Kirjahautausmaa 2014

WHH 401

 

1. SUOMALAISTA HUUMORIA IV

202 s. Karisto 1929

Toim. V. Hämeen-Anttila. Erittäin eritasoisia novelleja ja runoja, joista osa minun käsittääkseni ei ole ollenkaan huumoria. Oma kirja.

 

2. SUOMALAISTA HUUMORIA II

222 s. Karisto 1929

V. Hämeen-Anttilan kokoelman toinen osa.  Ennestään tuttujen kirjoittajien jutuissa on jujua. Nyt tämä oma sarja on luettu kokonaan.

 

3. Vargas Fred: NORMANDIALAINEN TAPAUS ***

428 s. Gummerus 2013 (Marja Luoma)

Neljäs täplä haihtui syntymämerkkiin, joka periytyi sekä tyttärelle että pojalle. Höpinää. Vargas kirjoittaa sujuvasti, juoni hilluu osittain ilmassa, mutta viihtyyhän näitä lukiessa. Kirjastosta.

 

4. Penttilä Simo: RYÖVÄRIN RAKKAUS ***

258 s. Otava 1927

Reipasta seikkailua. Suomalainen tri Jyrkämö yrittää vapauttaa Kiinan, mutta japsipirut sotkevat kuviot. Vaan lempi saa täyttymyksen. ”Mika” on aikanaan saanut tämän kirjan nimipäivälahjaksi vuonna 1935. Oma.

 

5. Freeling Nicolas: PITKÄ HILJAISUUS ***

263 s. Wsoy 1973 (Kalevi Nyytäjä)  SAPO 148

Van der Valk-sarjan päätösosa. Päähenkilö ammutaan kuoliaaksi puolessa välissä. Erittäin hitaasti etenevä teos. Entisen omistajan mukaan ”erittäin hyvä rikosrmn”. Oma.

 

6. Karhumäri Urho: ELOTALKOOT **

148 s. Wsoy 1937

Pakinoita, aivan kuin maalaislehteen kirjoitettuja. Urho on olympiavoittaja, romaanistaan Avoveteen. Tädin kirja.

 

7. Pitkänen Paavo: PUHUVA TUNTURI ***

177 s. W&G 1973  2.p

Leppoisia erätarinoita vaimon? (Anna-Maaret Pitkänen) hieman tökerösti kuvittamina. Olisivatpa vielä jättäneet karhun ampumatta…  Tädin kirja.

 

8. Karimo Aarno: KUMPUJEN YÖSTÄ II

358 s. Wsoy 1931  3.p

Alaviite ”Ristin alla”.  Upeasti kuvitettu (AK itse) kertomus keskiajan Suomesta. Pysyy asiassa.  Kaksi osaa vielä lukematta. Oma kirja.

 

9. Jääskeläinen Lempi: PYHÄN NEITSYEN LÄHDE  ***

284 s. Otava 1950 3.p

Naantalin naisluostariin sijoittuva kertomus, jolla on historiallista pohjaa. Valitettavasti tarina hajoaa lopussa pahoin.  Euralainen Leena Nuoranne on kirjan omistanut, ja on sitä lyijykynällä alleviivaillut. Oma kt-kirja.

 

10. Päätalo Kalle: HUONEMIEHEN POIKA ****

544 s. 1979  7.p

Iijoki-sarjan avaus. Lukemista odottavat seuraavat 25 kirjaa. Muutaman olen lukenut jo ennestään niistäkin.    Laveaa on kerronta, ehkä Kalle piti päiväkirjaa, muuten en käsitä, kuinka voi muistaa kaikki alakoulukaverinsakin nimeltä. Kirjasta saa mainion kuvan elämästä 1900-luvun alkuaikoina Koillismaalla.

 

11. Björnstjerne-Björnson Björnst: MORSIUSMARSSI ****

123 s. Wsoy 1922 (Maila Talvio)

Tavattoman soma kertomus rakkaudesta, tuntureista ja musiikista. Kirja on kuulunut Hällinmäen sivukirjastolle Virtasalmella. Ostin kirpputorilta.

 

12. Ennala Veikko: LINNA MEREN RANNALLA **

147 s. Gummerus 1960

Entisen kohutoimittajan epätoivoinen yritys kaunokirjallisen tekstin suuntaan. Teoksessa on 14 novellia, joista 12 ensimmäistä kerta kaikkiaan onnettomia. Mutta kolmastoista on fantasiaa – taivaan valtakunta – ja neljästoista scifiä – maailmanloppukertomus, jossa onneksi ei herätä unesta lopussa. Näin ollen tämä oma kirpputorikirja pääsee fantasiahyllyyn.

 

13. GRAN CANARIA

140 s. Tammi 2013 (Reetta Ihalainen-Leiwo)

Kanarialla läpiluettu Berlitzin matkaopas. Kirjastosta.

 

14. Corsari Eilly: PIKAJUNA PYSÄHTYI ***

200 s. Wsoy 1961 (Eero Ahmavaara)  SAPO 54

Hollantilainen dekkari, sinänsä virkistävä tuttavuus. Kolmas tähti tuleekin erilaisuudesta. Oma.

 

15. Hammett Dashiell: LASIAVAIN ***

225 s. Wsoy 1989 2.p (Kalevi Nyytäjä)  SAPO 155

Kovaksikeitetty amerikkalaisdekkari, taidolla kirjoitettu. Oma.

 

16. Hammett Dashiell; MIES NIMELTÄ SPADE ***

209 s. Wsosy 1994 (Kalevi Nyytäjä)  SAPO 376

Seitsemän novellia, joista kolmessa esiintyy Sam Spade. Muut neljä ovat parempia. Oma.

 

17. Lang Maria: TUNKEILIJA NAISTENKERHOSSA ***

218 s. Gummerus 1962 (Antero Tiusanen)

Tulivatpa vanhat ajat mieleeen. Nuorena paljonkin Langeja luin. Salama-sarjaa, ja oma. Viisi viimeistä luettu Playa de´l Inglesissä.

 

18. Gilbert Michael: TAIVAAN TUULIIN **

271 s. Wsoy 1959 (Martti Montonen)  SAPO 41

Luin alun ennen Kanarianmatkaa ja loput matkan jälkeen, joten kokonaisuus hajosi, mikä ei ole kirjan vika. Käsittääkseni kuorojen äänialoja ei joko kirjoittaja tai kääntäjä tuntenut. Eivät miehet sopraanoa laula yms. Oma kirja.

 

19. Macdonald Ross: JÄÄHYVÄISKATSE **

249 s. Tammi 1972 (Kalevi Tammisto)

Tämänkin kirjan lukemisen halkaisi Kanarianmatka, eli en juurikaan tietänyt lopussa, ketkä murhia ja rötöksiä tekivät. Oma vika, ei kirjan. Ja oma kirjakin.

 

20. Remarque Erich Maria: RAKASTA TÄNÄÄN – HUOMENNA… *****

339 s. Gummerus 1955 (?)  2.p (Matti Karjalainen) Painovuotta ei merkitty.

Rakkaus- ja sotaromaani. Tietenkin päähenkilö kuolee. Eikä kuolemassa ole mitään järkeä. Kuten ei missään muussakaan, paitsi parin viikon lomassa raunioiden keskellä. Oma.

 

21. Lindgren Minna: KUOLEMA EHTOOLEHDOSSA ****

302 s. Teos 2013 3.p

Hulvaton teos, joka saa pisteensä ennakkoluulottomuudesta, estottomuudesta, inhimillisyydestä ja viisaudesta. Eikä kirja ole kielellisesti huonosti kirjoitettukaan. Kirjaston pikalaina.

 

22. Asunta Anssi: KOLMAS AIKAKIRJA ****

376 s. Teos 2005

Raamattu uudelleenkirjoitettuna. Toki von Däniken hieman tulee mieleen, ja monet muutkin, mutta kyllä käsittely sen verran tuoretta on, että tämän sujuvasti kirjoitetun teoksen mielellään luki. 67-vuotias esikoiskirjailija. Ehkä teksti oli kiertänyt jo muiden kustantajien kautta ja matkalla hioutunut. Heikointa lopun Suomi-osuus. Oma kirpputorikirja.

 

23. Sandberg  Timo: MUSTAMÄKI **

295 s. Karisto 2013

Jokin tässä Vuoden Johtolanka-palkinnon saaneessa teoksessa tökki. Sujuvasti homma etenee ja asennekin on kohdallaan. Veljessodan jälkimainingeissa eletään eikä tekojen laillisuudesta olla samaa mieltä. Ehkä henkilöhahmotus ei ollut tuoretta. Kirjastosta.

 

24. Jääskeläinen Lempi: KASTELHOLMAN VANKI **

218 s. Otava 1946

Kuningas Erik XIV:n tarina Kastelholmassa vietetyn vankeuden ajalta. Lapsille(?) suunnattu kertomus, jonka historiallinen pohja on lepsu. Oma.

 

25. Bagge Tapani: JULMA MAA **

237 s. Tammi 2005 2.p Loisto

Liian julma maa minulle, vaikkakin taitavasti kirjoitettu. Oma taskukirja.

 

26. Paasilinna Arto: OPERAATIO FINLANDIA **

192 s. W&G 1972

Kuiva teos. Kait tällaistakin ihmisten keskuudessa voi tapahtua. Suomi voittaa kesällä 1977 sodan Ruotsia vastaan. Hip Hei Hurraa. Oma Jyväskylän Vanhasta Antikvariaatista ostettu kirja, mikä piti hankkia  fantasiahyllyyn.

 

27. Grey Zane: AURINGONLASKUN SOLA **

292 s. Wsoy 1958 7.p (”Suomennos”)

Teos on niin aikansa tuote, että arvioiminen on vaikeaa. Kun roistoja ampunut lännenmies aprikoi muutaman sivun verran, onko liian rohkeaa suudella  neitoa poskelle, on vaikea suhtaantua ongelmaan vakavasti. Ammuttuaan neidon veljen, joka onkin paha mies (paljastui ottoveljeksi), sankari uskaltautuu jo suukonkin ottamaan. Pari aloittaa yhteiselämänsä Auringonlaskun solan tilalla, josta neidon varasteleva isä lähtee muille maille lopun perheensä kanssa. Oma.

 

28. Nieminen Kaiho: TROKARI ****

303 s. Wsoy 2013

Kieltolain aikana omaisuuden hankkineen miehen elämän kuvaus. Tyhjästä aloittanut mies päätyy ökyporvariksi, amerikkalainen unelmahan tuo. Nieminen kuvaa tapahtumia, ei kehu eikä tuomitse. Tolkun kirja. Kirjastosta.

 

29. Jonasson Jonas: SATAVUOTIAS JOKA KARKASI IKKUNASTA JA KATOSI ****

384 s.  Wsoy 2009 (Raija Rintamäki)

Veijariromaani jos mikä. Jotain inhimillistä järkeäkin putkahtaa esille politiikan sotkujen  lomasta. Ihmisille nauretaan, ja se on oikein. Kirjastosta.

 

30. Sariola Mauri: VIIMEKSI POISTUU KAPTEENI ***

204 s. Gummerus 1972

Aivan kunnon Susikosketon viihdekertomus, mistä mitään ei jäänyt käteen. Oma.

 

31. Montonen Sakari: TOINEN LASI CALVADOSTA **

234 s. Gummerus 1988

Kelvollinen jännityskertomus, joka ei kanna loppuun asti. Enkä pidä siitä, että käytetään sanaa Eesti eikä Viro. Toisaalta Viro oli tuohon aikaan Neuvostoliiton miehittämä. Oma.

 

32. Jääskeläinen Lempi: NUNNA *

314 s. Otava 1934

Luulin lukevani keskiaikaan sijoittuvaa luostarikuvausta, mutta mitä vielä. Autoillakin ajellaan ja noviisiksi viedään neito Saksanmaalle. Kovin kaltoin häntä kohtelevat, vankina suorastaan pitävät. Kauhea paikka on luostari, kellariloukossa erästä mieleltään sairastakin säilyttävät. Meidän horjuvan noviisimme laskevat koti-Suomeen käymään ennen lopullista niittiä eli nunnaksivihkimystä. Eipä ole neidosta palaamaan Saksanmaalle, vaan hiljalleen syttyy järki seonneeseen päähän. Sormet valkovuokkoketoon työnnettyinä neidolta kaikkoavat viimeisetkin luostarihoureet ja äitinsäkin taas tuntee. Onnellinen on loppu. Oma kirja.

 

33. Sariola Mauri: SUSIKOSKI PÄIVÄNTASAAJALLA **

205 s. Gummerus 1992 2.p

Susikosket ovat erittäin kevytlukuista tavaraa. Ajankulua siis. Ei tässäkään juonen loogisuudella ylvästellä. Lomamatka risteilyaluksella Atlantilla, mukana kasoittain salaperäisiä väärillä henkilöllisyyksillä esiintyviä ihmisiä, korkeasta  verotarkastajasta lähtien (kyttää mahdolista veropetkuttajaa). Susikoski ei ole poliisina reissulla, vaan on oikea lomamatkaaja.  Rakastuukin ryökäle vieraaseen rouvaan, joka sentään murhataan ovelasti. Oma kirja.

 

34. Symons Julia: MIES JOKA MURHASI ITSENSÄ ***

180 s. Gummerus 1987 2.p (Eero Raassina) (Salama-sarjaa)

Alkupuoleltaan hyvinkin vetävää tekstiä. Näppärästi punottu rikos ja sen toteutus. Ratkaisukaan ei mene aivan normaalikaavan mukaan. Oma.

 

35. Pekkanen Toivo: ELÄMÄN JA KUOLEMAN PIDOT **

198 s. Wsoy 1945

Novellikokoelma, jossa muutama minulle mieluinen kertomus ja useita mitäänsanomattomia. Oma.

 

36. Heiniö Esti: VIILEÄ SUVI ***

212 s. Wsoy 1938

Äskettäin lukemani (28) Trokarin mallinen teos. Löytölapsesta tulee suurkauppias. Parasta loppu, jossa omaisuus testamentataan hyväntekeväisyyteen ahneen vävypojan ulottumattomiin. Siitäpäs sai. Muutama liikaakin tyypitelty akkapahanen asioihin sotkeutumassa. Oma kirja.

 

37. Hurtta Boris: YÖTUULEN VARTIJAT

142 s. Turbator 2014

Mainio kooste Boriksen parhaista novelleista. Oma Valamossa tekijältä saatu ja siellä myös luettu teos.

 

38. Topelius Z.: TURUN LINNAN TONTTU-UKKO

62 s. Lounaisrannikko 1973 3.p

Viehättävä pikku kirjanen somien kuvien kera. Oma, pääsee fantasiahyllyyn.

 

39. ORTODOKSIA 52

Noin 140 s. Itäsuomen yliopisto  yms. 2013

Valamon kirjastossa lukemani teos, jossa useat kirjoittajat käsittelivät etupäässä minua kiinnostavaa ortodoksista kirkkolaulua Suomessa.

 

40. Kauhanen Olavi: MIKÄ MINUSTA TULEE ISONA

n. 50 s. Bookhouse 2013

Työurani aikana olen tavannut monenlaisia opettajia. Eräs kaikkein korkeimmalle ihmisenä ja opettajana arvostamistani on Olli. 86-vuotiaana, jo sokeana ja sairaana, hän on tämän teoksen sanellut pojanpojalleen. Kovin on Ollin makuinen teos, ehkä jopa henkinen elämäkerta. Tekijältä saamani omistuskirjoituksella varustettu kirja.

 

41. Helanen Vilho: KOHTALON SILTA ***

250 s. Gummerus 1952

Helasen viimeinen teos. IKL:n ja Suur-Suomen miehiä tämä Vilho, mutta osasi silti kirjoittaa vetäviä seikkailukertomuksia. Ei tätäkään teosta juuri Sariolan Susikoski-kirjoista erota. Liekö Vilho ollut Sariolan innoittaja niin kirjoittamisen kuin maailmankatsomuksenkin aloilla. Oma Valamon luostarin Laffkasta ostettu kirja.

 

42. Sankari Annikki: PYHÄNPÄÄ ****

195 s. Wsoy 1950

Muutanpa käsitystäni tästä Sankarista. Olen pitänyt häntä umpinaiskirjailijana (?), mutta tämä novellikokoelma on yleisinhimillistä kerrontaa maalaistapahtumista. Luen lisääkin kirjailijan töitä, kunhan löydän. Annikki oli äitini mielikirjailijoita. Borikselta saatu teos, josta en henno luopua.

 

43. Vilkuna Kustaa: VUOTUINEN AJANTIETO

384 S. Otava 1985 18.p (1950)

Perusteellinen selvitys kalenterin historiasta. Tiedot niin uskomuksista kuin merkkipäivistä Suomessa. Usein olen tästä jonkin asian tarkistanut, nyt luin huolellisesti läpi. Oma.

 

44. Sariola Mauri: JÄLLEENRAKENNETTU MAA **

263 s. Gummerus 1981

Eipä tässä juuri mitään juonta ole, Mauri saarnaa asenteella, jota en tutuksi tunne. Sotakorvausteollisuutta luodaan ja sivussa muutaman kerran lempeä nostatellaan. Oma kirja.

 

45. Jokinen Seppo: VIHAN SUKUA **

340 s. Crime Time 2013

Erittäin sujuvan jutun pilaa lopun sijaiskärsijähöpötys. Ei yksikään nuori (lisäksi rakastunut) mies tunnusta kuolleen sukulaisensa tekemää murhaa muka vainajan maineen puhdistamiseksi. Muitakin sijaiskärsijöitä löytyy. Miksi muuten poliisijutuissa on aina tyhmä ja hävytön ylempi poliisimies, jonka uuttera paikallispoliisisankari nolaa? Kirjastosta.

 

46. Kallio Ismo: KAIKKEA ALAAN KUULUVAA ***

260 s. Tammi2005 2.p  (Toimittanut Solja Kievari)

Leppoista kerrontaa. Haittana näissä minä-muotoisissa mutta toimittajan kirjoittamissa jutuissa on omakehun maku. Ei Ismo turha mies olekaan. On jopa lukenut radiossa pari minun novelliani. Oma kirja.

 

47. Mäntylä Kyllikki: PUNAISEN SILLAN KYLÄ ***

169 s. Wsoy 1948

Karjalaisaiheisia novelleja, ”ihmiskuvia”, joissa Oprikin jo pyörähtää. Oma.

 

48. Curwood James: TAISTELUJEN TYTTÖ ***

238 s. Wsoy 1958 4.p (”suomennos”) Riksin sarja

Kerrassaan mainio viihdekirja. Rakkaus on hellää ja suutelu vienoa, ei ole tämä pornokirja. Pahoja miehiä riittää, ja mukana ovat kiltti karhu ja lempeä koirapeto. Ihmeellisesti laajoista erämaista rakkaat löytyvät ja lopussa on onni herätä ihanaan päivään. Oma.

 

49. Curwood James: MUSTA METSÄSTÄJÄ *

251 s. Wsoy 1960 6.p  (H. Vaaja) Riksin sarja

Pahimman luokan herttasarjaa. Väärinymmärryksiä, lemmen leiskuntaa, itkua ja valitusta. Keinottelua ja vehkeilyä viimeisen päälle. Tapetaanpa lopuksi rutkasti punanahkojakin. Tympeä teos, jonka menekkiä kuudenteen painokseen asti voi ihmetellä. Oma.

 

50. Moyes Patricia: TÄHDENLENTO ***

333 s. Wsoy 1965 (Anna-Liisa Laine)  SaPo 73

Ehkä hieman tavallisesta poikkeava rikoskertomus, jossa murhaajaksi luulin loppuun asti minäkertojaa. Erehdyin. Mutta loppu on sekava. Oma.

 

51. Christie Agatha: SIMEON LEEN TESTAMENTTI ****

290 s. Wsoy 1956 2.p   SaPo 4  (Helena Luho)

Poirot mietiskelee viikset kiharalla ja ratkaisee murhatapauksen, eikä loppu ole tavanomainen. Viihtyisää lukemista eikä väkivallalla mässäillä. Oma.

 

52. Päätalo Kalle: TAMMETTU VIRTA ***

573 s. Gummerus 1980 9.p

Luen Päätaloja aina muiden kirjojen ohella. Lapsuus jatkuu erittäin yksityiskohtaisesti kuvattuna. Pitänee uskoa, että aikuinen Kalle vielä muistaa, mitä kulloinenkin sukulaismies on ensimmäiseksi sanonut tupaan tullessaan…   Isä-Herkon sairaus alkaa puhjeta.  Oma.

 

53. Sariola Mauri: PUNAINEN LAITURI *

286 s. Gummerus 1962 2.p

Äärettömän tylsä kertomus, jonka alkupuolella kolme porvarijuppia (yksi heistä nainen) ryyppää ylihienoissa ravintoloissa keskustelemassa typeristä elämistään, ja lopussa sovinistiukko (yksi noista kolmesta) rähjää vaimonsa kanssa mökillä. Lopussa muka jotain kirkastuu, auto suistuu veteen ja punainen on laituri.  Oma.

 

54. Paasilinna Arto: KYLMÄT HERMOT, KUUMA VERI ***

248 s. Wsoy 2006

Lyhyt oppimäärä Suomen itsenäisyysajan historiasta. Isotekstinen teos, joka ei tekstin paljoudella leveile. Eihän tästä mitään opi. Viihtyi kyllä. Oma.

 

55. Haanpää Pentti: NYKYAIKAA *****

150 s. Otava 1942

Kerronnalle neljä tähteä ja viimeinen rauhanaatteelle. Eikä tämä mikään rienaava teos ole. Siinä kerrotaan lumessa tai suossa rämpivistä miehistä, jotka tappavat toisiaan ja tuhoavat luonnon ja silmittömän määrän tavaraa. Mitä tyhmää siinä nyt on?  Oma.

 

56. Pulla Armas J. : ”OIKEA ANTIFILATELISTI!” sanoi vääpeli Ryhmy

201 s. Karisto 1942

Ei tätä sujuvaa leppoista ryssävihakirjaa voi arvostella täplin, kirjoitusaikana oli sota käynnissä. Sivulla 146 on lause: …”jonka ulkomuotoa voi parhaiten määritellä erään sukkelan meikäläisen romaanikirjailijan keksinnöllä: hän oli esperantistin näköinen.” Kuka lie mainittu romaanikirjailija? Oma.

 

57. Hyry Antti: MAATUULI *****

190 s. Otava 1981 2.p

Myönnän, olen puolueellinen. Hyryn teksti osuu tarkalleen minuun. Luin tämän vuonna 2010 lainakirjana, nyt ostin omaksi ja luin taas.

 

58. Alvtegen Karin: TUNTEMATON ****

280 s. Wsoy 2005 2.p (Jaana Nikula)  

Kerrassaan vetävä juttu, tosin koko ajan mietin, olenko tämän ennenkin lukenut.  Ei taida olla kaikkein uskottavimpia rikostapauksia, mutta kuroutuu lopussa kuitenkin umpeen. Oma Loisto-pokkari.

 

59. Karjalainen Elina: IHMISEN ÄÄNI ****

170 s. Wsoy 1976 2.p

Erittäin rehellinen kirja. Noin yleisesti ottaen olen samaa mieltä asioista Elinan kanssa. Ja koska tämä ei ole virallinen arvio, voin antaa pisteitä myös sen mukaan, miten läheltä minua teksti liippaisee. Oma.

 

60. Sariola Mauri: VIIDEN TIEN RISTEYS **

212 s. Gummerus 1964 3.p

Simputusta viestijoukkojen upseerikoulutuksessa. Sotahan se etenee. Vihollinen vaihtuu Neuvostoliitosta Saksaksi. Paulan kanssa jätetään jäähyväiset asemalla, kun Rovaniemen juna lähtee. Ei pahinta patrioottitekstiä. Oma.

 

61. Undset Sigrid: KRISTIINA LAURITSANTYTÄR  I  (SEPPELE) *****

394 s. Wsoy 1938 (1920) (Tekijättären luvalla suomentanut Siiri Siegberg) 4.p

Norjalaisen Nobel-palkitun (1928) kirjailijan trilogian ensimmäinen osa. Liki satavuotiasta tekstiä on ihmeen helppo lukea. Siiri Siegberg on oivallinen kielenkääntäjä. Kristiina kasvaa, rakastuu, joutuu vuodeksi luostariin, vahinkokin seuraa yhden kerran lemmenleikistä. Teoksen lopussa hääkellot soivat tulevan lapsen isän kanssa ja Kristiinan vanhemmilla on oma kriisinsä heinäladossa. Jännityksellä jatkoa odotan. Oma.

 

62. Järnefelt Arvid: MINUN MARTTANI ***

152 s. SKS 2005 (1927)

Jäntevä kertomus, jonka vesittävät lopun unikuvat, eli selittelyosasto. Alussa Juhani Niemen essee teoksesta, onneksi luin sen viimeiseksi. Ja olin eri mieltä. Lopussa aikalaisarviointeja sanomalehdistä. Oma.

 

63. Lang Maria: MURHA VUOKRALAISENA ***

212 s. Gummerus 1987 2.p (Ritva Tiusanen) Salamasarja 84

Christer Wijk tutustuu oopperalaulaja Camilla Martiniin.  Ja ratkaisee ukonköriläs siinä sivussa murhankin. Mielelläni nuorena luin näitä kevyttäkin keveämpiä leppoisia tarinoita. Oma.

 

64. Lang Maria: EI PALUULIPPUA  ***

205 s. Gummerus 1969 ( Liisa Vihko)

Rantamökillä tämä oli kevyt lukea. Jotain kotikutoista on juonenkehittelyssä ja loppuratkaisussa hieman sekavuutta. Mutta eipä suolenpalasilla hekumoida. Oma.

 

65. Sariola Mauri: SUSIKOSKI VIRITTÄÄ ANSAN ***

195 s. Gummerus 1970 2.p

Olihan tässä juontakin, vaikka taas kerran Susikoski matkustaa etelään rikosta selvittelemään. Taitaa Mauri käyttää hyväkseen omia matkakokemuksiaan, koska paikallisväriä löytyy, eikä tuohon aikaan ollut nettejä eikä googleja. Ja Sariola osaa kirjoittaa sujuvasti. Oma.

 

66. Sariola Mauri: PETROSKOIN KELTAINEN KISSA **

191 s. Gummerus 1980

Nyt Sariola on ollut mukana seuramatkalla Venäjälle. Äänislinna ja Kizin kirkot tulevat tutuiksi. Niihin oli mukava sijoittaa Susikoski-tarina. Sotapetturi saa rangaistuksensa öisessä Petroskoissa. Susikoski tosin tulee mukaan vasta lopussa mutta rikos ratkaistaan. Koska  murhaaja on Sariolan silmissä sankari, hän ei joudu maallisen tuomarin kynsiin vaan kuolee haimasyöpään. Kyllä Taivaan Isä armahtaa. Oma.

 

67. Wilkuna Kyösti: TAPANI LÖFVINGIN SEIKKAILUT *

205 s. Karisto 1984 (1911)

Erittäin pienifonttista, vanhalle vaikealukuista tekstiä. Tapani on päiväkirjansa mukaan Elmoakin suurempi liioittelusankari. Laivoja upotetaan ja venäläisiä tapetaan. Tarpeeton mies tämä Tapani oli aikalaistensakin mielestä. Oma teos.

 

68. Feynman Richard: ”LASKETTE VARMAAN LEIKKIÄ, MR FEYNMAN!”  **

377 s. Ursa 1997 (1985) (Kimmo Pietiläinen)

Tieteen remupoika, nobelpalkittu fyysikko (1965), kertoo liiankin elävästi elämästään (1918 – 1988), jossa oli runsaasti muutakin kuin tieteentekoa. Itse olisin mieluummin lukenut enemmän tieteenteosta kuin epäsäännöllisestä elämästä ja muista harrastuksista. Kehitti kvanttielektrodynamiikkaa, pani alulle nanotekniikan. Atomipommiakin oli rustaamassa. Kirjastosta.

 

69. Tuuri Antti: ALKEMISTIT **

382 s. Otava 2013

Pitkästyttävää kerrontaa erittäin mielenkiintoisesta aiheesta. Henkilöt ovat todellisia, myös tapahtumat. Kultaa ei synny, ja alaotsikon ”Maallinen rakkaus” myös on onnetonta. Kirjastosta.

 

70. Bergman Andrew: HOLLYWOODIN HIRSIPUUT **

224 s. Wsoy 2003 2.p  (SAPO253) (Hilkka Pekkanen)

Luulen ennenkin lukeneeni, tunnettuja filminäyttelijöitä henkilöinä Bogartista lähtien, sekä eräänä roistona tuleva presidentti Richard Nixon. Kommunismikauhun aikaa eletään ja ihmisiä tapetaan. Onpa rakkauttakin. Oma.

 

71. Valtaoja Esko: KAIKEN KÄSIKIRJA ****

212 s. Ursa 2012

Valtaoja osoittaa olevansa myös humanisti, raottaa hieman ovea hegellisellekin puolelle. Viisas mies, vaikkakin viisaampi fysiikan kuin sielutieteen puolella. Kirjastosta.

 

72. Tammsaare A. H. : KOTIINPALUU *****

633 s. Otava 2013 (Juhani Salokannel)

Viisiosaisen Totuus ja oikeus-sarjan komea loppu. Koko sarjan olen nyt lukenut. Kaksi ensimmäistä osaa ja tämä viimeinen ovat mainioita lukukokemuksia, kolmas ja neljäs hankalampia luettavia. Jonkinlainen Täällä Pohjantähden alla tämä on virolaisille. Kirjastosta.

 

73. Ruiz Zafon Carlos: MARINA *

282 s. Otava 2013 (Antero Tiittula)

Kauas on edetty Unohdettujen kirjojen hautausmaalta. Tämä läpyskä on täyttä roskaa. Kirjastosta.

 

74. Waltari Mika: IHMISEN ÄÄNI **

228 s. Wsoy 1978

Pettymys. Tekstiä ei ole kirjoitettu tätä teosta varten, kuten yleensä sarjan osissa, vaan kokoon on kerätty   otteita aikoinaan kirjoitetuista kirjoista yms. Oma.

 

75. Pulla Armas J.: ”JEES, LESKIYLI-INSINÖÖRSKÄ!” **

132 s. Karisto 1944

Hamstraamiselle ivaileva ”Hupailu kotirintamalta”, mukana tietenkin Ryhmy, Romppainen ja Mörökölli.  Oma.

 

76.Sariola Mauri: SININEN LYHTY ***

211 s. Gummerus 1978 2.p

Aivan kunnollinen Susikoski-romaani. Oma.

 

77. Mikkonen Jyrki: FERDINAND PARTASEN VIIMEINEN MATKA **

196 s. Otava 1950

Itsensä hirttäneen Veertin luita tässä kuljetetaan monen mutkan kautta hautausmaalle siunattavaksi. Kerkesi nimittäin  kauan roikkua kuusessa ennen löytymistä. Luutkin koirat matkalla varastavat, kiven panevat viejähenkilöt arkkuun ja kivi siunataan. Sellainen kansankomedia Petkeleen pitäjän Häntälän kylästä. Oma.

 

78. Undset Sigrid: KRISTIINA LAURITSANTYTÄR II (EMÄNTÄ) *****

560 s. Wsoy 1938 3.p (Siiri Siegberg)

Lapsia syntyy, asiat etenevät, Kristiinan puoliso Erlend on uskoton, syyllistyy poliittiseen vehkeilyyn ja saa kuolemantuomion. Toki se perutaan. Onni taas lopussa aurinkona paistaa. Oma.

 

79. Christie Agatha: ESIRIPPU *

215 s. SSKK 1976 (Anna-Liisa Laine)

Poirotin viimeinen juttu. Paheksun syvästi kertomuksen asennetta ja tapahtumia. Kuulemma Agathan kuoleman jälkeen julkaistu. Suotta. Oma.

 

80. Undset Sigrid: KRISTIINA LAURITSANTYTÄR III (RISTI) *****

552 s. Wsoy 1938 3.p (Siiri Siegberg)

Trilogian päätösosa. Luopuminen ja kuolema pääosissa. Ei tämä mikään sankaritarina ollut. Taikuuttakin hautausmaalla harjoitetaan. Ja luostarissa sammuu lopulta Kristiinan elämä. Oma.

 

81. Christie Agatha: MURHA MESOPOTAMIASSA ***

296 s. Wsoy 1985 3.p (Eero Ahmavaara)

Peruskamaa, jossa Poirot mukana. Oma.

 

82. Huovinen Veikko: MIKÄPÄ TÄSSÄ ***

165 s. Wsoy 1969 3.p

Erittäin monenlaisia ja –tasoisia juttuja, mukana novelli Viinankätkijät. Matkakuvaustakin. Tuntuu piironginlaatikon pohjalta kerätyltä aineistolta. Oma.

 

83. Huovinen Veikko: IHMISTEN PUHEET **

204 s. Wsoy 1955 2.p

Liiankin pitkälle tyypitelty kuva kylästä ja sen asukkaista, joilta ökyporvari Arffman petkuttaa haltuunsa kiinteää omaisuutta. Oma.

 

84. Makkonen Heikki: KARJALAISESTA PAKOLAISPOJASTA PAPIKSI JA PROFESSORIKSI

349 s. Omakustanne 2014

Kovin oli mielenkiintoista lukea useinkin kirkossa tapaamani miehen elämästä, ja samalla useista muistakin tuntemistani henkilöistä. Suoria ovat mielipiteet ja moitteen sanaakin kirkkokunnasta löytyy. Kirja on runsaasti kuvitettu. Kirjastosta.

 

85. Christie Agatha: KUOLEMA ILMOITTAA LEHDESSÄ ***

275 s. SSKK 1991 (Eila Pajastie)

Lukemista haittasi, että muistin televisiosta näkemäni loppuratkaisun. Juoni on punottu terävästi eikä henkilöhahmoissakaan ole vikaa. Marple on mukana. Ei tätiä dementia vaivaa. Oma kirjakerhokirja.

 

86. Karimo Aarno: KUMPUJEN YÖSTÄ III

397 s. Wsoy 1933 3.p

Alaotsikko Miekan valta.

Komeat ovat kuvat ja sotaa käydään 1500-1700-luvuilla. Hyvin vähän muusta puhutaankin, sentään tämä osa päättyy Taneli Medelplanin puulevyillä painamaan aapiseen. Sodan tuhotko ne muka ovat maailmaa eteenpäin vieneet? Ja paskat. Oma.

 

87. Björnson Björnstjerne: SYNNOVE PÄIVÄNKUMPU **

211 s. Wsoy 1921 2.p (Maila Talvio)

Synnove ja Torbjörn saatetaan muutaman mutkan kautta yhteen. Rippikellot soivat ja naapurukset paiskaavat kättä. Oma.

 

88. Mäki Reijo: COWBOY *

428 s. Otava 2014

Aivan kunnollisen Intiaanin jälkeen pyöräytettiin tällainen tekele. Lienevätkö fanit haukkuneet Intiaania liian vaikeaksi? Vanhoja henkilöhahmoja pyöritetään vanhoissa ympyröissä. Väliin tyrkätään englanninkielisiä lauseita Nesbota matkien. Ihmiskuvausta ei ole. Joka tyyppi, niin naiset kuin romanitkin, ajattelee ja puhuu täsmälleen Vareksen ja Apteekin kantaporukan lailla. Raatoja ei tosin tule täyttä kymmentäkään. Onneksi kirjastosta, ja pikalaina.

 

89. Chorell Walentin: ANKARA AAMU **

168 s. Wsoy 1953 (Kyllikki Mäntylä)

Outo kertomus nuorukaisesta, joka vapautuu vankilasta mutta ei isoäidistään. (Kirjassa liikaa tekstiä suluissa minun makuuni.) Oma.

 

90. Ruusuvuori Juha: LEMMINKÄISEN LAULU ****

383 s. Wsoy 1999

Ei tämä noin hyvä kirja ole. Pari täplää tuli riimuista, aakkosista, luku- ja kirjoitustaidosta. 800-lukua eletään. Kerran loitsulla veret seisautetaan, ei riitä fantasiahyllyyn. Lemminkäistarun varhaisversio on kertomuksen pohjana. Oma kirjaston poistomyyntikirja.

 

91. Simenon Georges: MAIGRET KANAVASULULLA ***

198 s. Otava 1971 (Irmeli Sallamo)

Perus-Maigretia, tällaista on mukava lukea. Tosin Maigretin kunnioittama murhaajaroisto ei ole minun mieli-ihmisiäni. Ketku itsekäs sovinistiporvari. Oma kirjaston poistomyyntikirja, joka sijoitetaan rantamökin kirjaston Maigret-hyllyyn.

 

92. Crofts Freeman Wills: WIGHT-SAAREN ARVOITUS ***

247 s. Wsoy 1959 3.p (Aune Suomalainen) Riksin sarjaa.

Miellyttävän vanhanaikainen kertomus teollisuusvakoilusta ja murhista. Juonta riittää ja jopa logiikka pelaa. Vuonna 1935 ei tunnettu magnetofonia, joten käytettiin kierosti gramofonia. Syylliset jäävät kiinni ja hirttonaru(?) heilahtaa. Vähän kiltimpi rikollinen selviää nuhteilla. Oma.

 

93. McGrath M. J.: JÄÄN MUISTI **

394 s. Like 2012 (Anu Nyyssönen)

Alkuperäinen nimi White heat. Mistä lie muisti? Enkä voi sietää käännöstä, jossa käytetään sanaa kauaa. Muutakin valittamista käännöksestä on. Enkä ymmärrä meteoriittien toimimista kaasukentän tulppana. Höpsistä. Liikaa sanojakin on. Oma Suomen Kuvalehden kestotilaajalahja.

 

94. Hövenmark Nils: RIMPPALINJA **

218 s. Wsoy 1996 (Pirkko Pesola) Sapo 304

Olihan toisenlaista poliisihommaa, ruotsalaista, ikävä kyllä jotenkin aneemista. Oma.

 

95. Malvaldi Marco: VIIDEN KORTTIPELI ***

230 s. Tammi 2014 ((Inkeri Koskinen)

Italialaista, vaihteeksi. On erilaista, huumoripuoli ei kuitenkaan ole kummoista, onhan kuitenkin leppoisia eläkeläisukkoja (Takakansi: Kaikkien aikojen hilpein dekkarisarja). Juoni kantaa perille asti. Kirjastosta.

 

96. Lindgren Minna: EHTOOLEHDON PAKOLAISET *

335 s. Teos 2014

Edellinen Ehtoolehto-kirja oli mainion sydämellinen kuvaus vanhainkodin tapahtumista. Tämä toinen osa on katkera valitus vanhusten kurjasta hoidosta. Asia on tietenkin tärkeä, mutta esilletuontiareena väärä. Harpoin lopun. Kirjaston pikalaina.

 

97. Seppänen Unto: SATUKAUPUNKI *

280 s. Otava 1952

Kaksi ihmistä luo kuvittelemalla Satukaupungin. Pakko tämä tylsääkin tylsempi kirja on pistää fantasiahyllyyn. Lopun luin kursorisesti. Oma.

 

98. Rautavaara Tapio (Numminen Juha): EN PÄIVÄÄKÄÄN VAIHTAISI POIS ****

208 s. Kirjayhtymä 1978 4.p

Leppoisan elävä kertomus Tapsan elämästä niin urheilijana kuin laulajana. Numminen on taitava kirjoittaja-toimittaja. Paljonko lie totta, liioiteltua, sensuroitua. Väliäkö hällä. Oma.

 

99. Vartio Marja-Liisa: TUNTEET ***

384 s. Otava 1988 (1962) Sarjassa Parasta kotimaista

Takakansi höpöttää rakkaudesta, mistä kirjassa ei ole kyse. Yhteen menee kaksi ihmistä eivätkä tunteet leisku. Melkoisen lälly alku kiinteytyy lopun tavallisen kurjaksi elämäksi. Oma nide.

 

100. Spillane Mickey: VERINEN AURINGONNOUSU ***

226 s. Gummerus 1966 2.p (Arto Tuovinen)

Kovaksikeitetty rikosromaani, erittäin taidolla tehty. On politiikkaa, vakoilua, murhia, on kauniita ja kavalia naisia. Enemmänkin voisi täpliä antaa, mutta kirjan (ja Spillanen?) asenne on sellainen, että Teekutsuliike vaikuttaa rinnalla vasemmistoporukalta. Oma.

 

101. Christie Agatha: MURHA MAALAISKYLÄSSÄ ****

318 s. Wsoy 2007 7.p (Eila Pennanen) Sapo 8

Neiti Marplen ensiesiintyminen. Kunnon juonijuttu, lukemista haittasi, että olin vähän aikaa sitten tämän katsonut televisiosta. Onneksi olen niin vanha, etten muistanut enää, kuka on murhaaja. Marple hakee vielä tyyliään, vaikka terävyys on jo huippuluokkaa. Oma.

 

102. Järnefelt Arvid: VANHEMPIENI ROMAANI, osa I ****

400 s. Wsoy 1930  4.p

Kirjailija kertoo vanhemmistaan, suomalaisesta, peräti kuopiolaisesta isästään Aleksanderista ja venäläisestä äidistään Elisabetista. Ensimmäisessä osassa vanhemmat tutustuvat ja avioituvat. Oma peritty kirja, jonka etsilehdellä isäni nimikirjoitus ja vuosiluku -32.

 

103. Sariola Mauri: ARMEIJA PIIKKILANKOJEN TAKANA ****

245 s. Gummerus 1970  3.p

Yllätyinpä perusteellisesti. Teos antaa tasapuolisen kuvan sotavankien elämästä eikä ryssävihasta ole tietoakaan. Kaitpa vankileireillä oli tosiaan inhimillisiäkin johtajia ja vartijoita. Oma.

 

104. Hämäläinen Simo: SIMON PARHAAT ***

229 s. Gummerus 1997

Kolmesta novellikokoelmasta kerätty leppoisa teos, sen verran fantasiaakin löytyy (Novelli Runosuoli) että kirja pääsee fantasiahyllyyn. Siis oma.

 

105. Nykänen Martti: VASKILINNAN SATUJA ****

318 s. Wsoy 1950

Kansansatuja uudelleenkirjoitettuina. Mielikuvitusta komeimman kautta. Veikko Marttinen on piirtänyt huikeat kuvat. Oma, ja fantasiahyllyyn.

 

106. Järnefelt Arvid: VANHEMPIENI ROMAANI  II ***

388 s. Wsoy 1929

Toisessa osassa kuvataan Arvidin isän ja äidin elämää Suomessa. Puolenvälin seutuvilla tylsempi kohta, jossa kerrotaan sisäpolitiikan kiemuroista. Lopuu isän, Aleksanderin, kuolemaan. Aikansa kulttuurihistoriaa. Oma, isältä perimäni kirja.

 

107. Christie Agatha: HIIRENLOUKKU ***

224 s. Wsoy 1990 2.p (Etupäässä Kirsti Kattelus)

Kahdeksan rikoskertomusta, joita ei pitäisi lukea peräkkäin. Juonen samankaltainen kehittely teki loppuratkaisuista itsestäänselvyyksiä. Eipä juuri yllättynyt lukija näistä (kajoismi). Oma.

 

108. Virtanen Pietari: PLANEETTOJEN KAPELLIMESTARI

204 s. WHH 247   2014

Pitihän tämä lukea, näin kirjamuodossa. Enkä häpeä yhtään. Oma.

 

109. Christie Agatha: TUIJOTTAVA KATSE ***

249 s. Wsoy 1980 2.p (Raija Hermala)

Kovin on miss Marple heikkona, vaikka jaksaakin vielä myöhemmin useissa kirjoissa rikoksia ratkoa. Lääketieteen tuntemukseni ei riitä arvioimaan teoksen jujukohtaa. Voiphan se nuinkin olla. Oma.

 

110. Kajanto Antero: ELÄMÄN VANKEJA *

228 s. Karisto 1929

Parasta tässä juttukokoelmassa on uhkea sidosasu. Itse kertomukset ovat esimerkki siitä, kuinka asenteet ovat sentään muuttuneet parempaan suuntaan. Fantasiakaan en löytänyt. Oma.

 

111. Symons Julian: MURHAAVA NAURU **

293 s. Wsoy 1991 (Kirsti Kattelus)  Sapo 351

Kait hyvä, ettei kirjailija ole tuomitun murhaajan syyllisyydestä varma? Vai pitäisikö lukijan tuntea itsensä petetyksi? Hieman pitkäveteisen alun jälkeen loppukin jahnaa. Kyllä Poirot olisi ratkaissut pätevämmin jutun. Oma.

 

112. Chase James Hadley: LÄHTÖJUHLAT, NEITI BLANDISH ****

346 s. Gummerus 1966 (1948) (Arto Tuovinen) Salama-sarja 147

Menoa ja meinausta, jännitysromaani eikä mikään dekkari. Jotenkin tulivat Stieg Larsson ja Lisbeth Salander mieleen. Oma.

 

113. Järnefelt Arvid: VANHEMPIENI ROMAANI  III  **

296 s. Wsoy 1930

Viimeisessä osassa Arvid kuvaa äitinsä Elisabetin elämää aviopuolison kuoleman jälkeen. Tolstoilaisuus täyttää Elisabetin mielenmaailman, ja hän elää vaatimattomasti ja toisia auttaen. Isältä minulle periytynyt teos.

 

114. Gardner Erle Stanley: KLEPTOMAANIN JÄLJET ***

279 s. Gummerus 1958 2.p  (?) (Salama)

Typerästi sisältöön nähden nimetty teos, jossa oikeudenkäynti on tärkeässä osassa, kuten kait aina tekijän kirjoissa. Perry Mason tekee työtään kuin Nalle, voitto on tärkeää, inhimillisyys ei. Oma.

 

115. Chase James Hadley: ARMOTON PIKKUMIES **

209 s. Gummerus 1968 (Tuovinen – Raassina) Salama-sarjaa

Hieman tympeä juttu, jossa ei ole mukana yhtään sympaattista henkilöä. Oma.

 

116. Topelius Z.: SUMUTARINOITA ***

n. 350 s. Wsoy 1955 (Kokoomateoksessa)  (Ilmari Jäämaa)

Decamerone-sovellus Suomen oloihin. Laiva seisoo sumussa ja kymmenen eritasoista tarinaa kerrotaan. Ehdoton huippu on toinen kertomus, ”Ikuinen ylioppilas”, jonka takia teos siirtyy fantasiahyllyyn.  Oma.

 

117. TUHANNEN JA YHDEN YÖN TARINOITA ****

500 s. Otava 1947  4.p (Toim. Helmi Krohn)

Varmaankin nämä lapsia varten lyhennellyt ja sensuroidut tarinat sopivat hyvin eläkeläisen luettavaksi. Kauan kauan sitten luin tämän kirjan, eri kertomuksiin olen palannut muodossa jos toisessakin silloin tällöin. Yleisssivistystähän nämä ovat. Pitäisi kait tutustua raa’anriettaisiinkin versioihin joskus. Oma.

 

118. Karila Olli: PELASTUS *

289 s. Karisto 1926

Sukelluspukuja ja vedenalaishengityskoneita tässä keksitään, joten fantasiahyllyyn tämä joutaa peräti scifinä. Mutta sotahullu on kirjoittaja. Jos tämä olisi nyt kirjoitettu, kyseessä olisi Natoon usutus. Hieman lempeäkin yritetään nostattaa, everstiluutnantti varhaisteinin elkein. Oma Huuto.netistä hankittu opus.

 

119. Rauanheimo Uljas: INSINÖÖRI RUNGON PERINTÖ 

134 s. Gummerus 1938

Enpä anna pisteitä tälle lastenkirjalle. On tässä sen verran scifiä, että kuuluu ihan scifiosastoon fantasiahyllyssä. Lapsellista kohellusta, toki. Ei sentään sotahulluutta. Oma.

 

120. Sariola Mauri: SUSIKOSKI JA KOLMEN NAISEN TALO ***

175 s. Gummerus 1992 5.p

Ehkä tässä jotain ajatustakin on, vahvasti piirretty kylä ja talo naisineen. Ajanvietettä ilman väkivaltapornoa, vaikka murhiakin tulee. Oma.

 

121. Sayers Dorothy L.: KUKA JA MISTÄ? ***

253 s. Wsoy 1986 (Uusi käännös? Kristiina Rikman) Sapo 299

Liiankin rauhallisesti pohtiva Peter Wimsey-dekkari, vuodelta 1923. Oma.

 

122. Christie Agatha: RUSKEAPUKUINEN MIES **

280 s. Wsoy 1985 ((Saima-Liisa Laatunen)

Ei Poirotia eikä Marplea mutta tämähän ei tahtia haittaa. Vuonna 1924 kirjoitettu kertomus pyörii Afrikassa eikä neekereitä näy edes palvelutehtävissä. Ovatpa rikollisetkin sitten valkoihoisia. Aikansa tuote. Oma.

 

123. Topelius Z.: LINNAISTEN KARTANON VIHERIÄ KAMARI ****

N. 170 s. Wsoy 1975  Kokoomateoksessa Talvi-iltain tarnoita I (Ilmari Jäämaa)

Muistan joskus lukeneeni ja ajatelleeni, ettei tässä fantasiaa olekaan. Nyt luin uudestaan, ja fantasian kaupuuni sai taas kuoliniskun, kun kaapista aaveen sijasta ilmestyi vanha 90-vuotias täti. Joka tapauksessa kertomus on hieno ja jääköön fantasiahyllyyn. Oma.

 

124. Palviainen & Oja: MAAILMANKAIKKEUS 2015-2016

205 s. Ursa 2014

Tähtitieteen päivitetyt perustiedot. Selvälukuinen ja taitava teos astronomian nykytilasta.  Kirjastosta.

 

125. Sariola Mauri: VELJENSÄ VARTIJAT **

257 s. Gummerus 1969

Jos pitää päähenkilöä inhottavana miehenä, ei lukemisessa ole suurta nautintoa. Oma.

 

126. Issakainen Martti: KURKIAURA ****

235 s. Weilin & Göös 1977

Maamiehen vuosi kylvöstä kylvöön, sanotaan etusivulla. Ja siitä on kyse. Heinävedellä asutaan ja Valamon luostarissakin käydään. Leppoisaa tekstiä maailmasta, jota ikävä kyllä ei taida enää olla olemassa. Oma.

 

127. Atra Kaarlo: ETELÄSTÄ JA POHJOLASTA **

157 s. Otava 1915

Novellikokoelma, joka pyörii lähinnä taiteen parissa Italian suunnalla. Lopuksi Pohjolassa yhdessä novellissa hieman ehtoollisleipää rienataan, mutta ei siitä fantasiaa irtoa. Oma.

 

128. Kajo Markus: KETTUSEN PARHAAT ***

440 s. Wsoy 1998 5.p

Joka sanoo, että yhden lyhyen jutun lukeminen riittää, on oikeassa. Sama idea joka kertomuksessa  pulpahtelee. Mukava näitä silti on lueskellä, eikä tarvitse aivojaan rasittaa. Jokin hyvyyskin joskus pilkahtaa esille. Oma.

 

129. Hirvonen Uuno: PALUU *

231 s. Otava 1921

Tämä Simo Penttilänä tutumpi mies kirjoitti nuorena näköjään pahimman luokan herttasarjaa Vaimo lähtee, mies löytää uuden, vaimon uusi kuolee, nainen yrittää palata entisen pariin. Voi sitä lemmen loiskintaa ja rakkauden analysointia. Ei lykästä lesken paluu. Oma tavattoman hienosti (jälki?)sidottu, tosin kulunut teos.

 

130. JOKASYKSYINEN LEVOTTOMUUS

147 s. 1999

Lounais-suomalaisten kirjailijoiden laatima kokoomateos, jossa Boris mukana toimittajana ja runoilijana. Siksi pisteitäkään ei heru. Tosin BH:n runoja ihme kumma ymmärsin, vaikka yleensä olen täysin änkkä runojen suhteen. Sen verran fantasiaa   (Ei BH:lta) löytyy, että nide pistetään fantasiahyllyyn. Oma, Borikselta saatu teos.

 

131. Topelius Z. KUNINKAAN SORMUS ***

n. 124 s. Wsoy 1949 6.p (Juhani Aho)

Kovin sotainen kertomus tämä on, ensimmäinen osa Välskärin kertomuksia. Vastaavia on tullut useampia luettua. 1600-luku on kulumassa ja Kustaa Aadolf se kentillä ratsastelee. Sormus on sormessa, vaan ei kultaa vaan rautaa.  Oma.

 

132. Sariola Mauri: NE VIULUT VASTA MAKSOI ***

189 s. Gummerus 1983

Susikosket ovat minulle mieluisinta Sariolaa.  Tässäkin löytyy juonta ja jouhevaa jutun käsittelyä. Mauri oli nyt itse käynyt Floridassa, pakkohan siitä oli pistää lisäys kirjaan, vaikka mitään tarvetta juonen kannalta ei olisi ollut. Oma.

 

133. Sariola Mauri: KOLMANNEN VALTAKUNNAN KUNINGATAR ***

248 s. Gummerus 1972

Kuningatar on Eva Braun, mutta päähenkilönä on Hitlerin autonkuljettaja. Sujuvasti kirjoitettu ja mielenkiintoinen teos uskollisuudesta työnantajaa kohden. Jotenkin taustalla silti kajastaa kirjailijan ymmärrys kansallissosialismiaattetta kohtaan. Siitäpä pudotetaan muuten ansaittu neljäs täplä. Oma.

 

134. Curwood James Olliver: KUOLEMAN POLULLA ****

212 s. Wsoy 1957 4.p   Riksin sarja 69  (”Suomennos”)

Mainio seikkailuromaani ”Brittiläisen Kolumbian aarniometsistä”.  Hauskaa näissä amerikkalaisissa riksiläisissä (Curwood-Gray) on, että miehiä tapetaan solkenaan, mutta suudelma on työn ja tuskan takana. Oma.

 

 

135. Blake Nicholas:  PEDON ON KUOLTAVA **

268 s. Wsoy 1994 (Eva Siikarla) Sapo 374

Runoilijan kirjoittama rikosromaani. Päättelyketju on pitkä ja mikä tahansa lenkki olisi voinut olla kestämätön. Alun päiväkirjavaihe tuntui tylsältä, vaikka myöhemmin se osoittautui oleelliseksi. Inhoan päiväkirja- ja kirjeromaaneita. Oma.

 

 

136. Christie Agatha: POIROTIN VARHAISET JUTUT **

256 s. Wsoy 1981 (Useita kääntäjiä) Sapo 263

Lyhyitä kertomuksia, jotka eivät ainakaan tätä lukijaa vakuuttaneet. Oma.

 

137. Aallas Arvo: RAUTANAAMION SALAISUUS *

144 s. Karisto 1957  (Nuorten vaakunakirjasto 3)

Lastenkirja, josta suotta etsin fantasiaa. Tökerö on juonikin. En muista tätä pienenä lukeneeni. Oma.

 

138. Linnankoski Johannes: PAKOLAISET ****

163 s. Wsoy 1962 (1908) 18.p

Vanha mies, nuori vaimo – ja hankaluuksia. Onhan näitä muitakin samanlaisia luettu. (Juha, Vieras mies tuli taloon…) Tosin tämä vanha mies on minua nuorempi. No, nuori vaimo pamahtaa paksuksi,  vaikka miehestä ei ikäloppuna  muka voi olla lemmentöihin. Häpeä uhkaa ja Hämeestä paetaan kauas Savonmaahan. Vanhus heittää veivinsä seitsemänkymppisenä. Miten lie Mantan käy lapsen kanssa? Taitavat palata Hämeeseen…

 

139. Topelius Z.: MIEKKA JA AURA **

n. 80 s. Wsoy 1949 9.p (Juhani Aho)

Välskärin toinen kertomus, jossa esiintyy muun muassa Regina von Emmeritz. Kokoelmateoksessa Välskärin kertomuksia I. Oma.

 

140. (Nenonen Kari): KOTTOSEN KOOTUT MURHAT 4

143 s. Viihdeviikarit 1986

Oma.

 

141. Hurtta Boris: LISÄÄ RAPPIOTAIDETTA / PIIKKI

Edellinen on Boriksen lukupäiväkirja (WHH 168), jonka aina mielihyvin ja opiksi ottaen luen. Jälkimmäinen on viskintäyteinen WH-kertomus (WHH 250), mukana Wanhain Herrain Huoneen lyhyt 25-vuotishistoriikki. Muutakin mukavaa löytyi kuoresta, jonka BH minulle lähetti. Kiitos.

 

142. Säisä Eino: AIKA SAARESSA ***

174 s. Tammi 1980

Sinänsä mainio kuvaus kirjailijasta, joka vietti koko kesän pitkälle syksyyn asti saarellaan. Teos on mukavasti valokuvin kuvitettu. Kukkivat roudan maat (6 osaa, loistava) oli juuri valmistumaisillaan.  Pari pitempää lukijalle kohdistuvaa saarnaa veivät neljännen täplän. Oma.

 

143. Sandman Lilius Irmeli: KUNINGAS TULLE ***

138 s. Tammi 1978 ((Raija Jänicke)

Reipas satu, tyyliltään lähempänä Grimmin tarinoita kuin Pupu Tupunaa.  Vähempikin tappaminen olisi riittänyt. Turun kaupunginkirjaston poisto, BH:lta omaksi saatu. Ja fantasiahyllyyn menee; suomalaisen kirjoittamana, vaikkakin ruotsiksi.

 

144. Sariola Mauri: ONNENSOTURIT ***

286 s. Gummerus 1967

Lakiopiskelijat sotivat jatkosodassa, opiskelevat yliopistossa ja saavat ensimmäiset työpaikkansa. Vilunkiakin tehdään ja korttia pelataan. Humalassa on koko sakki koko ajan. Oma, rantamökin Sariola-kokoelmaan keväällä menevä teos.

 

145. Chorell Walentin: NAINEN ***

203 s. Wsoy 1958 (Seppo Virtanen)

Miriam-sarjan päätösosa. Olen koko sarjan (3 kpl) aikanaan lukenut. En ymmärrä päähenkilön ratkaisuja elämänsä suhteen. Jos ymmärtäisin, antaisin neljä täplää, kirja on mainiota luettavaa tekstillisesti ja tyylillisesti. Oma.

 

146. Crawford Robert: VAKAA KUIN KALLIO ***

168 s. Wsoy 1972  (Erkki Hakala)  SAPO 140

Täysin moraaliton tappajapäähenkilö toimii ihmeen moraalisesti. Siitä huolimatta juoni toimii. Oma.

 

147. Pekkanen Toivo: SATAMA JA MERI **

138 s. Wsoy 1929

Novelleja, eräässä kertomuksessa miehelle on tehty huomaamattomasti toimivat rautalankajalat, toisessa takoo ihmekone raudasta melkein mitä vain. Fantasiahyllyyn tämä täytyy pistää. Muut novellit ovat hieman mitäänsanomattomia.  Teos on Keski-Hämeen Parantolan entinen lainakirja, nyt minun.

 

148. Dieckmann Maijaliisa: LUOSTARIN PIRITTA ***

205 s. Tammi 2003

Nuortenkirja Naantalin naisluostarista. Pakko tällaisesta on pitää, niin lapsenomainen kuin kirja onkin. Pyhän Birgitan syntymästä tuli julkaisuvuonna kuluneeksi 700 vuotta, siksi tämä teos on saatettu julki. Hyvä niin. Oma.

 

149. Nieminen Timo: LUONNON PIENIÄ JA SUURIA IHMEITÄ

215 s. Otavamedia 2012

Yleiskatsaus Suomen luonnosta. Tekijä on valokuvaaja, ja kuvat ylittävätkin tasoltaan tekstin (vaikka ei tekstikään kelvotonta ole). Suomen Kuvalehdeltä saamani sorea vuotuinen ilmaislahja.

 

150. VAELTAJAN KERTOMUKSET

126 s. Valamon luostari 2008  5.p (Aleksanteri Kasanko)

N. 150 vuotta sitten Venäjällä kulkeneen vaeltajan muistelmia elämästään. Kuka lie, perimätieto ei kerro. Harrasta on elämänsä ja viisaita puhuu. Tosin minusta ei olisi Jeesuksen rukousta toistamaan ja Filokaliaa lukemaan tauotta läpi elämäni. En voi mitään sille, että tällainen toiminta on mielestäni yltiöitsekästä. Oma, Kuopion seurakunnalta 70-vuotislahjaksi saamani teos.

 

151. Hotakainen Markus: ONKO SIELLÄ KETÄÄN? ****

300 s. Minerva 2014

Alaotsikko Avaruuden älyä etsimässä kertoo kaiken olennaisen. Samalla annetaan ajantasainen selvitys planeettojen etsimisestä ja löytämisestä. Fiksusti, sujuvasti ja ymmärrettävästi kirjoitettu. Kirjastosta.

 

152. Engström T.A.: GASELLIPOIKA *

175 s. Otava 1954

Aavikolta löytyneen, gasellin kanssa eläneen pojan tarina, suomalainen versio Romuluksesta ja Remuksesta ja monista muista vastaavista. Ulkomaalaiset päähenkilöt vöyhkävät ympäriinsä eikä missään näy järjen hiventäkään. Onneksi kakara karkaa lopuksi erämaan helmaan. Oma, fantasiahyllyssä edelleen pysyvä nuortenkirja.

 

153. Juvonen Riikka: TIIKERIT PARATIISISSA ***

93 s. LK-kirjat 1998

Upeasti kuvitettu raamatullinen naisasiakirja, jonka naispaholainen Lilith siipineen lennättää fantasiahyllyyn. Oma.

 

154. Virtanen Arto: HUIMAUS ***

144 s. Wsoy 1982

Novelleja ihmisen elämästä, liiankin tuttua tohinaa. Oma.

 

155. Taiga Marton: MUSTA ARVOITUS **

135 s. Tammi 1975 2.p

Mahdollisimman asenteellinen seikkailuromaani vuodelta 1943. Pahimmat rikolliset ovat neekereitä ja päähenkilö (”Porkkana” – ällö nimi) reipas amerikkalainen nuorukainen, sanomalehden toimittaja. Luistavasta sanankäytöstä pitää toinen täplä lisätä arvioon. Oma, Viitasaaren kirpputorilta ostettu teos.

 

156. Haarikko Harri: KIRJAT 2014

WHH 270 2014

HH:n lukupäiväkirja. Paksuja teoksia herra Haarikko lukee, ja pitkän selostuksen kustakin antaa (Sic). Mukavasti vuoden tapahtumien muistelu kietoutuu lukemisten lomaan. HH:lta saamani kaunis ja kiintoisa opus. Siitä kiitos.

 

157. Enqvist Kari: ENSIMMÄINEN SEKUNTI *****

220 s. Wsoy 2014

Kirjalle, joka onnistuu selvittämään minulle, miten Higgsin bosoni toimii, on pakko antaa täydet viisi täplää. Muutenkin on hyvä välillä päivittää tietonsa kosmologiassa, vuosikin tuo aina lisävipinää. Kirjaston kirja.

 

158. Paloheimo Oiva: TIRLITTAN ***

118 s. Wsoy 1968 6.p

Tirlittan on Suomen Peppi Pitkätossu. Valitettavasti kirjan viimeinen luku ei uskalla pitää yllä samaa anarkistista sävyä, vaan lepsauttaa homman löllöksi.  Oma.

 

159. Curwood James Oliver: KOHTALON UHMAAJA ***

183 s. Wsoy 1957 3.p  (A.M.) Riksin sarja 68

Jos tämä olisi uusi kirja, täpliä tulisi yksi. Lapsellinen ja tunteikas teos, joka silti on sujuvasti kirjoitettu. Ja lopussa suudellaan. Oma.

 

160. Wallace Edgar: PUNAINEN YMPYRÄ ***

277 s. Wsoy 1958 7.p (Väinö Nyman)  Riksin sarja 17

Elämäni ensimmäinen lukemani Wallacen kirja.  Salaperäistä on meininki, eikä rikollispomokaan ole totutuimmasta päästä. Tuhman kaunottaren kyllä arvasin oikeasti kiltiksi jo alkupuolella.  Oma, näköjään keräämme Riksin sarjaakin, kun halvalla saamme.

LOPPU 2014