukiessani oikeassa mielenvireessä, lopputuloksena on nautittava lukemiskokemus ja täydet pisteet. Oma.

 

111. Lang Maria: VARJO VAIN ***

252 s. Gummerus 1991 2.p (H. Sorjo-Smeds) RM

Langin alkupään tuotantoa. Puck löytää kotiinpalatessaan kylpyammeestaan murhatun naisen. Kummastuttahan tuo. Christer sentään saa asiat selvitettyä. Oma.

 

112. Päätalo Kalle: LOIMUJEN AIKAAN ****

640 s. Gummerus 1976 3. p YK, RM

Kalle tekee metsätyötä, kirjan lopussa syttyy (talvi)sota ja Kalle lähtee onnikalla Korialle sotaväkeen. Nämä kirjat ovat niin pitkiä, etten juurikaan muista, mitä kaikkea tapahtui, etenkin kun luen pätkissä muun lukemisen ohella. Ei kait tarvitsekaan. Oma.

 

113. Christie Agatha: VARJOSSA AURINGON ALLA ***

256 s. Wsoy 2005 7.p (Eero Ahmavaara) RM

Lukemista haittasi, että olin nähnyt televisiossa tästä tehdyn jakson. Lisäksi ihmetytti, kun murhaaja ei ollutkaan se, joksi muistin. Omituista pomppoilua siis lukijan taholta. Oma.

 

114. Väisänen Hannu: PIISAMITURKKI JA MUITA KERTOMUKSIA **

286 s. Otava 2015 AK, YK

Väisäsen elämäkertakirjat olen lukenut hyvin mielelläni.  Tätä en tuntenut kotoisaksi. Preesensiäkin vielä. Toki mainioitakin kohtia löytyy. Ehkä syynä outouteen oli se, että pyörittiin etupäässä vierailla mailla. Kirjastosta.

 

115. Lang Maria: TANSKALAINEN KAKSOISVUODE ***

227 s. Gummerus 1976 (Inkeri Pitkänen) YV

Hieman toisensävyistä Langia – Camilla ja Christer ajautuvat erilleen. Muistaakseni seuraavissa taas ollaan hyvää pataa. Taas löytyy ja katoaa ruumis. Teatteripiireissä pyöritään ja syyllinen löytyy. Camillan salarakasta raahataan vankilaan. Siitäs sai. Oma.

 

116. Gardner Erle Stanley: TAPPAVA LELU **

293 s. Gummerus 1963 (Kalevi Nyytäjä) YK

Kirjailijalle tyypillinen asianajokertomus. Pikkukakaralle työnnetään oikea ase leikkikaluksi. Tappohan siitä seuraa. No, kakara tappoi vain koiran ja tuhmat sedät ja tädit käyttivät tilannetta hyväkseen tekemällä oikean ihmismurhan. Kiinni jäivät. Oma.

 

117. Bojer Johan: VIIMEINEN VIIKINKI *****

322 s. Gummerus 1925 (Aino Airamo) YK

Kerrassaan mainio kuvaus Norjan rannikolta, vuonolta, mistä kalastajat talveksi lähtivät Lofoteille kalastamaan. Teos kuvaa etupäässä yhtä talvea ja yhtä alusta miehistöineen, mutta laajenee käsittämään koko helvetin ihmiselämän ennen, nyt ja aina. Aino Lyydia Airamon komea käännös, ja kirjan on saaanut joululahjaksi Iina Korhonen kirjan julkaisuvuonna. Oma.

 

118. Hammett Dashiell: KYMMENES JOHTOLANKA ***

347 s. Wsoy 1986 (Rauno Ekholm) Sapo 301 RM

Neljäs tähti jäi pois tarpeettoman väkivallan takia. Nyrkeillä hakataan, joka miehellä on vähintään kaksi asetta ja puukot lisäksi taskuissaan, ja naiset ovat kauniita ja kieroja. Kaikesta huolimatta lukeminen oli juonien osalta nautinnollista. Ei uskoisi miestä vasemmistoaktivistiksi, mutta kait Wikipediaa on uskottava... Oma.

 

119. Stout Rex: MUSTAN VUOREN VARJOSSA *

189 s. Viihdeviikarit 1987 (Olli-Pekka Rönn) RM

Kun on oppinut Wolfesta, että hän hätäisesti pääsee hissillä orkideahuoneeseensa, on törkeätä, että hänet pannaan kävelemään kilometrikaupalla ja kiipeilemään vuorenrinteitä. Tämähän on äksöniä pahinta luokkaa, kidutuskohtauksia myöten. Arthurkin pannaan tekemään joukkomurha. Ei ihme, ettei ole muille kustantajille kelvannut. Tietenkin teos on ollut myös ”poliittisesti epäkorrekti”. Oma.

 

120. Grotenfelt N. G.: HOVISTA KARTANOKSI ***

183 s. Wsoy 1997 (Matti Kinnunen) RM

Leppoisa tosikertomus Wehmaan kartanon elämästä itsenäisyyden alkuvuosina. Kömpelöhkö käännös. Tuttu mies tämä Nils, Valamon luostarissa olemme jutelleet, ihan suomeksi. Oma.

 

121. Christie Agatha: ROGER ACKROYDIN MURHA ****

265 s. Wsoy 8.p (Kirsti Kattelus) Loisto RM

En tiennyt murhaajaa ennestään, vaikka olen tämän teeveestä nähnyt. Tosin filmissä näkökulma oli toinen. Tällaista murharatkaisua olen odottanutkin koko elämäni. No, ei keinoa kovin monta kertaa passaa käyttääkään. Mutta mainio juttu. Oma.

 

122. Arijoutsi: TURPIIN VAAN JA ONNEA *

154 s. Otava 1958 (Karin kuvitus) YV

Lapsellista kohellusta, jopa minun mielestäni. Oma.

 

123. Simenon Georges: MAIGRET JA VANHA ROUVA ***

212 s. Otava 1983 2.p (Osmo Mäkeläinen) RM, YK

Rauhallisesti etenevä murhamysteeri, joka ratkeaa ajattelemalla eikä sekopäänä riehumalla. Oma.

124. Tapio Marko: NOVELLEJA ***

128 s. Wsoy 1954 AK

Näistä voi sanoa: Näppäriä juttuja. Tapion kieli on rikasta ja nautittavaa. Oma.

 

 

125. Levas Santeri: NUORI SIBELIUS ***

256 s. Wsoy 1957 AV

Alaotsikko ”Muistelmia suuresta ihmisestä” kertoo paljon teoksesta. Alun mutu-hymistelyn jälkeen teos kiinteytyy ja muuttuu mielenkiintoisemmaksi. Tekijä ei yritäkään olla puolueeton. Oma.

 

126. Kniivilä Kalle: KRIM ON MEIDÄN *****

248 s. Into 2015 YK

Kallen kirja Putinin miehet oli antisome-kirja, ja tämä on samanlainen. Kalle on itse kulkenut ihmisten keskellä ja haastatellut sekä venäjä- että ukrainamielisiä, ja myös Krimin tartaareita. Aika soppa siitä tuleekin. Eikä Kalle ole kenenkään puolella, vaikka sympatia tuntuu asettuvan muiden kuin venäläisten puolelle. Armoton aivopesu tuntuu meidän itänaapurimme toimesta olevan käynnissä. Kirjastosta.

 

127. Bardin John Franklin: KUOLEMAN KUORMAJUHTA **

238 s. Wsoy 1980 (Pirjo Latvala) Sapo 241 YK

Psykologinen dekkari, no, olihan hieman erilainen. Logiikka ei silti ollut vakuutavaa. Höpinää koko juttu kuormajuhtineen kaikkineen. Oma.

 

128. Markkanen Tapio: SUOMEN TÄHTITIETEEN HISTORIA

268 s. Ursa 2015 AK

Kuivanasiallinen kuvaus tähtitieteen tutkimustyöstä Suomessa, painottuen vanhempiin aikoihin. Nykytilanne (jälkeen 1950) kuitattu maininnoilla. Kirjastosta.

 

129. Jotuni Maria: ARKIELÄMÄÄ **

188 s. Otava 1951 4.p AV

Kovinpa on kansankuvausta.Asiata taas ei juurikaan. Oma.

 

130. Pekkanen Toivo: HÄMÄRTYVÄ HORISONTTI *

173 s. Wsoy 1944 YV

Sodasta palaavan miehen traumakuvaus, joka tuntui minulle erittäin vieraalta. Enpä ole onneksi koskaan sodasta palannutkaan. Kirjan on saanut joku kahdeksanneksi palkinnoksi Miehikkälän Vilkkaan viestinhiihdossa. Oma.

 

131. Hill Reginald: KEN VARTIJAKSI PRINSSIN VALITAAN ***

303 s. Wsoy 1987 (Kristiina Drews) Sapo 305 YK

Hissukseen junnaava juttu, jota takakannen merkki väittää Perinteiseksi salapoliisiromaaniksi, mutta joka kuuluu luokkaan Modernia jännitystä. Eli äktsöniä liiankin kanssa. Jotain viehätystä kirjassa silti on, vaikka en juuri ymmärrä, miksi Vapaamuurariliike on pitänyt sotkea mukaan. Ikään kuin Hillin anomus muurariveljeksi olisi joskus hylätty... Oma.

 

132. Pekkanen Toivo: TÄYTTYNEIDEN TOIVEIDEN MAA *

142 s. Wsoy 1951 AK

Fantasialistoilla pyörivä teos, joka joutaa niissä ollakin. Etenkin, kun lopussa ei kuitenkaan herätty unesta. Joko olin täysin väärä henkilö tämän lukemaan, tai sitten kirja on silmittömän typerä. Mieleen tuli Unto Seppäsen Satukaupunki, joka ei tätä fiksumpi ollut ja joka myös minun fantasiahyllyssäni seisoo. Oma.

 

133. Dickson Carter: PRONSSILAMPUN KIROUS ***

287 s. Wsoy 1958 (Eero Ahmavaara) Sapo 33

Tallinnanmatkalla luettu Sapo, jonka parissa juna- ja laivamatka menivät mukavasti. Jonkin samanlaisen muistan ennenkin lukeneeni. Näitä faaraon hauta-kirjoja taitaa riittää. Oma.

 

134. Berkeley Anthony: MINÄ OLEN SYYLLINEN ****

382 s. Wsoy 1958 (Juhani Jaskari) Sapo 36

Tämäkin kirja tuli luettua Tallinnanmatkalla, pari viimeistä lukua kotona. Hyvinkin erilainen poliisiromaani, jossa syyllisyys ja syyttömyys sekoittuvat. Jopa lopullinen loppuratkaisu on kiinnostava. Oma.

 

135. Topelius Z.: RAUTAKYLÄN VANHA PARONI ***

n. 110 s. Wsoy 1955 (1846) 5.p YK

Kokoomateoksessa yhdessä Jungarin tarun ja Sumutarinoiden kanssa. Kirjasta tehtiin Suomen ensimmäinen kauhufilmi vuonna 1923. Eipä tuo luettuna kovin kauhua herättänyt. Olipa kuitenkin susia ja salaovia sekä petollinen nainen ja kuoleva rikas mies. Oma.

 

136. Curwood James Oliver: KUOLLEISTA HERÄNNEET **

172 s. Wsoy 1957 (1929) 3.p (Aune Lindström) YK, RM

Parasta tässä Riksin sarjan teoksessa on positiivinen asenne luonnonsuojeluun, josta toinen täplä arviointiin. Luola jonka halki kulkee virta toi mieleen novellini Perinne. Mitään muuta yhteistä niissä ei ole. Aikaansa kuuluvaa jaloutta ja sivellisyyttä työntyy joka tuutista ja onnellinen on loppu. Rakastavaiset saavat toisensa. Oma.

 

137. Corsari Willy: PIKAJUNA PYSÄHTYI ***

200 s. Wsoy 1961 (Eero Ahmavaara) Sapo 56 RM

Hillitysti perusmenosta poikkeava kertomus kostomurhineen, mukana poliisi, joka ei ymmärrä jouhikvartettimusiikkia (sic). Eikä klassisesta musiikista tajua mitään kirjailijakaan. Oma.

 

138. Carr John Dickson: KEISARIN NUUSKARASIA ****

277 s. Wsoy 1990 2.p (Kaija Kauppi) Sapo 16 RM

Kerrassaan kelvollinen dekkari, jossa ei mennä helpoimman kaavan mukaan eteenpäin. Viimeinen kappale antaa mahdollisuuden monelle tulkinnalle, joista voi valita itselleen mieluisen. Toki murhaaja tiedetään. Oma.

 

139. Simenon Georges: MAIGRET NEW YORKISSA ***

228 s. Otava 1954 (Osmo Mäkeläinen) RM

Tyypillistä Simenonia. Maigret on matkustanut laivalla New Yorkiin, ja tapahtumat kulkevat yhtä rauhallisesti kuin valtamerilaiva Atlantilla. Jokaisesta rikoksesta ei niin tarvitse rangaistakaan, kunhan pahimmat roistot napataan kiinni. Viinaa juodaan kuin WH-porukassa. Oma.

 

140. Christie Agatha: BERTRAMIN HOTELLISSA **

268 s. Wsoy 1983 4.p (Simo Mäenpää) RM, YK

Neiti Marple luuhaa taka-alalla, kun hotellista käsin johdetaan rikollisjoukkiota. Loppuratkaisu on yllättävä, eikä mitenkään annetuista tiedoista arvattavissa. Tasapaksua Christietä. Oma.

 

141. Tenhunen Eeva: MUSTAT KALAT **

242 s. Wsoy 1972 5.p Sapo 134 YK

Leppoisa juttu, tosin en usko, ettei nuori nainen kertoisi murharyhmän päällikölle tietämiään asioita, kun ympärillä tapetaan ihmisiä. Olen kirjan lukenut kauan sitten, mutta vieläkin muistin murhaajan, joka tietenkin työntyi kirjassa vähiten epäilyttävänä heti mieleen. Oma.

 

142. Tammsaare A. H.: HORNANPERÄN UUSI PAHOLAINEN ***

304 s. Kansankulttuuri 1964 (Aino Kaasinen) AV

Fantasiakertomus olevinaan, paholainen tulee maan päälle, mutta piruilusta on tietenkin kysymys. Kansankulttuuri on julkaissut teoksen suomeksi, koska selvästi suurporvareiden kierouteen tässä puututaan. Teos ilmestyi alunperin 1939, jolloin Viro oli kuitenkin vielä itsenäinen, Venäjä miehitti maan ensimmäisen kerran vuonna 1940. Oma.

 

143. Toivonen Rauno: VAARA UHKAA MARSISTA *

166 s. Karisto 1949 YV

Ajatustenlukukoje keksitään. Keksijä kuolee mutta kertoilee kuolleenakin yhtä sun toista. Marsilaiset aikovat valloittaa maan. Reippaat pojat ja insinööri rakentavat kahdessa viikossa avaruusaluksen. Matka Marsiin kestää 11 tuntia. Äärimmäisen hyvin aseistautuneet marsilaiset elävät luolissa pelätessään petoja, joita pojat ampuvat oitis kuoliaiksi. Pojat levittävät sanaa, että Maapallo on muka paremmin aseistettu. Marsilaiset eivät usko vakoilijoitaan, joita oli jo ujutettu maan päälle, vaan uskovat poikia ja solmivat peloissaan rauhan. Aamen. Oma.

 

144. Mäkelä Hannu: TÄMÄN ELÄMÄNI AAKKOSET ***

212 s. ntamo 2015 AK

Tutulta tämän miehen hommat ja mielipiteet tuntuvat. Vaimoa hän on tosin vaihtanut useammin kuin minä, jolla on ensimmäinen menossa. Mitään kirjallista arvoa teoksella ei ole. Olihan leppoisaa lukemista. Miksi kustantamo kirjoittaa nimensä pienellä, sitä en ymmärrä. Kirjastosta.

 

145. Gilbert Michael: KUOLEMA VANKILEIRILLÄ **

266 s. Wsoy 1992 (1952) 3.p (Martti Montonen) Sapo 38 YK

Ei tämä mikään salapoliisikertomus ole vaan vankileiripakojuttu. Mieleen tuli koko ajan Williamsin teos Hyppyarkku. Toki murhakin tapahtuu, ja sota-ajan kunniaksi muutama sata muutakin. Loppu on omituinen, epälooginen ja hieman typerä. Oma.

 

146. Seppälä Juha: JUMALA OLI MIES *

134 s. Wsoy 1996 AV

Epätoivoinen yritys kirjoittaa jotain, mutta jalkoväliin se yritys jää. Seppälän uran alkupään kirjoista pidin. Oma.

 

147. Armstrong Charlotte: PISARA MYRKKYÄ **

224 s. Wsoy 1959 (Pauli Kopperi) Sapo 43 RM

Tässäpä ei murhattu ketään. Eikä ryövätty. Vohkittiin tosin hieman myrkkyä kelvottomasti vartioidusta kaapista. Pitkästyttävä juttu siitä syntyy eikä juuri uskottava. Jos aikoisin tappaa itseni myrkyllä, en unohtaisi vaivalla hankkimaani myrkkypulloa bussiin. Oma.

 

148. Carroll Sean: MAAILMANLOPUN HIUKKANEN ****

340 s. Ursa 2015 (Tuukka Perhoniemi) YK, RM

Higgsin bosonin etsimisestä ja löytämisestä on kysymys. Yhtä täplää jää arviointi vajaaksi ainoastaan omasta syystäni, eli pohjatietoni (ja älyni?) eivät riittäneet eräiden osien ymmärtämiseen. On hienoa näin Isiksen toiminta-aikana lukea, kuinka ihmiskunnan edustajat ovat muutakin saaneet aikaan kuin sivistyksen hävittämistä. Ja sitä mukaa, kun kysymykset löytävät ratkaisun, ilmenee uusia kysymyksiä. Maailmassa on mielenkiintoistakin elää. Kirjastosta.

 

149. Salminen Matti: PENTTI HAANPÄÄN TARINA ***

300 s. Into 2013 YK

Ei tämä elämäkerta ole, paremminkin kertomus kirjoitetuista teksteistä ja niiden taustojen löytämisestä. Suuren työn on Salminen kaikesta päätellen asian hyväksi tehnyt. Jotain katkeruutta tekstistä löytyy, muiden Haanpää-tutkijoiden suuntaan. Kirjastosta.

 

150. Mäkelä Hannu: OMAN ITSENSÄ HERRA **

246 s. Otava 1971 AK

Aikansa tuote, paljon keskustelua, jonka tarkoituksena on selvästikin opettaa jotain. Pitkäveteiseltä tuntuu maailmantuska. En muista lukeneeni kirjaa 70-luvulla. Oma.

 

151. Conan Doyle Arthur: PUNAISTEN KIRJAINTEN ARVOITUS **

199 s. Lehtikirjakauppa 1982 (Outi Pickering) YK

Ensimmäinen Sherlock Holmes-romaani (1887). Ilmestynyt suomeksi jo muilla nimillä kolme kertaa aikaisemmin. Outo rakenne, juoni ikäänkuin katkeaa puolivälissä. Kirjailijalla kait oli jotain pahasti mormoneja vastaan. Oma kirjaston poistomyyntikirja.

 

152. Tsehov Anton: KOHTAUS METSÄSTYSRETKELLÄ **

253 s. Wsoy 1981 2.p (Valdemar Melanko) Sapo 255 YK

Tsehovin varhaisteos, joka on otettu mukaan Sapoon luultavasti tekijän maineen vuoksi. Taiteellisen pitkäveteistä on teksti paikoitellen ja todellisen murhaajan tiesin paljon ennen kuin kirjailija sen kertoo. Eipä tämä mikään arvoitusdekkari olekaan. Oma.

 

153. Dickson Carter: JUUDAKSEN IKKUNA ***

339 s. Wsoy 1954 (Eero Ahmavaara) Sapo 12

Tampereen matkalla lukemani sujuva Sapo, josta pisteitä vähensi epäloogisuus. Suljetun huoneen arvoitus tämä on, ja perustuu vanhoihin oviin ennen abloy-kautta. Mutta ei ovenkahvaa silloinkaan olisi pystynyt ulkopuolelta narun kanssa paikalleen vetämään. Oma.

 

154. Garve Andrew: SAMSONIN ARVOITUS ***

255 s. Wsoy 1957 (Eero Ahmavaara) Sapo 23

Tämäkin luettu Tampereen matkalla. Yhtä väärää tunnustusta en tajua ollenkaan, eikä sitä kirjassa selvitetä. No, roistot jäivät kiinni ja niin jäi päähenkilökin, epämääräiseen naiseen. Ei tule siitä liitosta onnekasta. Oma.

 

155. Laulajainen Leena: RAUT JOOTINPOIKA JA HALTIAKIVI ****

270 s. Tammi 2004 YV

Nuortenkirjaan on tehty huolellinen pohjatyö. Suomentapaiseen maahan joskus muinoin haltia-aikana sijoitettu kertomus on viehättävä. Jopa lukisin mielelläni trilogian myöhemmätkin osat. Oma.

 

156. Stenberg Eira: KUUN PUUTARHAT **

134 s. Tammi 1990 YK

Stenbergin kirjat ovat minulla fantasiahyllyssä. Ehkä parempi paikka olisi sairaskertomushylly. Eräänlaista runouttahan tämä on, mutta kun minä en runoutta ymmärrä. Kait. Oma.

 

157. Utrio Kaari: RUMA KREIVITÄR ****

362 s. Tammi 2002 AK

Häpeämättömän laskelmoitu viihderomaani. Pohjatyö on tehty kunnolla ja henkilöt mainiosti karrikoituja. Paha saa palkkansa ja ruma kreivitär onnensa tupakkatehtailijan sylissä. Helsinki elää ja aateliset saavat nenilleen. Oma.

 

158. Haanpää Pentti: ISÄNNÄT JA ISÄNTIEN VARJOT **

167 s. Otava 1956 3.p YK

Alaotsikko ”Romaani talonpojan sortumisesta” kertoo, mistä on kyse. Jopi Herneinen menettää pääasiassa omasta syystään tilansa vaimonsa kuoltua. Juoppokin on, ja naisiinmenevä. Vasara paukkuu ja lopuksi vielä Jopi rusauttaa hengen kauppa-apulais-Lyyliltä. Oma.

 

159. Hurtta Boris: HUUTAVAN ÄÄNI KORVESSA

Moniste, WHH 193 YK

Boriksen lukupäiväkirja, johon on sekoitettu elämää. Taatunmainio lukukokemus aina vuoden lopulla. Oma.

 

 

160. Mäenpää Jorma: SEIKKAILEVA ROBOTTI **

121 s. Valistus 1959 YV

Ei aivan kelvoton seikkailu lapsille. Odotin robotin avaruuteen lentelemään, mutta tämä olikin moderni kotitalousrobotti, joka aiottiin varastaa pahoille töille Denarian roistovaltioon. Oma.

 

161: Carr John Dickson: KUISKAAVA KUOLEMA **

317 s. Wsoy 1991 3.p (Arto Tuovinen) Sapo 24

Ei varmaan kirjan vika, mutta tipahdin rattailta. Suljetun tornin arvoitus, tosin torniin pääsi näköjään kiipeämään kuka tahansa. Joku pyöri väärällä nimellä ja rahaa himoittiin. Tylsää. Oma.

 

162. JOULUTARINOITA JA KYLMIÄ VÄREITÄ **

194 s. Helmi 2006 YK

Pohjoismaisten kirjailijoiden löyhästi jouluun liittyviä erittäin eritasoisia novelleja. Oma.

 

163. Riikkilä Väinö: PUNAPÄÄ-IIKKA ***

139 s. Wsoy 1966 2.p YK

Eivät nämä Iikka-Vili-Repa-Väiski-kirjat aivan nouse Pertsa ja Kilu-sarjan tasolle, mutta ei paljon puutu. Syynä saattaa olla, että Pertsat ja Kilut luin pienenä suurella innolla jo 50-luvulla, joten niistä jäi positiivinen mielikuva aivoihin. Joka tapauksessa Riikkilä ja Aaro Honka olivat lapsuusajan mielikirjailijoita. Oma.

 

164. Gilbert Michael: KATEDRAALIN VARJOSSA ***

261 s. Wsoy 1991 (1947) 2.p Sapo 20 YK

Tällaisia puolisuljettuun katoliskirkolliseen laitokseen sijoittuvia Sapoja taitaa olla useampiakin. Juonellisesti kertomus etenee mukavasti ja rikollinen saadaan kiinni. Koska alan jo kalkkeutua, ihmettelin tosin kovin, kukas tuo rikollinen olikaan. Piti katsoa alun henkilöluettelosta, joka onneksi oli mukaan laitettu. Oma.

 

165. Haarikko Harri: KIRJAT2015

Moniste WHH 271 YK

HH:n selvitys vuonna 2015 lukemistaan kirjoista. Melko petusteellisesti käsitellään kutakin kirjaa, ei minusta ole vastaavaan omassa kirjapäiväkirjassani. Mutta pakko minun on arvostaa miestä, joka antaa Seitsemälle veljekselle täydet pisteet. Päiväkirjaosuus on jäänyt vähemmälle – hieman jopa kaipasin sitä. Oma.

 

166. Spider E.: ATOMIVENE AAVE **

133 s. Otava 1946 YV

Erkki Levannon nuortenkirja Seikkailujen maailma-sarjassa kertoo atomienergian käytöstä. Aivan huuhaata ei teksti ole, tiedemies (fil. tri) tietää, mistä kirjoittaa.Nykytilanne toki on täysin toinen. Lopun USA-ihannointi menee naurettavuuksiin. Oma.

 

167. Karma Johannes: MAAILMAN LOPPU ***

356 s. Wsoy 1921 YK

K. N. Rauhala on nimimerkin takana. Mies oli fil. kand. ja osuustoiminta- ja sanomalehtimies. Luulin, että tämä on uskovaista lopun aikaa, mutta ei sentään. Alkupuoli on jopa mainiota scifiä, ikävä kyllä loppu lässähti kirjailijan h a r v a l l a painettuihin omiin mielipiteisiin. Astronomiapuolikaan ei pelaa. No, mielikuvitusta on käytetty. Kirjan lopussa on lyijykynällä kirjoitettu K. N. Rauhala kesällä 1921. Lie tekijän itse kirjoittama? Ehkä ensimmäinen omistaja on saanut selville todellisen tekijän. Oma.

 

168. Seppänen Unto: ILOISTEN UKKOJEN KYLÄ ***

203 s. Otava 1955 (1927) 2.p YK

Reipas kertomus Kannaksen elämästä. Nimi voisi olla myös Järvituitun kylän nousu ja tuho. Rikas venäläinen rakennuttaa komean mökin kylään ja palkkaa kaikki töihin. Raha virtaa, kunnes Rasutovi muuttaa muualle, tavarat huutokaupataan ja asumukset puretaan. Miesten pitää palata maanviljelyksen pariin. Erkki Tantun kuvitus. Oma.

 

169. Topelius Z.: KULTA-AAVE ***

n. 170 s. Wsoy 1975 7.p (Ilmari Jäämaa) YK

Osa kokoomateosta Talvi-iltain tarinoita III

Kaksi kauppiassukua, Halmit ja Gråbergit, kilpailevat keskenään Pohjanlahden rannikolla 1830-luvulla. Ankara on kisa, mutta pahimpien jäärien kuoltua suvun lapset naivat toisensa ja onni ja rauha vallitsevat. Viimeinen luku varoittaa kullanhimosta ja itsekkyydestä. Sepä sai minut antamaan yhden tähden lisää tälle osittain junnaavalle jutustelulle. Oma.

 

170. Parras Tytti: PENSIONAATTI *

220 s. Otava 1988 (1984) AV

Ainakin olin mahdollisimman väärä lukija tälle teokselle. Olisi ehkä pitänyt olla kikattava teinityttö. Miksi yleensä luin tämän? Sanopa se. Oma.