KIRJAHAUTAUSMAA 2019
WHH 212
WH, WL PIETARI WIRTANEN
Vuosi 2019 kului lukemisen suhteen normaaleissa merkeissä. Kotimaisen fantasian lisäksi luin Sapoja, Utrioita ja muuta etupäässä vanhempaa kirjallisuutta. Muutaman sivistysaukon paikkasin ja tieteellistä helpompaa tekstiä luin aina kun käteeni sain. Muun elämän käsittelyn, joka elävöittää toisten herrojen lukupäiväkirjoja, jätän väliin. Oletan, että blogini kautta oman elämäni tapahtumat ovat tulleet selväksi niille, jotka aiheeseen haluavat tutustua.
**********************************
1. Kallas Aino: SUDENMORSIAN §§§§
141 s. Otava 1928 YK
Hiidenmaalainen tarina, jonka Kallas kertoo rikkaalla suomen kielellä vanhahtavaan tapaan. Aalo muuttuu sudeksi ajoittain, sutena ravaa pitkin soita ja metsiä, joskus naisena ollessaan käy lastansa ja miestänsä katsomassa. Kylän naiset eräänä päivänä polttavat ihmis-Aalon saunaan. Susi-Aalon surmaa hänen miehensä hopeisella luodilla.
2. Curie Eve: ÄITINI MARIE CURIE §§§§
448 s. Wsoy 1938 (Reino Silvanto) AK
Marie Curie on eräs kaikkien aikojen huomattavimpia fyysikoita. Hän sai mm. kaksi nobelin
palkintoa (Miehensä Pierre yhden, myös tytär Irene Joliot-Curie sai nobelin). Teos kertoo
asiallisesti puolalaisen tytön koulutuksesta, tulosta Ranskaan ja työstä Ranskassa. Alku on
köyhää, eikä Marie myöhemminkään rahoilla ryve (lahjoittaa kaiken laboratoriolleen). Vaikka suodattaisi tyttären puolueellisuuden pois, täytyy arvon rouvaa ihmeihmisenä pitää.
3. Rovelli Carlo: AJAN LUONNE
240 s. Ursa 2018 (Hannu Karttunen) YK
Olen aina ollut erittäin kiinnostunut ajasta.Tämä Ursan julkaisema selvitys ajasta on tekijän oma arvio - tuntuu, ettei ihminen pohjimmiltaan kykene tajuamaan ajan luonnetta. Joka tapauksessa selvää on, että aika kuluu eri nopeudella eri olosuhteissa eikä yhteistä nykyaikaa maailmassa ole olemassa. Aikaa ei ole ilman ainetta ja tapahtumia. Eihän ainettakaan ole olemassa - kaikkeus on kvanttifluktuaatiota, sattumaa ja likiarvoa eli energiaa. Ainoa luonnonlaki joka yleensä tarvitsee aikaa on termodynamiikan toinen pääsääntö eli entropian (epäjärjestys) lisääntyminen.
4 Swan Anni: SADUT §§§§
350 s. Wsoy 1980 (1933) 9. p. YK
Tämä on minun lapsuuteni satukirja. Kodin kappale on tyttärellä, tämän ostin netistä,
antikvariaatista. (Myynnissä Anni Swanin: Sadut. Eipä häävi antikvariaatti.) Alkuosan satumaiset sadut varsinkin ovat jääneet mieleen, loppupuolen enemmän kristityt ja opettavat vähemmän.
5. Lilja Matti: DARIAN AARTEET §
96 s. Karisto 1948 YV
Pekka jatkaa seikkailujaan tuntemattomassa ja salaisessa keskiafrikkalaisessa maassa,
Dariassa. Sarjan kolmannessa osassa roistot tunkeutuvat alueelle ryöstääkseen valtakunnan aarteet. Homma epäonnistuu, Pekkakin puuhailee kaikenlaista. Teos on rasistinen ja väkivaltainen tekele, onneksi nykyiset nuortenkirjat taitavat levittää rauhanomaisempaa aatetta.
6. Päätalo Kalle: NUORIKKOA NÄYTTÄMÄSSÄ §§§
620 s. Gummerus 1984 YK
Kalle aloittelee rakennusmiehen uraa ja käy vaimonsa kanssa Kallioniemessä. Matka on
hankala, liikenneyhteydet olemattomia ja Kalle huomaa vieraantuneensa kotiseudustaan.
Vaikka tässä teoksessa on paljon sivuja, ei asiaa ole kuin puolet edelliseen Päätaloon
verrattuna. Ladonta on isompaa ja harvempaa. Mukavampi tätä oli lukea. Kymmenen Iijoki-sarjan teosta vielä odottaa, 14 on takanapäin.
7. Marsh Ngaio: HANSIKOITU KÄSI §§§
285 s. Gummerus 1963 (Eija Palsbo) Salama 122 YK
Uusiseelantilaisen naiskirjailijan dekkari, joka on niin englantilainen kuin olla voi. Aatelisia siellä täällä, outoja sukulaisia, murha ja pahoinpitely. Ylietsivä Alleyn selvittää syyllisen ja koirat aiheuttavat häiriötä ja ovat hyödyksi.
8. Hurtta Boris: TERVATUOPPI
WHH 196, Boriksen lukupäiväkirja.
Meitä lukupäiväkirjaherroja on kolme kappaletta. HH:n luin jo viime vuoden puolella, nyt BH oli vuorossa. Yritän aina näistä omaksua lukuvihjeitä, yleensä kuitenkin luen sitä, mitä sattuu omassa hyllyssä olemaan. Muutaman tärpin silti panin mieleen. Ikävää olisi elo ilman BH:ta (toki ilman muitakin herroja).
9. Lilja Matti: TUNTEMATTOMAN TROPIIKIN VANGIT §§(§)
126 s. Karisto 1948 YV
Daria-sarja jatkuu, tässä osassa ei ammuta tykillä eikä joukkomurhata. Kauniista Ilgasta
järjestetään kilpailu. On löydettävä ulospääsy suljetusta laaksovaltiosta. Kappas, Pekka
onnistuu ja saa Ilgan omakseen.
10. Ahonen Marko: UUSI PARATIISI §§(§)
206 s. Sananjalka 1993 AV
Erittäin eritasoisia novelleja, paranivat loppua kohden. Uusi Paratiisi on pisin kertomus, se ei tunnu tuoreelta. Viimeinen novelli miellytti minua eniten.
11. Krohn Leena: ETTEI ETÄISYYS IKÄVÖISI §§§
170 s. Wsoy 1995 YK
Krohnille tyypillistä sisäistä fantasiaa. Teos sisältää kaksi kertomusta: Läsnäolo ja Poissaolo. Edellinen on sairaskertomus ja jälkimmäinen kertomus kadonneista. Lakooninen teksti luo oivallisen tunnelman.
12. Lilja Matti: SALAINEN TEHTÄVÄ §§
74 s. Karisto 1949 YV
Daria-sarjan loppu, joka ei lopu vaan jää kesken. Jatkoa ei ilmestynyt. Nyt pyöritään Lontoossa ja pistäydytään Suomessa. Seitsemän viisasta-salaseura on antanut Pekan suoritettavaksi maailmanrauhalle erinomaisen tärkeän tehtävän. Eräänlaista Skypeä käytetään ja roistot nujerretaan noin vain.
13. Krohn Leena: NÄKKI §§§
60 s. Wsoy 1979 YK
Satu aikuisille ja lapsille. No, en lapsille antaisi. Näkki-myyttiä sekoitellaan ja valmiiksi saadaan ristiriitainen keitos kauneutta ja pahaa. Haitari soi pan-huilun sijaan ja laiturilla tanssitaan.
14. Linnus Olavi: SEIKKAILU ATOMIMAAILMASSA §
200 s. Tammi 1948 Nuorten sarja 3 YK
Nimi johtaa harhaan - pyöritään sekä makro- että mikromaailmassa. Lapselliseen tekstiin on sekoitettu lukiotason fysiikkaa. Matti-pojan paras kaveri kuolee auton alle, joten päästään verta tutkimaan. Lopussa räjähtää jukran komeasti Hiroshiman atomipommi.
15. Oksanen Aulikki: HENKIVARTIJA §§§
155 s. Wsoy 1990 YK
Aulikki oli opettajakorkeakoulussa samalla kurssilla kuin minä ja voitti kaikki kirjoituskilpailut. Tulin kerran toiseksi. Tämä teos on fantasiaa - henkivartijana juopolle miehelle toimii varis, joka naisena eläessään joutui tämän juopon pettämäksi. Piru ja enkelikin hyörivät riitaisina taustalla.
16. Hawking Stephen W.: AJAN LYHYT HISTORIA §§§ §§
190 s. Wsoy 1988 (Risto Varteva) AK
Luin tämän uudelleen. Rovelin Ajan luonne (3. tässä luettelossa) ei esittänyt mitään uutta tähän teokseen verrattuna (Kirjoitusväliä 30 vuotta). Ajan lisäksi Hawking käsittelee tyhjentävästi myös aineen olemuksen (Hawking kuoli 14.04.2018). Loistava teos.
17. Ropponen Markku: KUOLEMANUNI §§§
Ropposen toinen teos. Kieleen on vielä kiinnitetty huolta, myöhemmät ovat jo pelkästään
viihdemielellä hutaistuja. Alamaissa oleva mies sekoittaa elämänsä ja sekaisin on muukin
lähiympäristö. Raatoja syntyy ja lumipenkkaan päättyy kulku.
18. Aumasto Marjaana: RIKAS, LAIHA JA KAUNIS §§§
179 s. Kirjayhtymä 1996 AV
Naiset hallitsevat maailmaa, jonka miehet ovat pilanneet. Sukupuolirooli-irvailu tämä teos on, ja sellaisena ihan vetävä.
19. Mäki Reijo: LIIAN KAUNIS TYTTÖ §§§§
351 s. Otava 1993 YK
Luin uudelleen tämän Hurttaa ja Månsia kiittävän teoksen. Vareksesta ja hänen porukastaan olen saanut tarpeekseni, joten tämä Roivas-juttu Ruotsinmaalta tuntui kovin tuoreelta. On tässä juonikin ja hieman heikomman kansanosan ymmärtämistä (Paitsi romanien).
20. Pakkanen Jukka: TAKKINSA VÄRINEN MIES §§§
141 s. Kirjayhtymä 1978 YK
Seitsemän novellia, joista viimeinen, Kalatehtailija Niemen tapaus, on scifiä. Se on myöskin kehnoin, eikä sovi muiden novellien joukkoon. Joskus tulevaisuudessa kalatehtailija Niemi käsittääkseni taantuu kalaksi sekavien tapahtumien kera.
21. Koivisto Ilkka: PAVIAANIEN KAUPUNKI §§§
264 s. Tammi 1987 YV
Ihmiset ovat kadonneet, paviaanit valtaavat Helsingin. Tästä eteenpäin kirjassa kerrotaan
ihmisistä ja heidän lukemattomista vääryyksistään paviaani-hahmoissa edelleen pysyen.
Ilahduttavan pessimistinen kuvaus ihmisen raadollisuudesta.
22. Nevakallio Juuso: SUURI VIISARI §§(§)
198 s. Lapin Ursa 1994 YK
Suursodan jälkeen saastuneessa maailmassa toimivat pilvilautturit, jotka hinaavat saastepilviä parempiosaisten niskasta kauemmas. Teos luo synkän kuvan tulevaisuuden maailmasta. Valitettavasti Kertomus puuttuu, eli kuvaillaan ympäristö ilman vetävää juonta.
23. Salama Hannu: AMOS JA SAARELAISET §§§§
106 s. Otava 1987 2.p YK
Suppea dystopiakertomus atomisodan jälkeisestä maailmasta. Pieni yhteisö elää suojattuna eristyksissä uskontohurmion alla. Tasapaino järkkyy, lopuksi ulkopuoliset saastuneet valtaavat suljetun herrakansan alueen. Syvästi symbolinen kertomus on hyytävämpi kuin Alienit konsanaan.
24. Nykänen Harri: RAID - SUSIRAJA §§§
242 s. CrimeTime 2012 2.p LP
Väkivaltaa olisi voinut hieman vähentää. Muuten sujuvaa tekstiä, joka pilaa TV-Raidin maineen kunnollisena roistona. Luettu hotellin vaihtohyllystä Las Palmasissa.
25. Symons Julian: SOLOMON GRUNDYN LOPPU §§§
285 s. Wsoy 1987 Sapo 309 (Kirsti Kattelus) LP
26. Nyquist Gerd: EI KUKKIA VAINAJALLE §§§
242 s. Wsoy 2003 2.p Sapo 62 (Pentti Huovinen) LP
Nämä kaksi Sapoa luettu Las Palmasissa. Omia ovat, ja viihdyttivät ihan mukavasti.
27. Christie Agatha: NEITI MARPLE KOSTON JUMALATTARENA §§§
247 s. WSOY 1972 9. p (Eva Siikarla) LP
Jokin aika sitten katsoin tämän mukaan tehdyn tv-ohjelman. Erosivat melkoisesti toisistaan, sanoisin, että TV oli loogisempi.
28. Symons Julian: KARATEMURHAT §§
237 s. Wsoy 1980 Sapo 254 (Kersti Juva) (Lentokone LP - KUO)
Lentomatka meni ihan mukavasti tätä lukiessa, eikä aivojaan tarvinnut rasittaa.
29. Pelttari Tuula: PIMEYDEN SAKRAMENTTI §-
200 s. Pirkanmaan... 1987 YV
Kaksi pitkää novellia, joista etenkin toinen, Puolukanvarpuseppele, on äärimmäisen tympeä. Kauhusta on kysymys, eikä se ole minun alaani.
30.. Carpelan Bo: OVELLA KOHTAAT ITSESI §§§
202 s. Otava 1988 (Kyllikki Villa) YK
On tämä varmaankin parempi kirja, mutta pysyy niin pitkälti epämääräisen runouden puolella, etten ollut kelvollinen tätä lukemaan. Jekyll ja Hyde-teemaa käsitellään, ihmisen kahta puolta jotka tässä kulkevat erillään. (Pahempi puoli voitti ja kiltimpi jäi auton alle?) Kallaksen Sudenmorsian pyörähti mielessä.
31. Manner Sulevi: ISÄ, MITÄ TAPAHTUI? §§§§
346 s. Wsoy 1983 YK
Eero J. Tikan ja Juha Nummisen yhdessä kirjoittama teos ydinvoimalasabotaasin yrityksestä, joka miltei onnistuu. En tiedä, onko kirjassa kerrottu mahdollista, mutta sujuvasti kirjoitettu teos on mainio lukuromaani. Ydinvoimalamainoksesta se ei käy. (Olen kerran ollut viikon Tikan pitämällä kirjoittajakurssilla). Fantasiahyllyteos.
32. Laine Matti: SIVUKUJA §§
279 s. Gummerus 2009 2.p YK
Sujuvasti kirjoitettua tekstiä jossa hapuillaan luonnonsuojelun suuntaan. Uskomattomia
tapahtumia ja yhtä epäuskottavia ihmisiä esiintyy solkenaan. Mutta lämmin henki puuttuu.
33. Saneri Kimmo: AVARUUSSIRKUS ?
191 s. Karisto 1988 AV
Ainoa novelli josta edes jotain ymmärsin on toiseksi viimeinen, Tähtiensyöjä. Muuten jäi tunne, että kirjoittaja oli pannut sanoja peräkkäin itsekään mitään tajuamatta. Saatanpa olla väärässäkin.
34. Metropoliitta Panteleimon: VIESTEJÄ TUONPUOLEISESTA §§
208 s. Myllylahti 2017 YK
Ei tämä ole henkimaailman kirja vaan poliisikertomus, jossa poliisin leski Elisabet Urhonen
ratkoo rikoksia poliisin avuksi. Sarjassa on ilmestynyt jo kuusi teosta. Leppoisaa lukemista tämä on, muutama kohta ei ole looginen ja juonessa olisi parantamisen varaa. Henkisen kehityksen kurssilla tässä puuhastellaan eikä Pantsu taida uskoa meediohommiin.
35. Pakkanen Jukka: AURUKSEN TAPAUS §§§
235 s. Kirjayhtymä 1980 YV/YK
Tulevaisuuden yltiödemokratiassa byrokratia on voimissaan. Mitro Tell määrätään tutkimaan kuolleen vesitieteilijä Auruksen tajunnan katoamista. Auruksen entinen tyttöystävä Elena tietänee jotain tapuksesta. Osittain yhdessä nämä kaksi tutkivat asiaa. Eipä tuosta selvää tule. Jotain kiehtovaa silti kerronnassa on.
36. Laitinen Jaakko: KUOLEMAN KELLARIT §§(§)
211 s. Tammi 1983 AV
Paldiskissa ydinreaktori räjähtää, saastepilvi tappaa turkulaiset ja rutkasti muitakin. Turkulainen lääkäri kirjoitti tämän varoittavan teoksen ydinvaarasta ja siitä, ettei väestönsuojelu ollut ajan tasalla. Samalla muistutetaan myös mahdollisesta ydinsodasta, joka tuhoaisi koko maapallon. Kirja on varmaan yhtä ajankohtainen nyt kuin 35 vuotta sitten.
37. Mäkeläinen Tapio: TALLINNAN KESKIKAUPUNKI
286 s. Arktinen banaani 2019 AK
Kokeneen Tallinnaoppaan teos Tallinnasta. Tällainen pitää lukea vasta, kun itse tuntee
kaupungin jo melko perusteellisesti. Seuraavasta Tallinnan matkasta (kohta) saamme
enemmän irti.
38. Itäranta Emmi: KUDOTTUJEN KUJIEN KAUPUNKI §§(§)
335 s. Teos 2015 YK
Itärannan Teemestarin Kirja oli lämmin inhimillinen kertomus ihmisestä. Tämä on kylmä
ylimielinen äärimmilleen hiottu kuvaus saaresta, jossa uneksiminen on rikos. Tietenkin
kielellisesti teksti on moitteetonta. Jossain kohdin inhimillisyys pilkahtaa esiin, esimerkiksi
päähenkilön suhteessa toiseen keskeiseen henkilöön. Loppu romahtaa yliyrittämiseen. Petyin syvästi. (Ei pääse luettu fantasia-osastoon koska on 2000-luvulta)
39. Utrio Kaari: RAUTALILJA §§§
304 s. SSKK 1980 JKL/YK
Ruukilla pyöritään, on patruuna, masuunimestareita, juoppo koulumestari, torppareita,
kaikenlaisia naisihmisiä ja merikapteeni. Sekoitetaan rakkautta ja rahanahneutta, hyviä ja vähän heikompia ihmisiä ja katsotaan mitä tulee. Tulee tarkasti harkittu soppa, kuten Utriolta aina.
40. Camillieri Andrea: VIULUN ÄÄNI §§§
209 s. Wsoy 2006 (Helinä Kangas) Sapo 438 YK
Komisario Montalbano alaisineen edustaa paikallispoliisiporukkaa, joka ratkoo rikoksia
inhimillisesti. Juontakin on ja Guarneri-viulu soi.
41, Laine Jarkko: VAMPYYRI §§
168 s. Otava 1971 YV
Wilhelm Kojak on vampyyrien sukua, sarjassa „tohelot verenimijät“. Muuten hupaisaan teokseen lisämaustetta tuovat muutamat murhat ja pari hyvinkin yksityiskohtaista seksikuvausta. Fantasiahyllykirja.
42. Underwood Michael: KOHTALON KÄSI §§§
269 s. Wsoy 1988 (Erkki Hakala) Sapo 320 YK
Oikeudenkäyntisapo, jonka takakansitekstiä ei olisi etukäteen pitänyt lukea. Tapahtuiko oikeus, tiedä häntä. Yhtään sympaattista ihmistä teoksesta ei löydy. No, ehkä sentään tuomari.
43. Kallio Lilian: UGUDIBUU §§(§)
195 s. Tammi 1975 YK
Tyttökirja, tai paremmin neitokirja. Ihmiset katoavat (syytä ei selvitetä), vain viisi neitoa jää
tyhjentyneeseen maailmaan. Elelevät tavaraa haalien, kasveja istuttaen, kotieläimiä hoitaen ja ottaen erilaisia koneita käyttöön. Mieleen tuli Viljo Suutarin Punainen Pilvi, joka on julkaistu neljä vuotta myöhemmin. Löytyypä muutama mieskin lopulta, ja rekat lastataan etelämmäs muuttoa varten. Ehkä kirjalle oli suunnitteilla jatko-osa, ei sellaista kuitenkaan ilmestynyt.
44. Metropoliitta Panteleimon: KOHTALOKAS LENINGRADIN-MATKA §§
213 s. Myllylahti 2015 RM
Leppoisasti kulkeva poliisikertomus, koskijärveläiset lähtevät Leningradin matkalle ja yksi heistä myrkytetään. Poliisinrouva Elisabet Urhonen auttaa viranomaisia löytämään syyllisen. Aina lopussa Pantsu muistaa olevansa metropoliitta ja ratkaisu hieman lässähtää.
45. Paasilinna Arto: UKKOSENJUMALAN POIKA §§§§
262 s. Wsoy 1984 RM
Muinaissuomalaisten uskonto palautetaan Suomeen. Ukko-jumalan poika Rutja saapuu
Suntion pitäjän Penteleen kylään salamakyydillä ja vaihtaa hahmoa Sampsa Ronkaisen kanssa. Siitä rupeavat asiat rullaamaan. Maahisia ja keijujakin vilisee ja uusmuinaisuskonto saa jalansijaa yhä enenevässä määrin. Uususkonnon kuusi käskyä ovat hyvin inhimilliset ja kaikin puolin oppi tuntuu luonnikkaalta. Kun hommat on hoideltu, Rutja-poika palaa Taivaaseen, eikä Suomi ole enää entisenlainen.
46. Paasilinna Arto: KOIKKALAINEN KAUKAA §§§
264 s. Wsoy 1987 2.p RM
Melkoisesti ihmistä muistuttava muukalainen saapuu ulkoavaruudesta Sallan Naruskalle.
Koneeseen lastataan pois vietäviksi mm. tamma, kilejä, pupuja, kastematoja ja yksi
suostuvainen soma naiseläinlääkäri. Maapallon oloista irvaillaan lempeästi ulkopuolisen silmin. Aiheesta olisi saanut enemmänkin irti. Paasilinnan teosten suosio johtunee siitä, ettei kirjoissa ole noloja tilanteita eikä epäonnistumisia.
47. Hälli Matti: MURHA MEREN RANNALLA §
136 s. Wsoy 1943 RM
Meren rannalla riekutaan porvariporukalla. Tupakinsytyttelyyn ja polttoon menee puolet
muutenkin suppeasta tekstistä. Sattumilla on liian suuri osuus, myös ihmepelastumisia
tapahtuu. Lemmet leiskuvat väärään suuntaan ja morsmaikku saa pitkän kakun. HH:lta saatu läpystä.
48. Kylävaara Ilkka: TALVISOTA KAKKONEN §(§)
187 s. Gummerus 1984 2.p YV
Ihmelääke pontikka pohjoiskorealaisella juotosaineella terästettynä tekee suomalaisista
kuolemattomia. Karjalaa lähtee miesjoukko takaisin valloittamaan. Huumoria tämä kuulemma on, vaan ei minua naurattanut. Eivätkä Karjalaa saaneet takaisin Suomen pojat.
49. Meriluoto Aila: VIHREÄ TUKKA §§
138 s. Wsoy 1982 YK
Saturomaani, joka kertonee erilaisuuden hyväksymisestä ja rasismista. Hetken aikaa
piipahdetaan nykymaailmassa, ja iljettävältä se lukijasta tuntuu. Jäiköhän teoksen
sadunomaisuus kuitenkin jotenkin korkeakirjallisuuden varjoon?
50. Hotchner A. E.: PAPA HEMINGWAY §§
323 s. Weiling & Göös 1966 AK
Inhoan härkätaisteluita ja metsästystä, joten Hemingwayn elämä ei tunnu soveliaalta. Hyviä kirjoja hän toki kirjoitti. Teos käsittelee 13 viimeistä vuotta ennen Papan kuolemaa.
Vainoharhainen mies ampui lopuksi itsensä haulikolla. Kaitpa kuoli niin kuin elikin.
51. Mäkelä Juhani: MAAILMAN SUURIN SAUNA §§
192 s. Wsoy 1994 AV
Suomalaiset rakentavat keskelle Suomea saunan, johon koko kansa mahtuu yhtä aikaa
saunomaan. Hieman tämä on yhden vitsin ylimittainen kertomus, mutta ei sen lukemisessa tullut hätä käteen.
52. Paasilinna Arto: HERRANEN AIKA §§
196 s. Wsoy 1980 2.p YK
Toimittaja kuolee ja jää eräänlaiseen välitilaan, missä pystyy liikkumaan paikasta toiseen
ajatuksen nopeudella, seuraamaan elävien ihmisten toimia ja keskustelemaan toisten vainajien kanssa. Satiiria löytyy, parasta valitus englannin kielen liian suuresta vaikutuksesta suomen kieleen ja nuorten elämään (jo 40 vuotta sitten!). Platooninen rakkauskin syttyy, ja vainaja paavi Pius IX tavataan. Heikkouskoinen mies tuokin oli.
53. Heikkinen Antti: KEHVELI §§§
256 s. Wsoy 2018 AK/YK
Fantasiaa tämä on, eli rinnakkaismaailmateos Suomesta, jonka historiakulku on, osittain
Kehvelin toimien takia, erilainen kuin nykytodellisuus. Erittäin nopealukuinen viihdeteos, josta ei syvällistä jälkeä jää.
54. Roine Raul: TARIKOITA METSOLAN VÄESTÄ
95 s. Wsoy 1984 (1943) 3.p YV
Perinteiset suomalaiset eläinsadut yksissäkansissa. Aarne Nopsasen kuvitus. Veikeä satuteos, osa Suomen kulttuurihistoriaa.
55. Korpela Sampsa: VIIMEINEN AALTO §§
152 s. Tammi 1945 YK
Mies kuulee kertomuksen merenneidosta, rakastuu naapurin tyttöön, lähtee merille, tapaa
merenneidon, Undamariksen, siellä täällä, lopuksi palaa lapsuudenkotiinsa, jossa entinen hellu on ollut toisen vaimo ja nyt pyörii leskenä parin lapsen kanssa. Mies siis palaa merille ja kohtaa haaksirikkoloppunsa vajoten mereen Undamariksen luo. Annan kirjan pysyä fantasiahyllyssä, ei neito ihan pelkkää houretta tunnu olevan.
56. Wallenius K.M.: MIESTEN MERI §§§§
355 s. Otava 1952 AK
Komea kirja, jossa Erkki Tantun kuvitus. 6 novellia, joista pisin, Harakka-Antti lähtee Itäjäihin, on vaikuttavin. Ei ollut laivamiehen elämä pohjoisilla merillä kevyttä puuhaa. Koska teoksessa metsästetään koko ajan jääkarhuja, hylkeitä ja mursuja, en antimetsästäjänä anna täysiä pisteitä vaikka ei kyse huvimetsästyksestä olekaan.
57. Saneri Kimmo: VALON TAKANA ?
179 s. Karisto 1992 YV/YK
Sanerin novellit ovat minulle täysin käsittämättömiä. Jospa niistä joku nauttii, minä en.
58. Päätalo Kalle: NOUSEVA MAA §§§
639 s. Gummerus 1985 YK
Kalle saa omakotitalotontin ja aloittaa kirvesmieshommat. Käytetyn polkupyöränkin hankkii. Hiljalleen soljuvat tapahtumat ja joka naulankopautus kerrotaan. Ajankuvana tästä saa liiankin huolellisen selvityksen. Mutta aion lukea Iijoki-sarjan loppuun asti.
59. Dostojevski F. M.: RIKOS JA RANGAISTUS I §§§§
317 s. Otava 1975 (1866) (Juhani Konkka) YK
60. Dostojevski F. M.: RIKOS JA RANGAISTUS II §§§§
335 s. Otava 1975 (1866) (Juhani Konkka) YK
Sovinisti ja yli-ihmisenä itseään pitävä Raskolnikov tappaa kaksi vanhaa naista kirveellä. Pitkien selvitysten jälkeen hän antautuu poliisille ja hänet viedään vankileirille Siperiaan. Tänne häntä seuraa Sonja, teoksen ainoa miellyttävä ihminen, jota Raskolnikov kohtelee alentuvasti. - Luin teoksen osasissa, luvun kerrallaan. Teksti on jahkailevaa, kerronta hidasta. Nopeampi lukeminen olisi pakottanut kursoriseen lukemiseen, jossa yksityiskohdat olisivat jääneet hämäriksi. Omaa aikaansa kirja kuvaa sattuvasti, ja tapahtuma-aikaan tätä pitää verrata. Vaikka tulee näitä raskolnikoveja myöhemminkin, Hitleristä muihin populisteihin asti.
60. Krohn Leena: DONNA QUIJOTE
82 s. Wsoy 1993 2.p YV
Lyhyitä tuokiokuvia, niin juuri, kuvia. Runoutta on tämä teos eli minun tajuamiskykyni
ulkopuolella. Miksi siis pykäliäkään antaisin.
61. Hälli Matti: SOPIMATONTA KUOLLA YLIOPISTOLLA §§
110 s. Wsoy 1943 RM
(Sala)poliisiromaani, jonka loogisuus liki naurattaa. Kyllä Hälli kirjoittaa osaa, mieluummin
kevyeltä puolelta luen silti hänen Andersson-kertomuksiaan.
62. Tuovinen Arto: EI MITÄÄN MENETETTÄVÄÄ §§
296 s. Karisto 1964 RM.
Muistan pienenä lukeneeni monta kertaa Tuovisen partiolaiskirjan He hiipivät öisin. Sujuva oli tämäkin poliisiromaani, uskomattoman tökerö „ratkaiseva lause“ syyllisen suusta viimeisessä kuulustelussa vei yhden pykälän. Teoksen murhasuunnitelma saattaisi olla toimiva.
63. Chase James Hadley: LÄHTÖJUHLAT, NEITI BLANDISH §§§
346 s. Book Studio 2002 2.p (Arto Tuovinen) RM
Amerikkalaista menoa, viskin juontia, väkivaltaa ja sovinismia sujuvasti kirjoitettuna. Luin tämän Blandish-sarjan toisen teoksen ensin, kun tässä oli isompi teksti. Koska tämä oli kunnollinen ajanvietehömppäkirja, luen edellisen pienitekstisenkin. (Teoksen kääntäjä kirjoitti edellisen (62) lukemani kirjan)
64. Salovuori Sakari: TUNTURI-JOONAS JA ROBOTTI §
80 s. Kuva ja sana 1959 YV
Rikollisryhmä kehittää robotin, jota käyttää rikollisiin toimenpiteisiin. Tuntureilla kiitää
helikoptereita, järvessä ui sammakkomiehiä ja tärkeää kaavaa teollisuusurkitaan ankarasti.
Joonas hoitaa hommat ja järjestys palaa pohjoisille maille.
65. Pakkanen Jukka: HUONE TAIVAAN KELLARISSA §§§
218 s. Gummerus 1988 YK
Saksalaisten 1970-luvun terroristien kirvoittama dystopiakertomus tämän vuosituhannen
puoliväliin sijoitettuna. Lohduttoman kuvan pehmentää nainen. Teoksen viimeinen lause lisäsi yhden pykälän arviointiin: Minun on sinua etäinen ikävä.
66. Christie Agatha: AIKATAULUKON ARVOITUS §§§§
229 s. Wsoy 1989 6.p (Aune Suomalainen/ Kirsti Kattelus) Sapo 334 TAL
Luin tämän nuorena. Taitavasti punottu juoni olisi yllättänyt, ellen olisi muistanut ratkaisua
vuosikymmenten takaa. Valitettavasti painoteksti oli vanhukselle kovin pientä.
67. Camillieri Andrea: VEDEN MUOTO §§§
167 s. Wsoy 2003 (Helinä Kangas) Sapo 421 TAL
Montalbano kuuluu niihin poliisimiehiin, jotka eivät ylempiään usko ja jotka voivat hieman
inhimillisyyden nimessä totuuttakin vääristellä. Liekö sitten hyvä vai paha. Teksti pelaa luettuna paremmin kuin televisiossa.
68. Taiga Marton: KOMISARIO KAIRALAN TUTKIMUKSIA §§
471 s. Wsoy 1987 Sapo 307 YK
Martti Löfberg kirjoitti salanimellä M. Levä tarinoita lehtiin. Nyt ne julkaistiin nimellä Marton
Taiga, joka toki on tunnetumpi nimi kuin nuo edelliset. Mitään järjen riemuvoittoja eivät
tutkimukset ole, mutta päähenkilö on sentään jotenkin viehko vanha ukko. Itse rikosten
selvittelystä ei juuri puhuta, jälkeenpäin selostetaan, miten ratkaisu löytyi.
69. Mikkanen Raili & Niko: KUOLLEET KAUPUNGIT §§(§)
240 s. Otava 1996 Gaelian tarustoa 1 AV
Kovin selvästi Sormustaru näkyy pohjalta örkeistä ja Shameen/Sauronista alkaen. Tästä johtuen kait mukana on liikaa taisteluja. Hyvät silti voittavat, niin kuin sadussa kuuluu ollakin, ja eri ryhmät alkavat elää sovussa keskenään. Siinäpä Maapallolle mallia. Tarina on taitavasti kerrottu.
70. Gilbert Michael: VIIMEINEN ISKU §§§
272 s. Wsoy 1991 (Pentti Kirstilä) Sapo 354 YK
Monimutkainen kertomus miehestä, joka soluttautuu rikollisjoukkueeseen. Teokseen olisi pitänyt keskittäytyä huolellisemmin jotta olisi juonesta saanut kaiken irti. Roistomaista liiketoimintaa kirjassa onnistuneesti paljastetaan, ja paha palkkansa saa.
71. Paalanen Rauni: RAAKELIN TARINOITA §§§
111 s. Kirjayhtymä 1996 JKL
Raakel on mummeli, joka asuu maalla. Metsässä hän tapaa mm. Leijonan ja Lumimiehen ja käypä hän kerran kuussakin. Leppoisaa fantasiaa mansikoineen ja vahveroineen.
72. Eskola Antti: VANHUUS §§§§
230 s. Vastapaino 2016 3.p YK
Puoli vuotta sitten kuollut Eskola kertoo vanhuudesta kokemusäänellä. Yli kahdeksankymppinen omalla tavallaan uskova vasemmistolainen sosiaalipsykologian emeritus-professori selvittää kantansa huolellisesti perustellen. Olen samaa mieltä: Vanhuus on kiinnostavaa aikaa ja kuolema se vasta kiinnostavaa onkin. Hoitotestamentissani kiellän turhan elvytyksen ja vaadin kunnollisen kivunlievityksen. Kiitän Eskolaa omien tuntemusteni vahvistamisesta.
73. Chase James Hadley: EI KUKKIA NEITI BLANDISHILLE §§§
250 s. Book studio 2002 2.p (Olli Nuorto) RM
Luin jatko-osan ennen tätä Chasen esikoisromaania. Jatko oli parempi, mutta kyllä tämäkin kelpasi, kun ei vaadi muuta kuin ajanvietettä.
74. Christie Agatha: VARJOSSA AURINGON ALLA §§§
256 s. SSKK 1982 (Eero Ahmavaara)
Toki olin tämän tv-sarjana nähnyt, vaan väärin muistin murhaajan. Muutenkin vain ympäristö oli jäänyt mieleen. Jotenkin tuntui, että Poirotin aivosolut eivät nyt paiskineet niin taidolla kuin joskus. Kelpo viihdettä hellelukemiseksi silti.
75. Lang Maria: MURHANÄYTELMÄ §§
199 s. Gummerus 1987 (Leena Vallisaari) RM
Kolmanneksi viimeisessä kirjassaan Lang kertoo Dramaten-teatterista ja henkilöistä sen
ympärillä. Joku kuoleekin mutta tarpeettomasti Christer Wijk paikalla pyörii. Väljähtänyt dekkari.
76-77. Utrio Kaari: KATARINA §§§§
667 s. Tammi 1998 AK
Teosten Neidontanssi ja Katarinan taru yhdistetty ja uudistettu painos. 1300-lukua eletään,
Katarina syntyy Turun lähellä Soilaan kartanossa ritari Haukan tyttärenä, nai(tetaan) huoville ja tämän kuoltua kuvanveistäjälle. Sotaa, tautia ja nälänhätää on elämä, ja isä Johanneksen ääni kaikuu kirkossa latinaksi Jumalaa ylistäen. Lopuksi vielä ruttokin ryhtyy kaatohommiin, josta ajasta Katarina juopon mutta rakkaan kuvanveistäjämiehensä kanssa vielä kömpii jaloilleen. - Ehkä nykyään elämä on parempaa.
78. Toivola Ritva: TURMANKUKKA §§(§)
190 s. Tammi 1998 YV
Nuorten fantasiateos Anubis-planeetalta. Turmankukka on pahantahtoinen meteoriitti (ei
meteori, kuten teoksessa sanotaan). Turmankukka saa pahoja aikaan, mutta Anisa-tyttö
ystävineen saa meteoriitin tuhottua, ja samalla rauha palaa Lumen kaupunkiin. Teokselle on jatkoa, mutta 2000-luvulla.
79. Rovelli Carlo: SEITSEMÄN LYHYTTÄ LUENTOA FYSIIKASTA
100 s. Ursa 2016 (Markku Sarimaa) AK
Tämän lukemisen pitäisi olla pakollista kaikille. Sadassa sivussa kerrotaan maallikoille(kin)
kaikki maailmankaikkeudesta. Käsitellään mm. yleinen suhteellisuusteoria, kvanttimekaniikka sekä aika ja sen suhde termodynamiikkaan. - Siinä missä Valtaoja on positiivinen, Rovelli uskoo, että ihminen tuhoaa itsensä. Ellei atomisodalla, niin pilaamalla ympäristönsä. Sormi osoittaa vaivihkaa ankarasti kohti populisteja. Oikein.
80. Heporauta Elsa: SEERITIN RAKKAUDENTIE §§§(§)
340 s. Karisto 1946 YK/RM
Erittäin outo ja vaikeasti luokiteltava (ja pisteytettävä) teos. Nimi johtaa harhaan, ei tämä mikään rakkausromaani ole. Fysiikka ei ole oikeaa - planeetalta toiselle lennetään vehkeillä, joita suomalainen paikalle kummasti saapunut mies hetkessä takapihan vajassa valmistaa. Yliaistillisia kykyjä tavataan, ja Seerit neito (sic) lentelee siivillään. Kirjallisesti teos on ehyt ja kevyesti luettava. Mielenkiintoinen lukukokemus.
81. TARINA-AARTEITA NUORILLE §§§
590 s. Valitut palat 1973 RM
Erittäin laaja-alainen kertomuskokoelma, jopa yleissivistävä. Mukana muutama
tieteiskertomuskin. Muutamaan klassikkoon tutustuin ensimmäistä kertaa (mm. Tristan ja Isolde, Rolandin laulu). Tietenkin olivat typistettyjä, vaan tiedänpä nyt, mitä niissä käsitellään.
82. Muller Richard A.: NYT §§§ §§
320 s. Terra Cognita 2017 (Kimmo Pietiläinen) YK/RM
Alaviite Ajan fysiikka. Luin jokin aika sitten Rovellin teoksen ajasta, tämä ylittää tuon tekeleen rimaa hipomatta. Alkupuoli on tiukasti kiinni fysiikassa, lopussa on muutama luku filosofiaa. Olematon nyt-hetki on aina kiinnostanut minua. Muller ei ole vakuuttunut ajan suunnasta kohti entropiaa. Ajan syvin luonne jää silti paljastamatta. Kvanttifysiikka ja yleinen suhteellisuusteoria eivät selvitä, miksi aika kulkee eteenpäin eikä taaksepäin. Onko pimeä aine ajassa takaisinpäin kulkevia elektroneja? Onko fysikaaliseen maailmaan lomittunut henkinen maailma? Onneksi kysymyksiä riittää.
83. Mäki Reijo: MOUKANPELI §§§
227 s. Karisto 1986 RM
Luin uudelleen ensimmäinen Vareksen, jossa pyöritään Välimeren seutuvilla. Eikä juoni aivan vedenpitävä ole tässäkään. Kalliit maalaukset törkätään salaa hunsvottisalapoliisin hoteisiin salakuljetettaviksi. Olisivat voineet jäädä minkä tahansa ravintolan vessaan. No, taitavaa sanankäyttöä toki.
84. Utrio Kaari: KARJALAN KRUUNU §§§§
296 s. SSKK 1979 RM
Pakko miettiä, liioitteleeko naisasianainen Utrio naisten kurjaa asemaa 1300-luvulla. Ehkä ei, kurjaa tuolloin oli muillakin eikä empatiaa tunnettu. Useita Haukan sukuun liittyviä kirjoja olen Kaarilta lukenut ja taitava on nainen kirjoittamaan. Vetävällä tyylillä saadaan samalla oikeata asiaa ujutettua (miesten) mieliin. Vai lukeneeko monikaan mies näitä teoksia? Ellei, hävetkööt.
85. Mc Donnel Bodkin (Matthias): SALAPOLIISI PAUL BECKIN SEIKKAILUJA §§§
176 s. Wsoy 1947 (Suomennos) RM
Jokin aika sitten luin Taigan Komisario Kairalan tutkimuksia (68. tässä listassa). Taiga (oik.
Löfberg) on taatusti tutustunut näihin, niin saman mallisia molempien novellit ovat. Beck voittaa Kairalan, jos kisasille ryhdytään.
86. Aspinen Risto: ENNUSTAJA EI OLE ENKELI §
215 s. Sarjamiehet 1978 YK
Luin harppomalla teoksen fantasiahyllystäni, enkä mitään fantasiaa löytänyt. Joku ennusteli ja sitten toteutti ennusteet. Poistan.
87. Mikkanen Raili & Niko: HÄMÄHÄKKITEMPPELI §§§
235 s. Otava 1999 Gaelian tarustoa 2 AV
Mahdin kilpeä noudetaan vaikeiden matkojen takaa. Aivan liikaa väkivaltaa teokseen sisältyy, vaikutteina Sormus-trilogia ja Alien. Mikäli Maapallolla olisi säilynyt useampia ihmisrotuja, meilläkin olisi suuria rodullisia vihoja – paljon suurempia kuin nyt. Eli tällaista pisti kirja minut miettimään.
88. Liu Cixin: KOLMEN KAPPALEEN PROBLEEMA §§§§
444 s. Aula & Co 2018 (Rauno Sainio) RM
Sarjan Muistoja planeetta Maasta osa 1. Mielenkiintoista oli lukea kiinalaista scifiä, joka tosin ei tässä teoksessa juurikaan amerikkalaisesta eronnut. Alfa Centaurin ainoalla planeetalla on elämää, joka kolmen aurigon kierrossa elää kaoottisissa olosuhteissa. Maahan hinkuvat, ja tämä sarjan ensimmäinen osa näyttää päättyvän maapallolaisille kurjasti. Teoksen loppupuolen yliulottuvuuksien (>4) selostus on käsittämätöntä käsittääkseni kaikille muillekin eikä vain minulle. Luen trilogian loputkin osat, kunhan ilmestyvät.
89. Heller Frank: MURHA VÄHITTÄISMAKSULLA §§§
144 s. Suomen Kirja 1944 (Sirkka Nuormaa) RM
Ruotsalaisen Gunnar Sernerin ihan kelvollisia poliisikertomuksia. Jos hän olisi suomalainen, kirja siirtyisi jopa scifihyllyyn parin novellin ansiosta.
90. Innes Hammond: YKSINÄINEN HIIHTÄJÄ §§§
200 s. Otava 1963 2,p (Panu Pekkanen) RM
Innes osaa kirjoittaa vetävän kertomuksen vähäisestä aiheesta. Suksilla hiihdetään,
alppimajassa tapellaan, läsnä on natseja, rikollisia ja hempukka. Filmiä suunnitellaan mutta kalmapa korjasi ohjaajan. Kulta jäi piiloon Itävallan hiihtohissikallioon.
91. Jansson Anna: VAITELIAS JUMALA §§§
269 s. Gummerus 2013 (Jaana Nikula) RM
Maria Wern kipuilee anopin ja miehensä kanssa. Rituaalimurhia tehdään ja Marian lapsi on hengenvaarassa. Poliisit juoksentelevat ympäriinsä, ruumis roikkuu saarnessa, erään isän pää on kaivossa ja puukoilla tökitään. Siinä soppaa kerrakseen.
92. Pulla Armas J.: “OIKEA ANTIFILATELISTI“ sanoi vääpeli Ryhmy §§
n. 110 s, Karisto 11 p (1942) RM
Sotapropagandaa teos on, niin kuin muutkin Ryhmy ja Romppais-kirjat. Kokoomateoksessa Ryhmy ja Romppainen vuodelta 1998.
93. Irving John: GARPIN MAAILMA §§§§
560 s. Tammi 1983 6.p (Kristiina Rikman) RM
Feminismistä teos kertoo, omalla tavallaan. Huomiota saavat naisten lisäksi myös
sukupuolenvaihtajat. T. S. Garp on mies joka kirjoittaa kankeasti ja painii kohtalaisesti. Karhukin tavataan, eräs Irvingin tavaramerkeistä. Ellenjamesilaiset, naisryhmä joka katkoo kielensä raiskatun ja ikuisesti mykistetyn Ellen Jamesin muistoksi, ei ole looginen vaan irvokas kirjailijan idea, jolla ei ole todellisuuspohjaa. Luin tämän 50 vuotta sitten edellisen kerran.
94. Jansson Anna: KALPEAT JA KUOLLEET §§§
350 s. Gmmerus 2013 (Jaana Nikula) RM
En suuremmin välitä poliisin/salapoliisin henkilökohtaisista huolista, hankalista aviopuolisoista tai anopeista tms. Maria Wernillä on liikaa näitä huolia. Murhia suolletaan ja myrkkyjä keitetään. Joutuupa Mariakin liriin vanhaan bunkkeriin CP-vammaisen Gustavin kanssa, joka on porukan inhimillisin ihminen. Sarjan jatkoa varten onneksi Maria pelastuu.
95. (Christie Agatha): SEITTI §§
206 s. Wsoy 2001 (Kirsti Kattelus) RM
Agathan eräästä näytelmästä jonkun Osbornen kasaama kyhäys. Pelkkä näytelmäteksti olisi varmaankin ollut mielenkiintoisempi.
96. Lehtolainen Leena: ENNEN LÄHTÖÄ §§§
376 s. Tammi 2002 7.p RM/YK
Maria Kallion kissa-rukka joutuu vahingossa atentaatin kohteeksi. Onneksi pelastuu sairaalassa hyvän hoidon ansiosta. Tapetaan pari ihmistäkin, on poliittista kähmintää ja korruptiota ja jopa poliiseja kytketään suurpomojen talutusnaruun. Seksuaalivähemmistöihin suhtaudutaa suopeasti. Tässäpä liukkaasti etenevä ajanvieteteos.
97. Suikkari Raimo: VIHREÄN PLANEETAN KUTSU §§
174 s. RKS 1993 YV
2500-luvulla kaksi maapallolaista hurauttaa Linnunradan toiselle puolen tuosta vain. Sieltä
löytyy planeetta Palonis, jossa maankaltaisissa oloissa asuu maankaltaisia humanoideja. Pareja muodostuu – maan mies palonislaisen naisen kanssa ja nainen palonislaismiehen kanssa. Lapsiakin tulee, eikä ihme – hyvin laimean naivistisessa teoksessa naidaan koko ajan kuin Kama Sutrassa. Eli niin fysiikan kuin biologiankin lait hylätään tyystin. Jotain inhimillistä kertomuksesta silti löytyy – etupäässä muukalaisten toiminnassa.
98. Isomäki Risto: VIIDEN MEREN KANSA §§(§§)
333 s. Into 2018 AK/YK
Henkilökohtaisia arveluja Suomen historian eri tapahtumista vuosituhansien kuluessa
maahanmuutosta keskiaikaan asti.. Alun kaunokirjallinen osa on jopa pitkäveteinen. Parasta lie kertomus Lallista ja piispa Henrikistä. Aina ennenkin olen ollut Lallin puolella. Lopussa Isomäki kertoo, miksi on sitä mieltä kuin on, ja tämä osuus on erittäin kiinnostava.
99. Hargla Indrek: APTEEKKARI MELCHIOR JA PIRITAN KURISTAJA §§§§
344 s. Moreeni 2014 (Jouko Vanhanen) YK/RM
Teksti on runsaampaa kuin edellisissä Melchioreissa, juonikin on monimutkaisempi, mutta
pysyy koossa. Useita kuristetaan mutta väkivallalla ei revitellä. Murhaaja löytyy, apteekkari
kokee suuria henkilökohtaisia tragedioita. Mielenkiintoa lisäsi tuttu paikka: olen Piritan luostarin rauniot kolunnut perusteellisesti.
100 . Verne Jules: MATKA MAAN KESKIPISTEESEEN §§§§
291 s. Wsoy 1975 (1864) (Pentti Kähkönen) RM
Olin pienenä lukenut tästä Arvo Airion suomennoksen, Siitä en muista mitään, tämä uusi on tunnollisesti alkuperäisteoksen mukaan käännetty. Maan keskipisteeseen ei toki matkusteta, vaikka se olikin tarkoituksena. Islannista Italiaan silti taivalletaan maan alla milloin tunneleita pitkin, milloin laajan maanalaisen meren yli. Teos sisältää paljon geologiaa ja paleontologiaa ja tietenkin ihmeellisiä ja uskomattomia seikkailuja. Hauska teos.
101. Innes Hammond: s/s MARY DEAREN HAAKSIRIKKO §§§§
276 s. Otava 1964 3.p (Juhana Perkki) RM
Merillä seilataan, niin purjein kuin höyrynkin avulla.Vakuutuspetoshaaksirikko sotkee rehellisen venemiehen elämän eikä seikkailuja puutu, ennen kuin asiat selviävät ja oikeus voiton saa. Pitää myöntää, että Innes taitaa tarinankerronnan.
102. Ropponen Markku: PRONSSIJUHLAT §§§
141 s. Tammi 1990 RM
Kulmakapakan pitäjä toimii virkansa ohella salapoliisina ja vanha murha ei olekaan vanha
murha mutta uudet ovat ja niistä jää kiikkiin. Hupaisia henkilöhahmoja, epäuskottavia
tapahtumia ja muutakin viihdyttävää tässä Ropposen (aikanaan sisaren työkaveri) esikoisessa.
103. Haanpää Pentti: ILMEITÄ ISÄNMAAN KASVOILLA §§
177 s. Into 2013 RM
Alkuperäinen teos valmistui 1933, mutta vasta nyt se ilmestyi siinä muodossa, kuin kirjailija
halusi. Sensuuri iski. Miksi lie. Poliittiset novellit eivät ole aikaa kestäneet. Löytyypä
fantasiaakin: Työvoimantuotannon rationalisoiminen.... on kertomus kuvitteellisesta paikasta, jossa asiat ovat olevinaan toisin kuin Suomessa. Tämä oli enemmän kiinnostava kuin nautittava kirja.
104. Topelius Zacharias: VIIKINGIN HAUTA §§
133 s. Faros 2018 RM
Kokoelma suomennoskurssilla käännettyjä novelleja, jotenkin pahnanpojimmaisia. Niminovelli oli vetävä, monista muista samaa ei voi sanoa.
105. Ruusuvuori Juha: MAJURI MAX §§§
306 s. Wsoy 1997 RM
August Maximilian Myhrberg riehui maailmalla sotilaana 1800-luvulla. Piti tapella Kreikassa ja Puolassa ja vähän muuallakin. Rakastettu meni toisen kanssa naimisiin ja ylipäätään kaikki hommat menivät plörinäksi. Onneksi neekeripalvelija Holger pärjäsi isäntäänsä paremmin (Kuten Kaptah Sinuhessa). Teos perustuu tosiasioihin ja viihdyttää tarpeeksi.
106. Lehtolainen Leena: ENSIMMÄINEN MURHANI §§§
251 s. Tammi 2001 7.p RM
LL:n ensimmäinen aikuistenkirja, jossa jo esiintyy Maria Kallio. Yksi murha ja monimutkaiset selvitykset, epäilyä sinne ja tänne ja lopulta makeat unet tulevan aviomiehen ja kissa Einsteininvälissä. Siinä Marian taival.
107. Krohn Leena: TAINARON
126 s. Wsoy 1985 YV
Kirjekertomus „toisesta kaupungista“, hyönteisihmisten maailmasta. Kaunis likirunoteos, jota en kyennyt ymmärtämään. Siksi ei myöskään arviopykäliä anna.
108. Kranz Lea: RAKETTI-KALLE §
83 s. Ristin voitto 1961 AV
Unta tässä nähdään kun Kuussa käydään. Tuhma Kalle saa kyydin Kuuhun jossa hänelle
näytetään Raamattu. Jopas poika kilttiintyy ja pyytelee anteeksi äidiltä, vaarilta ja Kuivalan
emännältä. Siitä se elo suoristuu ja Jeesuksen lapsi tepastelee tuhmien poikien ohitse
pyhätielle.
109. Mäki Reijo: ENKELIPÖLYÄ §§
248 s. Karisto 1985 RM/YK
Mäen esikoisteos, jossa ei ole Varesta. Huumeet (paisi alkoholi) eivät ole koskaan kiinnostaneet minua millään lailla. Tässä ne ovat suuressa osassa. Tukholmassa liikutaan eikä Tommin tulo paikalle kaveria auttamaan tunnu loogiselta. Tunnelma on hieman kuin elokuvassa Kolmas mies, ilman kolmatta miestä.
110. Rintala Paavo: ELÄINTEN RAUHANLIIKE §
182 s. Otava 1984 AV
Tämä teos on neuvostoliittolaisen rauhanaatteen irvailua. Rintala oli aikanaan Rauhanpuolustajien puheenjohtaja, kunnes erosi firmasta. Neuvostoaikana kirja saattoi olla osuvaakin tekstiä, nyt tuntuu yhden vitsin pitkittelyltä. Aikanaan itänaapuri käytti rauhanliikkeitä asioidensa ajamiseen, nyt Venäjä suosii samassa tarkoituksessa äärioikeistolaisia populisteja. Luin harppoen.
111. Utrio Kaari: TUULIHAUKKA §§§ §§
920 s. Tammi 1995 AK
Olaf Tuulihaukka sankaroi 1000-luvulla Euroopassa. Paremmin nimihenkilö voisi olla Aure, Launialan tytär, uneenlaulaja, joka elää täyteläisen ei niinkään helpon elämän ja lopulta vaimoutuu Olafille. Aikakauden sotaa tulvillaan oleva elämä kuvataan asiantuntevasti, oikeita historian henkilöitä ja tapahtumia sidotaan yhteen tarinan keinoin. Laitan teoksen fantasiahyllyyn Vaskilintu
-teoksen viereen. (Kirja painoi 1220 gramaa, joten sen lukeminen oli raskasta)
112. Hargla Indrek: APTEEKKARI MELCHIOR JA PYÖVELIN TYTÄR §§§
406 s. Moreeni 2013 (Jouko Vanhanen) YK/RM
Tallinnassa 1400-luvulla murhataan, unohdetaan ja ollaan muita kuin ollaan olevinaan. Pyövelin tytärkin pääsee hengestään eikä syyllistä saada kidutuspyörään vaan hänet tappaa oikeutetusti pyöveli itse. Muutenkaan tässä Melchior-osassa ei kidutuksilla hekumoida, joka on hyvä asia. Keskiaikaista Tallinnaa kuvataan asiantuntevasti, mutta liikaa sanoja teoksessa on.
113. Tolonen Vuokko: TAMPEREEN ILMASTO §§
349 s. Otava 1997 RM
En pysynyt jujussa mukana, en tiennyt kuka kulloinkin oli äänessä, mitä tekivät ja miksi. Kait tapahtumat pyörivät lähitulevaisuudessa ja osittain Tampereen alla. Liian hienoa minulle, mutta pysyy fantasiahyllyssä.
114 Saavalainen Teuvo: SITTEN TULIVAT LAIVAT §§§
286 s. Gummerus 1986 RM
Lapsellinen nuorukainen toilailee sodan aikana rahtilaivalla aseveli-Saksan satamissa. Huorissakin käydään ja rakastutaan, eikä elämä muutenkaan aurinkoisena paista.
115. Spinrad Norman: KAPTEENIN TARINA §§
299 s. Wsoy 1999 (Kristiina Drews) RM
Kirjaston ilmaishyllystä ottamani teos, joka toi jostain syystä mieleen Erkki Ahosen tieteistuotannon. Kielellisesti rikas teos, jonka kääntäminen on ollut hankalaa. Ainoa omituinen seikka suomennoksessa on sanan Pilotti käyttö henkilöstä, joka paremminkin olisi voinut olla Katalyytti (en tosin tiedä, mitä sanaa alkuteos käyttää). Juoni on jopa kiinnostava ja poikkeaa normitavarasta. Kapteenilla ei ole asiallista toimintaa aluksen hyppyyttämisessä ja on käsittämätöntä, kuinka yksi sormenpainallus voi aiheuttaa katastrofin. Jutun juju onkin henkisellä eikä teknisellä puolella.
116. Mikkola Marja-Leena: HELTYMYS §§
202 s. Otava 1986 RM
Novelleja, joissa vasemmistolaisuuden alta nousee esiin ihan kelvollinen kirjailija. Sanotaan vaikka, että aikansa tuote.
117. Salmi Vexi: NOOMIT §§
190 s. Karisto 1982 YV
Hieman kiltinlaimea byrokratiailveily, miltei jää mielikuva, että tämä (neuvostoliittolaismainen?) systeemi olisi toimiva. No, juoksee noita harmaapukukravattimiehiä tänäkin päivänä toimissaan.
118. Peltonen Juhani: ELMO §§§
278 s. Wsoy 1978 3.p YK
Urheilusankarin elämäkerta joka on suurelti muuta kuin urheilusankarin elämäkerta. Äärimmäisen uhanalaisia aksolotleja hoivaava, piippua polttava, omenia ja pemmikaania syövä ja Captain Morgan-rommia juova tyyppi on murhehahmon ritari, joka lopuksi sinkoutuu kohti Lyyran tähtikuviota.Varsinaista kuvaa piirretään muista ihmisistä ja kansoista elmolaisuuteen verraten.
119. Heikkilä Risto: TÄHTIKIRKKAAN TAIVAAN ALLA
190 s. Kustannus HD 2015 YK
Heikkilä on teologian lisensiaatti ja eräs Suomen huomattavimmista tähtitieteen harrastajista. Luin teoksen nähdäkseni, kuinka mies selvittää tieteen ja uskon yhdistämisen. Vastausta en löytänyt. Tiedepuoli on ihmeen kömpelösti esitetty, vaikka mies toimittaa juttuja lehtiin ja on monta teosta kirjoittanut. Uskopuolen teksti taas on kirkollisraamatullista, niin kuin papin kuuluukin julistaa.
120. Kultalahti Pertti: MATKALLA JONNEKIN §§
223 s. Nordbooks 2010 RM
Sairauskertomus täynnä harhoja ja lopussa kuolema. Kuitenkin tämän viitsi lukea loppuun. Toimittamista olisi tarvittu ja paljon.
121. Nesbø Jo: VERTA LUMELLA §§§
195 s. Johnny Kniga 2015 RM
Kun Harry Holea ei kirjassa esiinny, teoksen luki aivan mielellään. Teoksen toista osaa en kuitenkaan aio lukea.
122. Sirola Harri: JEESUS ENKELINPOIKA NASARETILAINEN §§§§
207 s. Gummerus 2001 RM
Jeesuksen todentuntuinen elämäkerta, joka päättyy ennen ristinkuolemaa. Kaunis kertomus Maria Magdalenasta ja Jeesuksesta. Sirola teki itsemurhan, joten emme tiedä, suunnitteliko hän Jeesus-kirjalle jatkoa.
123. Kario Erkki: TAISTELU JOHTOLANGASTA §§
156 s. Kirjapaja 1954 RM
Nuortenkirja, joka ei suinkaan toivoton ole. Pojat ja lehtori onnistuvat pilaamaan roistojoukon suunnitelmat. Kirjan uskonnollinen paatos ei ole haitallisen voimakasta.
124. Lehtonen Kimmo: TIMBUKTUN HETKET §§§
245 s. Loki 1997 AV
Hitaasti käynnistyvä kertomus tiedostuvasta tekoälystä, jihadista ja ihmisestä. Kummastelen lopun tietokoneen suhdetta uskontoon. Erämaan hiekka kuitenkin tasaa erilaisissa oravanpyörissä kipuilevat kulttuurit. (Teos olisi ansainnut paremman lukupaikan.)
125. Lindstedt Risto: MIKKO POHTOLA Yhden lehden mies
202.s Otava 2010 AK
Suomen Kuvalehden pitkäaikaisen päätoimittajan elämäkerta. Lindstedthän kirjoittaa sujuvasti mistä tahansa, joten ajankuvana tätäkin mielikseen luki. Lehdistöneuvos Pohtola eli vaiherikkaan elämän ja päätti sen Terho-kodissa 82-vuotiaana.
126. Haltio Yrjö: MALKA MIDIANILAINEN §§§§
327 s. Tammi 1951 RM/YK
Mika Waltarin aikalainen Haltio kirjoitti tämän ainoan romaaninsa Waltarimaisesti. Malka oli eräs kuningas Salomon vaimoista, joka karkotetaan maasta. Salomo tekee hänen kanssaan salasopimuksen ja Malka vakoilee foinikialaisia Salomon laskuun. Suurta merta (Välimeri) purjehditaan, kaikenlaista koetaan ja Malka (salanimellä Taam) avioituu Tyyron perintöprinssin kanssa. Vakoilu jatkuu, seikkailuja riittää ja lopuksi Malka onnistuu toimittamaan Salomolle vakoilutietonsa ja Salomon valtakunta Israel kehittyy Tyyron tasolle. Lopun naurettavan sentimentaalinen parikuolema vie viidenneen pykälän teokselta. Kiinnostava kirja.
127. Verronen Maarit: YKSINÄINEN VUORI §§§§
308 s. Kirjayhtymä 1993 2.p YK/RM
Outo mies - Peter Urd - oudossa laaksossa - Silberwald - keskellä outoja tapahtumia. Raportinomaisella tyylillä kirjoitettu tarina. Oikeastaan tämä on supersankarikertomus ja viihdyttävä sellainen.
128. Lounela Pekka: JOHTAJA §§
144 s. Tammi 1965 AV
Poliittinen satiiri valtiosta, jolle käy kuin Saksalle maailmansotien välissä ja onpa monelle valtiolle käymässä tänäkin päivänä. Loppu hajoaa mitättömiksi lisäosiksi.
129. Lehtonen Joel: PUTKINOTKO §§§§
531 s. Otava 1944 (1920) AK
Yhdenpäivän romaani "laiskasta viinatrokarista ja tuhmasta herrasta". Juutas Käkriäinen, vaimonsa Rosita ja lukuisat lapsensa ovat hyvinkin peruskauraa suomalaisessa kulttuurissa. Ensimmäisen kerran nyt luin teoksen läpi. Juutaksia taitaa edelleenkin Suomesta löytyä, kirjakauppias Aapeli Muttisista en niinkään tiedä. Teos tuntuu loppuvan kesken. Putkinotko-sarjaan kuuluu muitakin ennen Putkinotkoa kirjoitettuja tekstejä.
130. Kianto Ilmari: RYYSYRANNAN JOOSEPPI §§§§
360 s. Otava 1944 (1924) YK
Rämsänrannan Pelkelkylässä Jooseppi Kenkkunen pitää pystyssä kurjaa tölliänsä vaimoineen ja lukuisine lapsineen. Nälkä ja kurjuus pakottavat miehen viinankeittoon josta virkaintopoliisi Pirhonen hänet narauttaa käräjille. Armo käy oikeudesta ja köyhälistöelämä jatkuu, kunnes Jooseppi kohtaa loppunsa kaatuvan puun alla. Joutsenlaulunaan hän näkee taivaskuvitelman, jonka puolesta teoksen voisi miltei pannan fantasiahyllyyn. Olkoon kuitenkin panematta.
131. Stout Rex: LIIAN MONTA ASIAKASTA §§§
254 s. Wsoy 1981 /Reijo Lehtonen) YK
Archie Goodwinilla on tavallista suurempi rooli Nero Wolfen apurina. Rikosvyyhti ratkeaa ja Wolfe saa palata orkideoidensa pariin.
132. Kähkönen Sirpa: VIHAN JA RAKKAUDEN LIEKIT
287 s. Otava 2010 AK
Ihmeen pitkäveteistä tekstiä Kähköseltä, mutta tämä onkin asiateos 30-luvun kommunistivainoista. Kähkösen isoisä oli Tammisaaressa vangittuna, joten kirjailijan mielenkiinnon ymmärtää. Isöäiti poltti isoisän jälkeenjääneet paperit, joten tieto oli hankittava kiertoteitse. Eivät olot inhimillisiä olleet Tosin pitää muistaa, että Neuvostoliittoon muuttaneet tapettiin Stalinin vainoissa. Ei siis hyvä missään, jos köyhän kansan asioita halusi edistää.
133. Väyrynen Taru ja Tarmo: JÄÄSILMÄ §§§§
468 s. Tammi 1998 YV
Taitavasti kirjoitettu nuortenromaani, joka aivopesee lukijoitaan oikeaan (minun mielestäni) suuntaan. Seksuaalisuudestakin annetaan mukavasti perustietoja ja väkivallattomuutta arvostetaan.Tietenkin teoksessa on keinotekoisen makuista keittiöpsykologiaa, mutta se sallittakoon. Mielelläni minäkin vanhus tätä luin.
134. Enqvist Kari: KUOLEMAN JA UNOHDUKSEN AIKAKIRJAT §§§ §§
205 s. Wsoy 2014 (2009) Bon YK
Erittäin älyllisiä esseita elämästä. Ateisti, fyysikko Enqvist on humaanein tietämäni ihminen, ja ymmärtää, mistä elämässä on kysymys. Uskooko juuri johonkin jumaluuteen, on sivuseikka ja sanoilla leikittelyä. Joskus nuorempana miehellä on ollut hieman ylimielisyyttä teksteissään, tässä ei. - Bon-kirjan teksti oli turhan pientä, ja hyvät pykälät teos sai tietenkin siitä syystä, että olin samaa mieltä.
135. Wasastjerna Hans R.: ÄÄNETÖN TAIVAS §§
258 s. Finnpublishers 1985 AV
Lentomeluun kyllästynyt ent. professori keksii laitteen, joka poistaa olemattomiin meluavat kohteet. Hän kadotuttaa muutaman reittilentokoneen ja uhkailee sanomalehttiartikkelein mekastavia tahoja. Poliisi ja armeija suuntivat professorin asuinpaikan, saartavat sen ja alkavat lähestyä. Muutama ulkovalta-agentti on samoissa puuhissa ihmeasetta havittelemassa. Kovasti paukkuu ja ulkoagentit saavat surmansa ja syyt niskoilleen. Prof. upottaa keksintöputkensa lampeen ja heittää sydänsäväriin henkensä. Tässä koko juoni, jotta kenenkään ei tarvitse kirjaa lukea.
135. Nilsonne Åsa: PISARA PUNAISTA VERTA §§
334 s. Otava 2003 Loisto (Leena Pelkomaa) YK
Jos dekkari tuntuu pitkäveteiseltä, jossain lie vikaa. Murhaaja murhasi perinnön takia, ja veikeästi saa pitää perintörahat, kun vapautuu vankilasta. Jokin rahastokiemura siisä on, jota en ymmärtänyt.
136. Paasilinna Arto: HIRTETTYJEN KETTUJEN METSÄ §§
240 s. SSKK 1984 YK
Kepeälukuinen, kuten Paasilinnat yleensä. Varkaat ja murhamiehet puuhastelevat kaikenlaista ja seassa pyörii ainoa rehellinen, 90-vuotias Naska-koltta kissoineen. Tapetaan moniakin ihmisiä, mutta kettujen hirttämisestä en tykkää. Siksi ei heru enempää pykäliä.
137. Paasilinna Arto: TOHELO SUOJELUSENKELI §§
194 s. Wsoy 2004 TAL
Kevyttäkin kevyempi kertomus suojelusenkeli Sulo Auvisesta, tohelo eläissään, tohelo myös enkelinä. Tosin kirkonmiesten mukaan kuollut ei kohoa enkeliksi vaan kuolee ja odottaa lopullista ylösnousua. Enkelit syntyivät valmiina heti luomisessa. Fantasiahyllyyn ulkojäseneksi.
138. Stout Rex: SAMPANJAA YHDELLE §§§
233 s. Wsoy 1997 3.p (Eero Ahmavaara, Matti Montonen) Sapo 64 TAL
Hyvin tyypillinen Wolfe-dekkari jonka mielikseen luki. Arcie Goodwinillä tavallista suurempi osuus murhan selvittämisessä. Leppoisa tappoteos.
139. Jungstedt Mari: NELJÄS UHRI §§§
331 s. Otava 2014 (Emmi Jäkkö) TAL
Huumeita, ryöstöjä, liivijengejä ja murhia. Gotlanti-sarjan yhdeksäs teos, jossa helkilösuhteet ovat liiankin kanssa sotkussa. Taitavan mitäänsanomattomasti kirjoitettu.
140. Sariola Mauri: REVONTULET EIVÄT KERRO §§
217 s. Gummerus 1976 3.p YK
Juonipaljastus: Lapissa pyöritään, nainen kuolee, sisar saapuu, sisar kuolee, perintö sinne ja rahat tänne roistojen tarkkojen suunnitelmien mukaan. Susikoski lentelee Lontooseen ja selvittelee lopuksi Lapin autiokämpällä hommat siihen malliin, että pääpiru henkensä heittää.
141. Repo Niina: VARJO ?
189 s. Wsoy 1995 AV
Koskenkorva-palkittu fantasiaan viittaava teos, jossa pyörii kloonausta, muukalaisia ja ihan rehellistä mielenvikaisuutta. Ota tästäkin jotain selvää. Viimeiset parikymmentä sivua ovat miltei tyhjiä, tätä hienoutta en ymmärrä lainkaan. Sovitaan, että olin väärä lukija. Teos pysyy fantasiahyllyssä.
142. Utrio Kaari: UHRITULET §§§§
451 s. Tammi 1993 AK
Judit Mikhofin elämäntarina 1300-luvun Pohjolassa. Neito murhaa isänsä (joutikin), on aviossa iljetysten kanssa, kärsii ja kituu ja lopuksi vähän paremman miehen parina saavuttaa mielenrauhan. Oiva viihdekirja kertoo ison tarinan asiallisen sujuvasti.
143. Niemi Mikael: KARHUN KEITTO §§§§
410 s. Like 2018 (Jaana Nikula) YK
Kertomus Lars Levi Laestadiuksesta, Jussista ja muutamasta murhasta. Jussin niskoille esivalta syyllisyyttä tyrkyttää, mutta herännäispappi on eri mieltä. Onnellinen taitaa loppu olla, ja lumi peittää jäljet. Teos saisi viisi pykälää, ellei kerronta viime hetkillä hajoaisi.
144. Verronen Maarit: HILJAISET JOET §§§
177 s. Aviador 2018 AK
Dystopiakertomus, missä maailmankaikkeudessa kulkeva väristys tuhoaa Maan pinnan ja sammuttaa auringon hehkumaan jälkilämpöään. Pieni uudeksi aluksi tarkoitettu ihmisryhmä nousee avaruuteen pahimman myräkän ajaksi ja laskeutuu vähitellen jäähtyvälle ja kovettuvalle maapinnalle. Liki jäniksinä mukana olevat nainen ja viisi löytölasta jäävät lopulta ainoina henkiin aloittamaan kaiken alusta. Verronen on tähtitieteilijä, joten ihme kumma - kaikki on miltei loogista ja voisi tapahtua. Korkeintaan tapahtumien aikataulu on liian nopea.
145. Heikka Mikko: PARATIISI AJATTELEE MEISSÄ
191 s. Kirjapaja 1999 AK
Luterilainen em. piispa hahmottaa maailmaansa. Teosta oli hankala lukea, koska koko ajan omat ajatukset karkasivat ko. asiaa selvittämään. Kiinaan piispa selvästi asennoitui väärin - Kiinasta näyttää kehittyvän suurvalta, etenkin kun Trump pienentää USA:n maailmallista vaikutusvaltaa. - Ranskalainen ekonomisti August Walras (1800 - 1866) on viehko veikkonen, Nallen kaveri. "Yhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa". Eli murhat, varkaudet yms. joista ei jää kiinni, ovat sallittuja. Koetin hakea Walrasista tietoja, vaan ei niitä suomeksi ole wikissäkään tarjolla. Ei Aukusti Heikankaan kaveri ole.
146. Gercke Doris: KUOLEMA KULKEE PUUTARHASSA §§
128 s. Wsoy 1998 (Anja Meripirtti) Sapo 410 YK
Suppea kertomus, joka taitaa pyrkiä kirjoitustaiteen puolelle. On murhia, huumeita yms. tarpeellista, jotta dekkari saadaan kasaan. Liian hieno minulle.
147. Krohn Leena: UMBRA
153 s. Wsoy 1990 AV
Alaotsikko "Silmäys paholaisen arkistoon" ei sen kummemmin selvittänyt minulle, mistä tässä on kysymys. Umbra on lääkäri, ja potilaina mm. Don Giovanni, kuuluisan oopperan pääosahenkilö. Jos tästä teoksesta nyt ketään järjellisiä henkilöitä löytää. Teos on mieliala, epäuskottavuuksien tunneperäinen kokemus ja runoutta, jota minä en tajua.
148 MacLean Alistair: KAPTEENI COOK §§§
193 s. Wsoy 1972 (Panu Pekkanen) AK
MacLean ei nyt kirjoitakaan vetävää seikkailuromaania vaan kuivaa asiatekstiä. Ehkä liiankin kuivaa. Kyseessä on erään maapallomme suurimman löytöretkeilijän elämäkerta. Ihan turha mies ei lähtisi tuntemattomille merille vuosikausiksi purjehtimaan ilman kartaa. Henkensäkin kapteeni heitti Havaijilla, kun tuli riitaa asukkaiden kanssa. Koko ajan kerrotaan, kuinka sitä ja sitä löydettiin. Kuinka lie paikallisväki päässyt saarille, kun niitä ei ollut löydetty?
149. MARKKASEN GALAKSIT §§
141 s. Ursa 2019 (Toim. Pekonen & Sten) YK
Tapio Markkasen (1942 – 2017) muistokirja, joka muistelukohteeseen verrattuna on kalpea tekele. Nimi kertoo, että Markkanen löysi kaksi ennen tuntematonta galaksia avaruudesta. No, avaruudessa lie noin 2oo miljardia – 2 biljoonaa galaksia. Markkasen galaksit löytyivät Linnunradan kaasuraoista kurkistelemalla. Teoksen artikkelit liittyvät vain marginaalisesti astronomiaan.
150. Päätalo Kalle: RATKAISUJEN AIKA §§§
638 s. Gummerus 1986 YK
Iijoki-sarjan kuudestoista osa, vielä odottaa hyllyssä kymmenen tiiliskiveä. Kalle puuhailee kaikenlaista ja tarkasti työvaiheet kuvataan, monet liiankin tarkasti. Mielenkiinto on lopahtaa välillä, joskus taas lukee tekstiä suurella riemulla. Mukana pyörii kirvesmies Rousto-Ville, josta loppupuolella tuleekin Vemmel-Ville. Lisänimet viittaavat sukupuoliseen kykyyn. Kalle käy kotipuolessaan ja jatkaa elämäänsä Lainansa kanssa vinttikamarissa. Lopussa Kalle käy pääsykokeiisa ja pääsee opiskelemaan rakennusmestariksi.
151. King Jonathon: VARJO PIMEÄSSÄ §§§+
253 s. Wsoy 2007 (Raimo Salminen) Sapo 443 YK
Evergladetissa elelevä entinen poliisi sotkeentuu vakuutuspetostutkimukseen ja samalla varattuun naispoliisiin. Asiallisen taitavasti kuvattu vyyhti aukeaa ja suoalueen joella uitellaan lopuksi uistimen siimaa.
152. Väyrynen T & T.: TULISYDÄN §§(§§)
483 s. Tammi 1999 YV
Keskiaika-mallisessa fantasiamaailmassa eletään sekalaisissa oloissa. Hyvää teoksessa on erilaisten ihmisten (homot, vammaiset jne) arvostaminen. Täysin mitätöntä taas on sotien ja väkivallan kuvaaminen elämään luonnollisesti kuuluvina asioina. Etenkin oudoksuttaa kidutusten yksityiskohtainen kuvaaminen. Lisäksi annetaan ymmärtää, että järkipuheella olisi jotain parantavaa vaikutusta julmiin ihmisiin. Kerronta on sujuvaa, eikä tulisydän-korulla ole sitä juoniasemaa, joka sillä voisi olla.
153. Vuorela Einari: TURHUUDEN MYLLY §
114 s. Wsoy 1939 YV
En minä tästäkään mitään ymmärtänyt. Kait tämä on jotain suorasanaista runoutta. Joka tapauksessa minusta tuntuu siltä, että Einari on pannut sanoja peräkkäin pahemmin miettimättä. Ei tämä fantasiaa ole. Olkoon mitä on.
154. Parkkinen Jukka: SINUN TÄHTESI, ALLSTAR §§§
240 s. Wsoy 1994 AV/AK
Eräänlainen dystopia. Lapissa elää aivopestyjä ihmisiä vierellään kielletty alue. Alueen pitäisi olla säteilyvaarallinen, mutta se tuntuu olevankin ns. paremmille ihmisille tarkoitettu olopaikka. Teos on taitavasti kirjoitettu ja langat jäävät auki. Kirjalle on jatko-osa Vanhan kulttuurin kurssi.
155. Taibo II Paco Ignacio: HELPPO JUTTU §
287 s. Wsoy 1993 (Erkki Kirjalainen) Sapo 372 YK
Saattoi olla liian hieno minulle, kun tuppasi pitkästyttämään.
156. Vainonen Jyrki: YÖN JA PÄIVÄN TARINOITA §§§½
214 s. Aula & Co 2019 YK
Mielelläni luen Vainosen kirjoja. Outoja kertomuksia. Onko lie mitään opetusta, sitä en tiedä. Lainasin tämän kirjastosta. Kirjastovirkailijoiden taso on laskenut (kirjan tilaus ei pelannut), kohtahan niitä ei enää tarvita (eikä edes ole) koko laitoksessa.
157. Pöykkö Elina: SIIRI JA KUMMITUSSOHVA §§§½
115 s. Karisto 1992 YV
Lapsille kirjoitettu, paremminkin fantasia kuin satu. On kotitonttu Kusti ja kummitus Elisabeth, yksinhuoltajaäiti tyttärineen, Huugo-setä ja naapurissa nousukasperhe. Nousukkaat saavat nokilleen, Elisabeth-kummitus kohtaa nuoruudenrakastettunsa ja haihtuu, Huugosta ja yh-äidistä tuntuu pari tulevan eikä vanhaa taloa hylätä. Ihastuttava kertomus.
158. Therman Kaarlo: ISOISÄN SILMÄLASIT §½
82 s. Otava 1948 YV
Missä lie kulkee fantasian ja sadun ero? Mutulla päättelen, että tämä teos on pelkkää satua ja poistan sen fantasiahyllystä. Näiden satujen sanoma ei ollut minulle mieleen, eikä juonissakaan kehumista ollut. Lapset voivat arvottaa toisin.
159. Haarikko Harri: KIRJAT2019
160. Salminen Juha: KESKENERÄISTEN KIRJAPÄIVÄKIRJOJEN KIRJA
Kahden Wanhan Herran lukupäiväkirjat, joita on erinomaisen mielenkiintoista lukea. Lukemismuistojen lisäksi mukana on elämäkerrallista aineistoa. Arviointeja en anna, ainakaan julkisesti.
161. Lagerlöf Selma: LAPSUUDENKOTI §§
270 s. Wsoy 1922 (Helmi Krohn) AK
Nobelkirjailijan lapsekas kertomus lapsuutensa Mårbackasta, suvustaan ja kaikesta siitä, mitä luutnantti Lagerlöfin ja hänen vaimonsa Elisabetin kodissa tapahtui. Ajankuvana teos on lievästi mielenkiintoinen, hänen romaaninsa toki ovat kirjallisesti toista luokkaa.
162. LINTULAN KRONIKKA §§
174 s. Valamo 1992 AK
Sillisalaattia Suomen ortodoksisesta naisluostarista, jonka minäkin erittäin hyvin tunnen. Yötä en ole koskaan siellä ollut mutta päivisin usein. Kronikka kertoo hieman kömpelösti Kivennavalle perustetun luostarin vaiheista ja sen tulosta Palokkiin.
