Kirjahautausmaa 2016

 

1. Christie Agatha: ASKEL TYHJYYTEEN ****

262 s. Wsoy 1990 (1933) 6.p (Kirsti Kattelus) YK

Kun loppukaan ei ole itsestäänselvyys, kirjaa on hauska lukea. Ei Poirotia, ei Marplea, vaan tavallisia taapertajia. Tosin ratkaisijapari päättää mennä lopussa naimisiin, eikä siitä liitosta kesää tule, arvelee paljon elänyt ja kokenut vanhus. Oma.

 

2. Spider E.: KULTAISEN TALJAN LAAKSO *-

137 s. Otava 1948 YV

Eräänlainen jatko Levannon kirjalle Atomivene Aave. Asehullua ja epäeettistä, jopa tyhmää melskaamista maanjäristyksen takia keskiaikana erilleen jääneessä laaksossa. Jopa scifi-aines on lainattu Pohjanmiehen Helikopterista (tosin Levanto tämän kirjassa tunnustaakin). Oma.

 

3. Bergman Ingmar: LATERNA MAGICA ****

272. s. Otava 1987 (Heikki Eskelinen) AK

Bergmanin Mansikkapaikka on se elokuva, joka minuun on vaikutuksensa tehnyt. Ikävä kyllä tästä elokuvasta ei kerrota muuta kuin pääosanesittäjän kiukuttelu... Joka tapauksessa suurella mielenkiinnolla luin tämän elämäkertateoksen. Oma.

 

4. Griffiths Ella: TAPPAVA SÄRKY **

281 s. Wsoy 1987 (Pirkko Pesola) Sapo 312 YK

Murhat olivat keinotekoisen omalaatuisia. Hukutetaan hammaslääkärin tuoliin tai kuivaan metsään. Tarpeetonta keplottelua erikoisuuden takia. Muutenkin juoni oli jotenkin sekava, tai minä en ollut terävimmilläni. Oma.

 

5. Karikko Ahti: TEHTÄVÄ ETELÄMANTEREELLA *

139 s. Otava 1960 YV

Paljon on tietoa Etelämantereelta ja reippaat pojat seikkailevat lentolautasella. Mikäs muuten, mutta kun konekiväärit ja muut sota-aseet ovat ratkaisevia tilanteen ratkaisemisessa, ei minulta pisteitä tipu. Lisäksi vielä upottavat mereen lukuisat ohjukset ydinkärkineen muka olemattomiin. Oma.

 

6. Paju Juhan: HAAPSALUN SAUNAMURHAT **

197 s. Taifuuni 1992 (1990) (Samuli Juvonen) YK

Kotikutoisen tuntuista meininkiä aikana, jolloin Neuvosto-Viro taisi vielä kirjaa kirjoitettaessa olla olemassa. Murhia oudosti tehdään, eikä niiden ratkaisemistouhuissa ole järkeä. Vahingossa löytyy nainen syylliseksi. Oma.

 

7. Dürrenmatt Friedrich: TUOMARI JA HÄNEN PYÖVELINSÄ ****

130 s. Wsoy 2003 3.p (Markku Mannila) Sapo 197 YK

Erilainen Sapo, Dürrenmattin tapaan. Poliisimurha, jonka ratkaisu ei ole ilmeisimmästä päästä. Päähenkilö poikkeaa normaalitutkijamassasta edukseen. Oma.

 

8. Kare Erkka: SALAPERÄISET SÄTEET *

110 s. Mantere 1945 Seikkailu-kirjasto. YV

Käsittämättömän tökerö tekele scifi-hyllystäni. Scifiä on olevinaan varkaiden liikkumista estävä valokennosto. Eroa nykyään käytettävään on, että valokennoston säteet ovat suoraan tappavia. Ei taitaisi nykylainsäädäntö toteuttamista sallia. Roistot ovat arskoja ja oikeat ihmiset peltosia. Aseilla kalautellaan ja ihmisiä kellariin lukitaan sekä kaasulla tainnutetaan. Komissaari Erkka Kare ammutaan hengiltä. Nuoren Jammun toimista on ”koko kansalle siunauksellista apua”. Oma.

 

9. Stout Rex: LIIAN MONTA KUOLEMAA **

278 s. Wsoy 1992 (Eero Ahmavaara) Sapo 10 YK

Nykyään tämä vanhus (minä) putoaa kelkasta, kun murhaajakandidaatteja on yli kolme. Perus-Wolfea. Teos kuvaa 1950-luvun amerikkalaista kaupallisen radio-ohjelman tekoa. Enkä minä voi sietää Oikeaa Asemaakaan (kuopiolainen kaup. radioasema). Oma.

 

10. Porter Joyce: DOVER JA PAKSU JULIET **

265 s. Wsoy 1967 (Irmeli Järnefelt) Sapo 81 YK

Sapojen luku jatkuu. Dover tuntui aluksi piristävältä poliisimieheltä, mutta loppupuolella kyllästyin mieheen. Juonikaan ei ollut nerokkaimmasta päästä. Ruumiin typerä piilotuspaikka oli ilmiselvä paljon ennen kuin poliisit asian selvittivät. Oma.

 

11. Waltari Mika: SINUHE EGYPTILÄINEN I *****

369 s. Wsoy 1945 YK

Luin tämän viisikymmentä vuotta sitten. Jopa oli aika lukea uudelleen. Viimeisen päälle mainio teos, joka kieli on kirkasta ja viihdyttävää. Toki syvällistäkin. Teoksen päähenkilö on tietenkin viisas Kaptah, josta hyväuskoisen tomppeli Sinuhen annetaan kertoa. Oma, isältä peritty teos.

 

12. Korteneva A. O.: SÄTEEN TAKAINEN MAA **

198 s. Valistus 1951 YV

Pisteitä annan tietenkin suhtauttaen tyylisuuntaan (genre). Nuortenromaaniksi tässä on itua mukana. Aikakoneen säteellä mennään taaksepäin aikaan, jolloin suomalaiset karkottivat lappalaiset pohjoiseen. Eipä Saamen kansaa kovinkaan myötämielisesti esitellä. Lisäksi nykyajasta tuotavat konekiväärit ja käsikranaatit eivät ole soveliasta lastenkirja-ainesta, niiden takia putoaa yksi täplä. Lisäksi paha mies muuttuu lopussa muka hyväksi, kun hänelle puhutaan järkeä. Pah. Oma.

 

13. Kirstilä Pentti: JÄÄHYVÄISET RAKKAIMMALLE ***

248 s. Wsoy 1980 2.p Sapo 252 YK

Reipas poliisiromaani, Kirstilän ensimmäinen. Juonta löytyy. Hanhivaara tekee ensiesiintymisensä. Hanhivaaran muutamat alun kuulustelurepliikit eivät rempseydessään ole asiallisia. Lopussa vakavin naamoin esitetään, että kymmenvuotias pojannassikka tulee surmaamaan naisen kahdeksan vuoden kuluttua. Höpöpuhetta. Muutakin liikaa sattumiin perustuvaa toimintaa teoksessa on, mutta kelvollisesti teos edustaa harvalukuista kotimaisten tekijöiden osuutta Sapo-sarjassa. Oma.

 

14. Waltari Mika: NELJÄ PÄIVÄNLASKUA **

138 s. Wsoy 1984 4.p AV

Teos voisi kuulua fantasiahyllyyn, mutta enpä laita. Puhuvat eläimet ja irrallinen paikasta toiseen kuljeteltava sydän ovat liian selvästi symbolisia. Juuri irtosydän jotenkin iljettää minua, enkä siis lämpene asialle. Sinuhen kakkososassakin sydämellä on pieni osa. Sinuhen kirjoittamistuskasta tässä puhutaan, henkilökohtaisten ongelmien ohella. Oma.

 

15. Chase James Hadley: EI KIITETÄ RAHASTA **

269 s. Gummerus 1965 (Leena Larjanko) YK Salama-sarja 134

Mies tulee bensiiniasemalle, jota hoitaa vanha mies nuoren vaimonsa kanssa. Mies ujuttautuu vaimon seuraan, vaikka tosiasiassa vaimo kierosti sotkee tulijan omiin verkkoihinsa. Vanha mies tapetaan. Ei, ei tämä ole Postimies soittaa kahdesti. James M. Cainin kirja Vahinko kello kaulassa on vuodelta 1934, tämä vuodelta 1960. Eikö muka kopio? Oma.

 

16. Christie Agatha: MURHA MAALAISKYLÄSSÄ ****

318 s. Wsoy 2007 7. p. (Eila Pennanen) Sapo 8

Ensimmäinen Marple-kertomus. Tasoa riittää. Toki tarina on tuttu, olen tämän ennenkin lukenut, ja televisiosta nähnyt. Tunnelma englantilaisessa maalaiskylässä on mainio, tietenkin paremmissa piireissä liikutaan. Oma.

 

17. Allingham Margery: KUOLEMA KULKEE SUMUSSA ****

344 s. Wsoy 1960 (Arto Tuovinen) Sapo 49

Tämä olikin jo lähellä korkeakirjallisuutta. Alku etenee hiljalleen, vammaisten rikollisyhtye tuntuu tutulta, lienen lukenut tämän ennenkin. Kovin yläluokkaa ovat tässäkin päähenkilöt. Oma.

 

18. Christie Agatha: GOLFKENTÄN MURHA ***

242 s. Wsoy 1993 (1923) 5.p (Niilo Pakarinen/ Kirsti Kattelus) Sapo 292

Poirot ratkoo murhia ja tarkkailee takkien pituuksisa ja kellojen ajannäyttöjä. Oma.

 

19 Berkeley Anthony: MRS STRATTONIN TAPAUS ***

293 s. Wsoy 1988 (1933) (Paavo Lehtonen) Sapo 315

Herraskartanossa taas elellään ja ketkutellaan naamiaisilla ja murhilla. Murhaajakin muuttuu useaan kertaan, ja vielä kerran aivan lopussa. Eikä kukaan kuitenkaan jää kiinni, joutihan pahan akan tappaakin. Oma.

Neljä edellistä kirjaa luettu Kanarianmatkalla. Olivat kevyitä kuljettaa ja tarpeeksi kevyitä myös lukea lomamatkalla.

 

20. McBain Ed: ROMANSSI ***

295 s. Book Studio 1998 (Heikki Sarkkila)

Luin teoksen puoleenväliin lentokoneessa matkalla Kanarialta Kuopioon ja kotona loppuun. Olen tämän ennenkin lukenut. Kunnollinen 87-piiri-kirja. Oma.

 

21. Waltari Mika: KOMISARIO PALMUN EREHDYS ****

239 s. Wsoy 2006 (1940) 12. p YK

Ihmeen hauska oli taas lukea tämä teos, jonka suurin piirtein osaa ulkoa. Huomaa, kuinka elokuvassakin tarina kulkee kuten kirjassa, vuorosanoja myöten. Oma.

 

22. Martinheimo Asko: TUHKANAAMA JA TAIVAANTAKOJA ***

287 s. Wsoy 1995 3.p YV

Topelius-palkkittu nuortenkirja on palkintonsa ansainnut. Jotenkin tuntuu, että teoksessa on liikaa tavaraa. Vähemmilläkin kommervenkeillä olisi pärjätty. Oopiumin nautintaosuudet ovat tarpeettomia. Teokselle on jatko-osa, jota alan nyt lukea. Hyväkuntoisesta teoksesta on nimiölehti saksittu irti. Moukkamaista toimintaa. Oma.

 

23. Prus Boleslaw: LA FARAONO I ****

296 s. Polonia 1957 (1895) (Kazimierz Bein) YK

Pitkästä aikaa luin kirjan esperantoksi. Ei ole vanha taito unohtunut. Tämä teos on puolalaisten Sinuhe. Eletään Ramses XII aikaa, päähenkilönä hänen poikansa, tuleva Faarao. Luin tätä samaan aikaan Sinuhen kakkososan kanssa, ja pyrkivät mokomat sekaantumaan toisiinsa. Oma.

 

24. Krohn Leena: KERTOMUKSIA ***

103 s. Wsoy 1976 YK

12 eritasoista kertomusta, joista yksi, Tähtien turvatti, on rehellistä perus-scifiä. Oma.

 

25. Tapper Harri: VIELÄ KERRAN KOKOSIN HEIDÄT

137 s. Atena 2007 AV (Kain Tapperin kuvitus)

HT on kerännyt pohjimmaiset muistot Tapperin veljeksistä. Minulle he ovat aina olleet ikään kuin tuttavia, siitä lähtien, kun luin Aapo Heiskasen viikatetanssin. Ja Saarijärvi on edelleen minulle lämmin seutu, vaikka Kivijärvellä olen syntynyt ja Kannonkoskella kesät mökissäni vietän. Oma.

 

26. Dickson Carter: KYMMENEN TEEKUPPIA **

334 s. Wsoy 1992 (1937) 3.p (Eero Ahmavaara) Sapo 5 YK

CD:n ”suljetun huoneen” murhissa ratkaisu on aina turhan monimutkainen. Tässäkin ammutaan ja viskotaan naapuritalosta kadun yli liian tarkasti. En usko. Kerronnallisesti kirja on ihan vankkaa tekoa. Oma.

 

27. Waltari Mika: SINUHE EGYPTILÄINEN II *****

440 s. Wsoy 1945 AK

Pessimistin perusopus. Hyvyydellä ei pitkälle pääse, väkivalta ja vääryys korjaavat hedelmät. Näin on aina ollut, ja näin on aina oleva. Pakkohan minun vanhuksen on se uskoa. Isältä perimäni kirja.

 

28. Panteleimon: UUSI VALAMO 1940 – 1990

176 s. Valamon luostari 1990 AK

Mainio kuvateos teksteineen Uuden Valamon luostarin ensimmäisistä vuosista Heinävedellä. Oma.

 

29. Björnson Björnstjerne: ABSALOMIN TUKKA **

173 s. Wsoy 1916 (Martti Raitio) YK

Alku on erittäin kiinnostava, loppu kaatuu aikansa moraalikysymyksiin, jotka ovat nykyajalle paitsi vieraita, myös kiusallisia. Oma.

 

30. Päätalo Kalle: MIINOITETTU RAUHA ***

730 s. Gummerus 1978 YK

Välirauhan aikaa eletään, Kalle tekee keittiömiehen hommia ja riiailee urakalla naisia. On sillä hilkulla, ettei teksti pyörähdä välillä pitkäveteisen puolelle. Iijoki-sarjan kahdeksas teos, jatkan lukemista loppuun asti, jos elonpäiviä riittää. Oma.

 

31. Christie Agatha: KUOLEMAN KOIRA **

231 s. Wsoy 1978 (Anna-Liisa Laine) Sapo 226 YK

Ei tämä Sapo-sarjaan kuulu, on paremminkin kauhupuolen kirja. Muutama juttu tosin ratkeaa rikokseksi, mutta useimmat jäävät fantasiajutuiksi. Outo tekele. Oma.

 

32. Martinheimo Asko: JÄÄHISTEN MAHTI ****

327 s. Wsoy 1994 YV

Patalakkikansan tarina jatkuu. Ensimmäisessä osassa kiskottiin oopiumia, tässä tyydytään olueen. Erinomainen lastenkirja tämä on, vai nuortenko lienee. Maan akseli kääntyy eri asentoon. Fysiikka on melkein oikein. Ja hyvyys saa palkkansa, niin kuin nuortenkirjassa pitääkin. Oma.

 

33. Chandler Raymond: VUOSIEN VARJO ***

191 s. Wsoy 2003 3.p (Kalevi Nyytäjä) Sapo 54 YK

Viimeinen Marlowe-kirja, joka ihme kyllä sisältää myös filosofista pohdiskelua. Juoni on sivuseikka, enkä minä siitä mitään ymmärtänytkään. Oma.

 

34. Lehtimäki Konrad: TAISTELIJA I

163 s. Daimon 1922 2.p YK

Lehtimäen (Ylös helvetistä-teoksen kirjoittaja) omaan elämään perustuva kertomus. Kotitorpassa on kurjaa kuin nykyopiskelijoilla, pikkusisaret kuolevat, mutta päähenkilö kestää. Arvi pääsee leipurinoppiin, opiskelee parissa viikossa ruotsin kielen ja voittaa tappelussa. Isä kuolee vankilassa, jonne on syyttä joutunut. Jumalan olemassaolo kyseenalaistetaan ja viinapirusta varoitetaan. Yhtäkkiä teksti loppuu. Jatkuu toisessa osassa, kunhan sen jostain saa käsiinsä. Oma.

 

35. Blyton Enid: SEIKKAILUJEN LINNA ***

263 s. Wsoy 1957 2.p (Laila Järvinen) YV

Ennen Viisikoita oli Seikkailujen sarja. Tämä teos on jäänyt mieleen, joten luinpa nyt uudestaan 55 vuoden jälkeen. Kyllä Enidillä on taito kirjoittaa. Asenteet ja muut sellaiset ovat epäilyttäviä (Kylästä tulee mökille mies kantamaan lasten laukut autolta sisälle jne.) Aikansa tuote, ei näitä nykylapsille halua tyrkyttää. Oma.

 

36. Maupassant Guy de: ALASTON IHMINEN **

248 s. Lehtiyhtymä 1945 AV

Novellikokoelma, alun lyhyet ovat mainioita, mutta loppupuolen pitemmät tylsiä. Kirjassa ei mainita kääntäjää. Oma perintökirja.

 

37. Waltari Mika: NUORI JOHANNES *****

443 s. Wsoy 1981 AK

Ei Waltari mikään ihmisrakas mies ollut. Kaksi kolmasosaa kirjasta mieslaumat 1400-luvulla riitelevät, onko pyhä henki lähtöisin isästä vai isästä ja pojasta. Ei selvää tule, ja tänä päivänäkin kiista jatkuu. Loppupuolella keskitytään poliitikkojen lupauksiin ja niiden pitämiseen. Putinhan siinä mieleen juolahteli muitten poliitikkosankareiden kera. Teos julkaistiin postuumina. Miksi lie, en ymmärrä. Oma.

 

38. Prus Boleslaw: LA FARAONO II ****

358 s. Polonia 1957 (1897) (Kazimierz Bein) YK

Esperantonkielisen trilogian toinen osa. Kovin Sinuhemaista meininkiä. Kirjaa ei ole suomennettu, joten tokkopa Waltari on tätä lukenut. Jotain hyvin samanlaista kirjoissa on. Kolmas osa odottaa jo yöpöydällä. Oma.

 

39. Lehtimäki Konrad: SYVYYDESTÄ ***

206 s. Wsoy 1916 2.p YK

Kertomuksia sodasta. Ei mitään sankariurhojuttuja, vaan todenmukaista verta ja kitumista. Fantasiaa ei ollut, ja kauhu on ainoastaan ihmisten aiheuttamaa. Ei siis pääse fantasiahyllyyn. Oma.

 

40. Lehtonen Joel: ONNEN POIKA **

201 s. Karisto 1925 YV

”Vähäisiä muistokuvia” lukee nimiölehdellä. Ja niistä juuri on kyse. Oma.

 

41. Jansson Tove: SEURALEIKKI ***

163 s. Wsoy 1991 AV

Lipsahti yksi täplä liikaa, kun kyseessä on TJ. Ainahan novellit kokoelmissa ovat eritasoisia, mutta näissä juuri minulle osa oli tympeitä, osa mainioita. Oma.

 

42. Camilleri Andrea: TERRAKOTTAKOIRA ***

276 s. Wsoy 2004 (Helinä Kangas) Sapo 429 YK

Erilaista tekstiä, joten kirjaa luki mielikseen. Vanhat tarut ovat aina kiinnostavia. Onhan alussa kuolema ja murha, jotka johdattavat hauskalle luolalle. Loppuratkaisukin on ihan muuta kuin ”haa murhaaja olikin se ja se”. Oma.

 

43 Ylivuori Sakari: SIBELIUKSEN LAMPAANVIULU ****

173 s. Gummerus 2015 AK

Hienostuneesti kerrottuja sattumuksia Sibeliuksen säveltäjätyön vaiheilta. Myös kuvaillaan laulujen sanoitusten syntyä. Jokunen hyväntahtoinen juorukin on lipsahtanut mukaan. Kirjastosta.

 

44. Paretsky Sara: VEITSI KURKULLA ***

311 s. Wsoy 1987 (Irmeli Ruuska) Sapo 394 RM

Sue Craftonin aakkosdekkarit ovat niin samankaltaisia tämän kanssa, että kyllä Sue on syyllistynyt hyväksikäyttöön. Kelpo kertomus, jossa miehet ovat niljakkeita ja raha voittaa oikeuden ja kohtuuden. Oma.

 

45. Prus Boleslav: LA FARAONO III *****

307 s. Polonia 1957 (Kazimierz Bein) YK, RM

Puolalaisen esperantoksi käännetyn sinuhemaisen trilogian komea loppuosa. Kertomus faarao Ramzes XIII elämästä. Oikeasti viimeinen Ramzes oli nro XI, joten kerrotaan mielikuvitushenkilöstä. Nuoren miehen uho ja tuhoutuminen on kyseessä. Pappissääty tuhoaa Ramzeksen uudistusaikeet ja perään toteuttaa samat aikeet omissa nimissään. Ei mitään uutta auringon alla, sanoi jo Sinuhekin. Oma.

 

46. Queen Ellery: SILINTERIHATUN ARVOITUS ***

374 s. Wsoy 1977 2.p (1929) (Leena Karasjärvi) Sapo 211 RM

Kirjan kirjoitusvuonna herrasmiehet kuljeskelivat silinterihatuissaan. Myrkkynä käytettiin lyijytetraetyyliä (nyk. Tetraetyylilyijy), jota noin vain eristettiin bensiinistä. Itse murhat ja motiivit ovat kunnolla solmussa ja lopuksi minun piti henkilöluettelosta katsoa, kuka se murhaaja olikaan. Vanhuuden syytä tietenkin. Oma.

 

47. Wagner Jan Costin: VAIETUT VUODET

294 s. Wsoy 2009 (Raija Nylander) Sapo 449 RM

Erittäin taitavasti kirjoitettu rikosjuttu, joka sijoittuu saksalaiskirjailijan vaimon kotimaahan, eli Suomeen. Täpliä tulisi hyvinkin neljä, mutta koska rikos kohdistuu lapsiin, eikä oikea syyllinen edes jää kiinni, jätän avioinnin tyhjäksi. Turun seutuvilla liikutaan, ja Vares saa hävetä. Oma.

 

48. Martin Hansjörg: EI SNAPSIA TAMARALLE **

145 s. Wsoy 2006 2.p (Oili Suominen) Sapo 118 YK

Aina on mukava lukea Sapo muulta kielialuuelta kuin englanti. Eipä tämä suuresti normisapoista eronnut, eikä mitään jälkimakua mieleen jättänyt. Oma.

 

49 Toivonen Lauri J.: UPONNUT MAA **

200 s. Wsoy 1933 YV

Aivan taitavasti kerrottu ”historiallinen” tarina Etelämereltä. Nykyaikaan sijoittuvan kehyskertomuksen olisi voinut jättää pois, etenkin kun siinä kirjoitusta on tehty aatunkuva seinällä ja käsi yläojossa. Kirjan tekijästä en löytänyt lisätietoja. Oma fantasiahyllyn siistikuntoinen nidos.

 

50. Törne Bengt von: SIBELIUS. Lähikuvia ja keskusteluja

110 s. Otava 1945 (Margareta Jalas) YK

Alku vaikuttaa leventelyltä:”Minä tunsin Sibeliuksen ja olin hänen oppilaansa”. Jatkossa on hyvinkin syvälle meneviä analyyseja Sibeliuksen sävellyksistä. Enpä tästä mitään uutta tietooni saanut. Oma.

 

51. Waltari Mika: JOHANNES ANGELOS *****

456 s. Wsoy 1981 (1952) AK

Ei tästä kirjasta ainakaan ihmisusko voimistunut. 1400-luvulla tapahtuvan Konstaninopolin valloituksen historia on kuvaus sodasta, jonkalaista tuntuvat käyvän tällä hetkellä ISISin joukot. Teoksen halki kulkee rakkauskertomus, joka taitaa olla herkin, mitä olen koskaan lukenut. Mieleen tuli Remarquen teos Rakasta tänään, huomenna... . Täytyy myöntää, että Waltari oli kaikesta huolimatta humanisti. Oma.

 

52. Lang Maria: TANSSI MUN NUKKENI **

238 s. Gummerus 1983 (Irmeli Sallamo) YK

Hieman pliisu kertomus, jopa murhaajan paljastaminen oli vain ilmoitustapahtuma. Oma.

 

53. Hurtta & Haarikko: CYRANON HENGESSÄ

60 s. 2016 WHH 222 YK

Kahden vanhan herran kirjoittamia krapuja, joista heidät tunnistaa. Keskustelevat ryökäleet kahdestaan kirjoista ja viinasta, eikä muulla lie väliä. Ehkä syvällistäkin, jos jaksaisi lukea vain palan kerrallaan. Ehkä luen. Oma.

 

54. Pajunen-Kivekäs Terttu: JÄNIKSENÄ AVARUUSLAIVASSA *

225 s. Gummerus 1959 YV

Miksi tähän nuortenkirjaan piti sotkea planeetat Venus ja Mars mukaan. Yhtä puppua koko juttu. Planeetoista oli oppaista haettu muutama tieto ja loppu oli typerää sotkua. Harpoin lopun. Oma.

 

55. Tamminen Petri: MERIROMAANI ***

142 s. Otava 2015 YK

Leppoisa kertomus kapteeni Vilhelm Huurnasta, jonka laivat uppoavat, eikä elämä juuri muutenkaan onnistu. Tosin lopussa taivas on sees. Kirjastosta.

 

56. Ritvala M.: IHMEELLINEN JOOSEF ***

217 s. Wsoy 1938 AV

Löysin tämän Mika Waltarin kirjoittaman viihderomaanin jätekasasta täysin säpäleinä, purin, paikkasin ja tein uudet kannet. Lähinnä halusin opetella kirjansidontaa. En toki lukea viitsinyt. Mutta nyt luin. Joosef on originelli kylähullu, jonka porvarillinen tyttö haluaa puolisokseen. Saakin. Kirja loppuu, ennen kuin arki alkaa. Oma.

 

57. Laukko Esko: SURMANSYÖKSY CAPRILLA ***

222 s. UKK 1972 YK

Sariola oli näköjään käynyt Caprilla, joten tällaisen kirjan nyt rustasi. Yksi nainen putosi kuolemaan ja toinen tappoi itsensä syanidikapselilla. Ihmettelin, mistä nainen oli kapselin saanut. Loppupuolella kirjaa poliisitkin huomasivat ihmetellä, ja niinpä roisto jäi kiinni vaimonsa tapattamisesta. Aivan vetävä kirja, jota oli kiva lukea. Oma.

 

58. Deledda Grazia: ÄITI ***

188 s. Kirja 1928 (Jalmari Hahl) YK

Vuoden 1929 nobelistin kirjoittama kertomus sardinialaisesta papista ja hänen äidistään. Pappi hairahtuu rakastamaan naista, ja äiti kuolee. Rankkaahan tämä on. Teos on vanhentunut, mutta kuvannee vieläkin katolisten pappien naimattomuusvaikeuksia. Toini Laukkanen on saanut tämän kirjan 12.1.1929, ja otin tämän kirjaston ilmaishyllystä.

 

59. Meri Veijo: MANILLAKÖYSI ****

148 s. Otava 1962 AV

Kokoomateoksessa. Tämä lie eräs suomalaisuuden perusteoksista, ja yksi täplä jäi pois juuri tekstin tuttuuden tähden. Olen kirjan jopa harjoitusmielessä aikoinaan kääntänyt esperantoksi. Missä lie sekin konekirjoitusnippu. Oma, isältä peritty teos.

 

60. Devine Dominic: KUOLEMAN PÄIVÄKIRJA **

266 s. Wsoy 1985 (Pekkanen/Saarikivi) Sapo 293 YK/JKL

Kelvollinen lukuromaani, joka ei vaatinut aivollisia ponnisteluita. Ehkä kirjailija valitsi murhaajan sillä perusteella, kuka olisi epätodennäköisin. Loogisuudesta viis. Oma.

 

61. Waltari Mika: VALTAKUNNAN SALAISUUS *****

421 s. Wsoy 1959 2.p AK

Uuteen Testamenttiin voisi lisätä kirjan Waltarin evankeliumi. Kauniisti kirjoitettu teos roomalaisesta, joka omaksuu kristinuskon yhtä aikaa ensimmäisten alkuseurakuntalaisten kanssa – vaikka häntä ei porukkaan hyväksytäkään. Päähenkilö Markus näkee ristiinnaulitsemisen ja tapaa ylösnousseen Jeesuksen. Löytääpä kunnon vaimonkin itselleen töykeän hienostonainen Tullian sijaan. Oma.

 

62. Koura Martti: YHDESTOISTA HETKI **

232 s. Otava 1949 YV

Hitlerinkaltainen hahmo se siinä rakentaa Kalliomaailman ja aikoo hävittää Maapallon ihmiset Valittuja lukuunottamatta. (Muita samanlaisia toimijoita ovat oikeassa elämässä tietyt uskonlahkot ja suuret poliitikot) Hyvinkin kevyesti suomalainen Koura tuhoaa pahan yhteisön ja pelastaa tyttöystävänsä samalla. Taitava mies tuo paha Valtias oli – kuuhunkin lähetti kolmessa tunnissa perille saapuvan raketin. Ei kait kirjailija salaa ihaillut yksinvalta-ajatusta? Oma.

 

63. Brett Simon: VARSIN TASOKAS VAINAJA **

219 s. Wsoy 1993 (Tuija Rovamo) Sapo 369 RM

Alku sujuu mainiosti, mieleen tulee Lindgrenin Ehtoolehto. Loppu lässähtää, ja kaiken kruunaa viimeisen lauseen asia/kielioppi- tai ainakin tyylivirhe. Oma.

 

64. Crofts Freeman Wills: KIRISTÄJÄ ****

283 s. Wsoy 1951 (Suomennos) Riksin sarja 16 RM

Nämä Croftsin halvan roskaromaanin näköiset teokset ovat vanhukselle mainiota luettavaa. Juonta piisaa eivätkä poliisit ole liian taitavia. Vaikka murhia tehdään, verta ei roiskutella. Mutta tuhmat sedät jäävät kiinni ja hirtetään. (Ei, en kannata kuolemanrangaistusta) Oma.

 

65. Valste Juha: NEANDERTALINIHMINEN ***

215 s. SKS 2015 RM

Asiakirja Neandertalilaisista ja siitä, kuinka he ovat vaikuttaneet nykyihmiseen. Pari prosenttia meidän perimästämme on neandertalista alkuperää. Saharan eteläpuoliset värilliset eivät ole olleet neandertalilaisten kanssa tekemisissä, eli ”neekerit” ovat puhdasrotuisimpia ihmisiä. Kirjastosta.

 

66. Chandler Raymond: VUOSIEN VARJO ***

191 s. Wsoy 2003 3.p Sapo 54 (Kalevi Nyytäjä)

Pikauusintaluku. Mikäli vähäinen teennäinen sanailu olisi jäänyt pois, pisteitä heruisi ainakin yksi enemmän. Mutta kunnon teos tämä on. Oma.

 

67. Bolinder Jean: KUMMINA KUOLEMA ***

205 s. Wsoy 1980 Sapo 251 (Useita kääntäjiä)

Ei niin huono kuin voisi kuvitella. Juontakin on. Kirjan viimeinen kappale rassasi minua tarpeettomana. Kait sillä jokin psykologinen tarkoitus on. (”Kun maalarimies sai omakuvansa itseään tyydyttäväksi hän tuhosi sen.” Sairasta.) Oma. Kaksi viimeistä luettu Tallinnan matkalla)

 

68. Iles Francis: VAKAIN TUUMIN JA HARKITEN **

316 s. Wsoy 1989 3.p (Martti Montonen) Sapo 30 YK

Lääkärimies tappaa muutaman ihmisen ja pääsee syytteestä veräjäkoiran lailla. Vaan joutuupa hirteen murhasta jota ei tehnyt. Niin olin tajuavinani kirjan juonen. Oma.

 

69 Ollikainen Milla: PIRUNKURU ***

223 s. Like 2015 YK

Kovin on tuttuja paikkoja, Pirunkurusta lähtien. Usein olen näillä seuduilla vaeltanut. Kaivoskiistoista kirjassa on kyse, kaitpa niilläkin on vahva todellisuustausta. Murhiakin tekevät, yksi jää rankaisematta. Tämä on Ylläs-trilogian viimeinen osa, luen muutkin, kunhan löydän. Kirjastosta.

 

70. Kettu Katja: YÖPERHONEN *****

326 s. Wsoy 2015 JKL/YK

Ketun kieli vei niin mukanaan, että teos vaatisi toisen lukukerran, jotta tajuaisi, mitä tapahtui. Etenkin, puhuttiinko lopussa herra Putinista. Suomalaisista kommunistikoikkareista Venäjälle olen muitakin teoksia lukenut, eikä tämä seurassa häpeä. Ja ihmisinhoa tämä kirja vahvistaa mukavasti. Kirjastosta.

 

71. Meri Veijo: KAHDEKSAN NOVELLIA SODASTA JA SOTILASELÄMÄSTÄ ***

n. 200 s. Otava 1962 AV

Oikeastihan tämä on osa Manillaköysi-kirjaa, mutta koska luin ne erillään, listaan ne myös erilleen. Ei näissäkään novelleissa sotimista viisaan ihmisen tekona pidetä. Oma.

 

72. Christie Agatha: NELJÄ SUURTA **

223 s. Wsoy 2007 5.p (Anna-Liisa Laine) RM

Erilaisia tarinoita on yhdistetty, luin netistä luettuani kirjan. Vai niin. No, lähinnä huomasin Poirotin kuoleman ja identtisen kaksoisveljen. Eivät ne kumpikaan totta olleet. Koin teoksen kömpelöksi, minkä osaltaan voi selittää se, että juoni on koottu sirpaleista. Oma.

 

73. Laine Edvin: ASIAT HALKI **

230 s. Kirjayhtymä 1973 RM

Elämäkerta, joka loppuu juuri kun minua alkoi kiinnostaa. Laine oli näyttelijä eikä niinkään ohjaaja alkuaikanaan. Wikipedia ei tunne hänen kirjallisia töitään ollenkaan, eikä myöskään ensimmäistä vaimoa. Oma, enon perintönä.

 

74. Curwood James Oliver: VIIMEINEN RAJA **

253 s. Wsoy 1942 3.p (H. Vaaja) RM

Alan näkee neitoa muutaman minuutin ja rakastuu läpikotaisin loppuiäkseen. Tyttö tappaa itsensä mutta eipäs tapakaan vaan löytyy Alanin erämajalta elävänä. Tytön aviomies, joka ei ole saastuttanut vaimoaan kajoamalla tähän saapuu suuren roistolauman kera vaimoaan hakemaan. Ammutaan niin perhanasti ja Alankin kuolla kupsahtaa. Vaan eipä kuolekaan vaan virkoaa ja tuhma aviomies ammutaan oikeesti. Kas pappihan se saapuu ja pari vihitään. Poroillakin ratsastetaan. Sellaista draamaa. Oma.

 

75. Rekimies Erkki: LAATOKAN LENTÄJÄT **

118 s. Wsoy 1963 NTK 150 RM

Valamon luostarinkin seutuvilla, Sortavalassa ja Laatokan jäällä tässä uljaat lentäjänuorukaiset toimivat. Munkki Miikkulakin vilahtaa. Takakannessa uhotaan tositapahtumista. Jospa niin, mutta ehkä melkoisesti on liioittelua. Jäälautoilta pelastetaan ennen sotia haaksirikkolentäjiä. Etevimmän lentäjä-ässän kerrotaan kuolevan myöhemmin talvisodan taisteluissa Kannaksen yllä. Oma.

 

76. Alvtegen Karin: SYYLLISYYS **

244 s. Wsoy 2006 (Jaana Nikula) Sapo 437 RM

Takakannessa tunnus ”Perinteinen salapoliisiromaani”. Ei ole. On epäuskottava muka psykologinen tarina. Postitetaan varvas. Miksi kaikki tietävät, että kyseessä on lähettäjän oma varvas? No, oli se, itse oli rautasahalla irrottanut. Nilkutti sen jälkeen. Minulta on varvas sairaalassa poistettu. Hoipuin kainalosauvoilla kuukausikaupalla. Enkä ymmärrä miksi kostettiin ja mitä. Oma.

 

77. Aapeli: PUUHEVONEN PAKKASESSA **

150 s. Wsoy 1962 3.p RM

En oikein ole riemastunut pakinoista. Nämä ovat ehkä hieman asiallisempia kuin Ollin tai Arijoutsin pakinat, muutama jopa hymyilytti. Kovin kevyttä höttöähän nämä ovat. Oma.

 

78. Tierna Jaakko: KUU ITKEE VERTA *

240 s. Aura 1947 YV

Ikuisen elämän eliksiiriä käyttävät henkilöt menettävät tulipalossa eliksiirinsä ja pyrkivät tekemään uutta satsia. Murhia ja muuta vikkelää tapahtuu, ennen kuin eliksiirin loppuminen aiheuttaa muutaman henkilön äkillisen vanhenemiskuoleman, ja kuu itkee verta. Miksi tätä teosta jossain luetteloissa pidetään vain marginaalifantasiana? Oma.

 

79. Ollikainen Milla: VESIRAUKKA ***

255 s. Like 2014 YK/RM

Ylläs-trilogian toinen osa. Komannen osan jo luin, ensimmäinen on vielä lukematta. Leppoisaa tekstiä tutuista paikoista Äkäslompololla. Kun murhaaja selvisi, minun piti taas muistella, kuka hän olikaan. Muistiko alkaa vanhalla vipata. Kirjastosta.

 

80. Canning Victor: MURHAAJA ETSII MURHAAJAA *

207 s. Gummerus 1968 (Mario Talaskivi) RM

Vanki pakenee vankilasta etsiäkseen murhaajan, jonka murhatyö on pantu hänen syykseen. Näitä kirjoja on taatusti tusinakaupalla, ja filmit lisäksi. Keinotekoista jännityksen nostattamista ilman loogisuuden häivääkään. Yksi lääkärismies auttaa päähenkilön pakenemaan ja lopussa käy ilmi, että juuri lääkäri on oikea murhaaja. Sellaista meininkiä. Oma.

 

81. Patrick Quentin: PATRICKIN TUSINA ****

316 s. Gummerus 1962 (Risto Lehmusoksa) Salama 108 RM

Vaimot murhaavat miehiään ja toisinpäin, sekä muuta mukavaa. Eikä lopputulos ole yleensä niin kuin olettaisi. Viihtyisää lukemista. Oma.

 

82. Christie Agatha: KOHTALON PORTTI *

272 s. Wsoy 1983 (Anna-Liisa Laine) RM

Aika oli kait ajanut tämän kirjan ohi jo kirjoitusvuonna 1973. Vakoojia, fasisteja jne. Enkä ole koskaan pitänyt näistä Tuppence-kirjoista. Enkä edes ymmärrä, mitä loppujen lopuksi tapahtui. No jaa, vanha horilas olen. Oma.

 

83. Simeon Georges: MAIGRET JA VIINIKAUPPIAS ****

218 s. Otava 2004 2.p (Sulamit Reenpää) RM

Inhimillinen kertomus murhasta ja sen syystä. Paha ihminen tapetaan mutta täytyyhän siitä rangaistus tulla. Maigret ottaa onnettoman tekijän kiinni, muut saavat hoitaa loput. Oma.

 

84. Ransome Stephen: SINIVALKOINEN URHEILUVAUNU ***

230 s. Gummerus 1960 (Pauli A. Kopperi) Salama 86 Juna/Tre

Syytön mies on tukalassa asemassa murhasta syytettynä. Oikea murhaaja löytyy ja päähenkilö saa takaisin jo muusta syystä karanneen vaimonsa. Vetävämpi teos kuin tästä juonenpätkästä voisi päätellä. Ehkä pisteitä tuli lisää iloisesta lukukunnosta. Oma.

 

85. Juntunen Raimo: LEPÄNKÄVYT *

195 s. Wsoy 1977 Sapo 205 JKL

Liikaa viinanjuontia, pahoja epäloogisuuksia ja aikansa homokammoa. Hammaslääkäri on kirjoittanut teoksen, josta aika meni ohi 50 vuotta sitten. Oma.

 

86. Haanpää Pentti: IISAKKI VÄHÄPUHEINEN **

100 s. Otava 1953 2.p YK

Kovin vähäiseltä nämä puheet tuntuvat. Kansankuvausta, kait salaivaakin. Tosin taka-ajatukset jäävät minulta piiloon. Oma.

 

87. Shimer R.H.: VARO VEISTÄ, SAARNAMIES ****

220 s. Wsoy 1974 (Pirkko Lokka) Sapo 169 YK

Alaskaan sijoittuva epäsapo, paremminkin kertomus Aleuttien saariryhmän elämästä. Rikokset ja murhat ovat toisarvoisia, ihmiset elävät niin kuin ovat aina eläneet, ja Gusti saa lapsen ja miehen, eikä lapsi ole miehen. Turskalle ja lohelle haiseva teos. Oma.

 

88. Crawford Robert: JÄÄHYVÄISET POMOLLE ***

165 s. Wsoy 2003 2.p. (Erkki Hakala) Sapo 163 YK/AK

Ei salapoliisiromaani vaan toimintapaukutuskirja. Sellaiseksi sen verran erilainen, että tämän luki mielellään. Oma.

 

89. Hurtta Boris: KADONNEET POJAT

255 s. Kuoriaiskirjat 2016 RM

Boris muistelee armeija-aikojaan Turun saaristossa? Mainiota ajanvietettä roskakirjailijalta (kirjailijan oma määrite, johon en yhdy). Mieltä jäi vaivaamaan, oliko Kirvesluodon luolassa jotain yliluonnollista vai ei. Oma, tekijältä saatu nide.

 

90. Raitis Harri ja Hurtta Boris: KULTAA MEREN YLI

198 s. Enostone 2016 RM

Mielelläni tietäisin, miltä osin kertomus perustuu tositapahtumiin. Minulle tutuissa paikoissa Tallinnassa pyöritään, Patarein vankilasta lähtien (Tosin Patareissa en ole sisällä käynyt). Kultaa siirrellään venäläisiltä piiloon, Viron miehitys on alkamassa. Rauhallisen alun jälkeen loppupuoli laukkaa, niin ettei matkassa ole pysyä. Oma.

 

91. Sariola Mauri: KAROLIININ KUOLINKELLO *

184 s. Gummerus 1976 3.p RM

Novellin verran asiaa venytetty kirjaksi. Alku junnaa ja lopussa rikos yhtäkkiä ratkaistaan. Kertomatta jää, kuinka rikollinen rikoksensa teki ja kuinka poliisi onnistui homman selvittämään. No, syy sentään kerrotaan. Oma.

 

92. Dürrenmatt Friedrich: LUPAUS ****

185 svi Aleksis. Wsoy 1960 (Eero Ahmavaara) Korppi-sarja 9 RM

Psykologinen kertomus on kait oikea nimi tälle rikosromaanille. En lue mielelläni lapsiin kohdistuvista rikoksista, tässä kuitenkin ymmärretään kaikkia osapuolia, vaikka tietenkään ei hyväksytä. Pääosassa tutkija, jonka elämän väärin ratkaistu rikos suistaa raiteiltaan. Oma.

 

93. Kivi Aleksis: SEP FRATOJ *****

359 s. Vilho Setälä 1947 (Ilmari Ekström) YK

Vaihteeksi luin Seitsemän Veljestä esperantoksi (ainakin neljännen kerran). Käännös on mainio, toki Vilho Setälä tarkisti Ekströmin käännöksen ja hänet pitäisi mainita ainakin toisena kääntäjänä. Hauska oli tutustua myös kirjan lopussa olevaan perusteelliseen selitysosastoon, jossa vierasmaalaisille selvitetään erilaisia suomalaisia sanontoja, paikannimiä ja perinteitä. Itse kirjasta olen jo usein aikaisemmin sanomiseni sanonut. Suomalaisen kirjallisuuden huippusaavutus. Oma.

 

94. SYNTIPUKKI **

239 s. Wsoy 1975 (Kääntäjäseminaari) Sapo 175 RM/YK

Kirjoituskilpailusta valitut kymmenen rikosnovellia, jotka käänsivät kääntäjäseminaarin osanottajat, joista miltei jokainen on nykyään eturivin ammattilainen (Nyytäjä, Loponen, Rikman jne). Pari kelpo juttua oli seassa, mutta paljon minulle mitäänsanomatonta, jopa roskaa. Oma.

 

95. Lampén Ernst: TAIVAALLISIA TARINOITA **

335 s. Otava 1918 YV

Vapaa-ajattelija Lampénin lempeä ivamukaelma Taivaasta, joka tuntuu olevan kalevalainen paikka. Päähenkilö tapaa kasvattilapsensa Impi Marian (oikeastikin EL:lä oli sen niminen kasvattilapsi) kanssa kuolleita suomalaisia. Keskustelut heidän kanssaan ovat pitkäveteisiä. Pelkäsin, että lopussa herätään unesta, mutta ei sentään. Siivet selkään ja lento takaisin Maapallolle päättää kirjan. Oma.

 

96. Oja Heikki: AIKAKIRJA ****

286 s. Otava 2000 3.p AV

Aika on aina kiinnostanut minua. Tämä teos ei käsittele aikaa ulottuvuutena vaan mitattavana suureena, ajanlaskuna. Mukana on mielenkiintoisia yksityiskohtia, esim. Betlehemin tähdestä, nollavuodesta (jota ei ole) ja almanakkojen kehityksestä. Oma.

 

97. Queen Ellery: RUUMISKIRSTUN ARVOITUS **

408 s. Wsoy 1979 (1932) (Aulis Rantanen) Sapo 236 RM

Liian pitkä. Plussaa henkilöluettelo alussa. Ratkaisua ymmärtääkseen täytyy muistaa teoksen alkuperäinen julkaisuvuosi ja senaikaiset kirjoituskoneet. Oma.

 

98. Chorell Walentin: KUOLEMAN OPPITUNTI **

177 s. Wsoy 1961 (Eero Ahmavaara) Sapo 57 JKL/YK

Aneeminen kertomus murhasta lukiossa. Ensimmäinen suomalainen Sapo. Eipä noita monta ole yhteensäkään. Oma.

 

99. Waltari Mika: MIKAEL KARVAJALKA ****

780 s. Wsoy 1948 3.p AK

Tuttu kuvio: Hyväuskoinen Mikael söhrii elämäänsä vierellään yksinkertainen Antti, joka on paljon Mikaelia fiksumpi, ainakin käytännön asioissa. Naiset ovat kavalia ja miehet petollisia ja julmia. Ei tästäkään teoksesta ihmisuskon kohottajaksi ole. Oma.

 

100. Kero J. T.: AVARUUKSIEN VAARA *

191 s. Karisto 1955 YV

Teoksen mukaan ensi vuonna 2017 tapahtuu kummia. Kuun tukikohta havaitsee oudon avaruusaluksen, joka laskeutuu Suomen Lappiin. Vaarasta tulevat pantraanit varoittamaan. Näes Alfa Centaurin asuttu planeetta on pian asumakelvoton, ja pahat pantraanit ovat tulossa valloittamaan maata omaksi elinpaikakseen. Hyvät pantraanit lähtevät muutaman reippaan maalaisen kanssa asiaa hoitamaan. Kuinka ollakaan, veikkoset onnistuvat tuhoamaan pahat pantraanit ja heidän hyökkäysavaruusaluksensa. Kirjailija on perillä fysiikasta, mutta asenne on aatunaikainen. Lisämauste on, että Proxima Centaurilta on juuri nyt 2017 löydetty maankaltainen planeetta. Oma.

 

101. Tenhunen Eeva: KUOLEMA SAVOLAISEEN TAPAAN ***

256 s. Wsoy 1989 3.p YK

Savolaesta söhellystä, joka ei aivan toivotonta ole. Muutama ruumis on ujutettu mukaan, jotta syntyisi dekkari. Oma.

 

102. Parvela Timo: TULITERÄ **

227 s. Tammi 2011 5.p (Sammon vartijat I) YV

Muka jatkoa Kalevalalle. Hyvähän se, että Kalevalasta puhutaan. Mutta teos on laskelmoidusti kirjoitettu myyntiä varten, ilman sadun häivääkään. Plussaa on sentään suhtautuminen ilmastonmuutokseen. Oma.

 

103. Kivimaa Arvi: SAARI TUULTEN SYLISSÄ ****

341 s. Otava 1944 2.p YK/RM

Kokoomateoksessa Lähtö ja kotiinpaluu. Maalaiselämän kuvausta, jossa on tiettyä viehätystä. Suuren talon mies puolikarkaa kotoaan, palaa kotiseudulle elämään lähisaaressa, kuolee, vaimo ja poika jäävät. Poika aikoo lääkäriksi, jatko jää seuraavaan romaaniin. Luen senkin. Oma.

 

104. Kivimaa Arvi: VIHERIÖIVÄ RISTI ***

260 s. Otava 1944 2.p RM

Jatko edelliseen. Poika menee naimisiin, saa lapsen vaimonsa kanssa, valmistuu lääkäriksi ja palaa kotipitäjäänsä. Oma.

 

105. Tolkien J.R.R.: LA KUNULARO DE L' RINGO *****

543 s. Sezonoj 1997 2.p (William Auld) YK/RM

Sormusten Herran ensimmäinen osa. Toki olen lukenut tämän suomeksi pari kertaa ja esperantoksi ennenkin kerran, silti moni kohta tuli nyt selvemmäksi. Parhaiten mielessä ovat olleet elokuvat. Ei tästä mitään ihmeellistä voi sanoa, täydellinen teos täydellisesti käännettynä. Oma.

 

116. Christie Agatha: VUOKSI JA LUODE ***

194 s. Wsoy 1988 (Anna-Liisa Laine) RM

Olen tämän televisiosta nähnyt, vaan enpä isommalti juonen kulkua muistanut. Lukemista haittasi, että kirjailija nimeää naiset miehen nimen kautta (rouva Gordon Cloane) Ilmankin menen sekaisin nimien kanssa. Oma.

 

117. Vainonen Jyrki: MYKKÄ JUMALA ***?

184 s. Loki 2003 RM

Minun on vaikea pisteyttää Vainosen teoksia. Sadomasokismi ei minua viehätä, sitä enemmän fantasia, joka kumartaa perinteille. Isäpoikajumala tässä tarinaansa kertoo, ja naakat ruokkivat kertomusta. Oma.

 

118. Christie Agatha: LORDIN KUOLEMA ***

314 s. Wsoy 2001 10. p (Eila Pennanen) RM

Jokin aika sitten näin tämän televisiosta. Vanhuudesta on se hyvä puoli, ettei muista. Ratkaisu siis yllätti, niin kuin oli Agathan tarkoituskin. Oma.

 

119. Halme Kaarle: SILMUKORVEN NUORI EPRA ****

216 s. Otava 1925 RM

Ei viihdy Epra kaupungissa vaan muuttaa korpeen, Silmulammen rannalle. Suolammelle ja lehmänlannalle tuoksuva kertomus miehestä, joka löytää onnensa ahkeran piikatytön puolisona. Oma.

 

120. Väisänen Hannu: ELOHOPEA ***

383 s. Otava 2016 RM/YK

Elämäkertasarjan viides osa. Lievästi liioittelevalla ja lempeästi ironisella tyylillään Väisänen kertoo elämästään Ranskassa. Lauletaan, maalataan tauluja ja etsitään miestä. Hyväntuulinen teos. Kirjastosta.

 

121. Penttilä Simo: KOLME TURHAA MURHAA **

260 s. Otava 1959 RM

Kovin on monimutkaista juonenpyörittelyä. Murhiakin tehdään ja Kämpissä ja Vaakunassa istuskellaan virka-aikana. Selviäähän syyllinen, jopa kaksi. Oma.

 

122. Crofts Freeman Wills: POLIISI EI HELLITÄ ****

268 s. Wsoy 1951 (1924) (Sakari Saarikivi) RM

Paljon on tekstiä sivuilla, ja kuitenkin teos säilyttää loogisuutensa ja kiinnostavuutensa. Tarkastaja French matkustaa ympäri Eurooppaa jahdatessaan timanttiliikkeen kirjurin murhaajaa. Liki sata vuotta sitten poliiseilla ei olut samoja tutkintamenetelmiä kuin nykyään. Mutta murhaajapa löytyi kuitenkin. Oma, lahjaksi saatu.

 

123. Raitis Harri & Hurtta Boris: AUERVAARA ON KARANNUT!

229 s. Enostone 2016 RM/JKL

Poliittiseroottinen veijaritrilleri. Auervaara sentään onnistuu pakenemaan entisellä pirtuveneellä Ruotsiin, mutta virolaiskommunisti Raudmaalle käy huonommin. Vankasti asiapohjalla liikkuva kiintoisa kertomus, jonka lukemiseen rantamökin öinen tunnelma sopi tarkalleen. Lopun luin sisaren luona Jyväskylässä. Oma, BH:lta saatu teos omistuskirjoituksin.

 

124. Suntila Shimo: TÄHTIVIIMA

196 s. Osuuskumma 2016 RM/YK

Kahdeksan amerikkalaismallista novellia, jotka hyvinkin mielikseen luki. Eikä ole optimisti tämä Shimokaan. Melkein teos onnistui houkuttelemaan minut taas novellinkirjoitukseen. Oma, tekijältä omistuskirjoituksin saatu.

 

125. Parvela Timo: TIERA **

270 s. Tammi 2008 (Sammon vartijat II) YV

Tarua Sammon Herrasta tässä kirjoitetaan. Ei onnistu. Ilman esikuvamatkimista pisteitä tulisi enemmän. Mutta tarunomaisuus puuttuu täysin. Oma.

 

126. Wallae Edgar: MILJOONAN DOLLARIN JUTTU **

181 s. Wsoy 1960 3.p (Helka Varho) Riksin sarja 93. YK

Käännös on täynnä anglismeja ja muutenkin kyseessä on köykäinen tarina. Murha tehdään, lempi leiskuu ja perinnöt pyörivät. Oma, lahjaksi saatu.

 

127. Repo Niina: PIMEÄ HUONE **

146 s.Wsoy 1993 YK

Ei tätä minua varten ole kirjoitettu, nuoren naisen kehityskertomusta. Sekavakin on, tai ehkä en vain jaksanut keskittyä. Hain fantasiaa, jota Repo myös on kirjoittanut. Ei löytynyt. Oma.

 

128. Crofts Freeman Wills: GROOTE-PUISTON MURHA ***

292 s. Wsoy 1955 2.p (Werner Anttila) RM

Murha tehdään ja mutkaa on monenlaista. Ihmissuhteet ovat sellaisia kuin kirjoissa, eivät sellaisia kuin ihmissuhteet todellisuudella ovat. Tämä tietenkin koskee liki kaikkia teoksia. Oma, lahjaksi saatu.

 

130. Sienkiewicz Henryk: QUO VADIS *****

544 s. Wsoy 1976 10.p (Maila Talvio) YK/RM

Keisari Nero polttaa Rooman ja syyttää teosta alkuseurakunnan kristittyjä. Seuraavat joukkomurhat, areenalle päivä toisensa perään tuodaan kristittyjä eri tavoin murhattavaksi. Sivujuonteena on kertomus roomalaisesta, josta tulee kristitty ja joka rakastuu tyttöön, jota lopulta uhkaa teurastusrangaistus. Tyttö pelastuu. Keisari murhataan. Kristinusko jää elämään. (Nero ei ole viimeinen, eikä edes pahin. Ylittävät hänen tekonsa niin Hitler kuin Isis-järjestö, jopa Al Assad/Putinkin, lukemattomista muista puhumattakaan.) Oma.

 

131. Patrick Quentin: RAKAS VAIMONI MAUREEN ****

299 s. Book studio 2002 2.p (Mauri Sariola) (Salama 88) RM

Pitäisiköhän panna Sariola-hyllyyn? Kirjailijaporukka on laatinut mainion juonen, jonka yllättävyys perustuu siihen, että murhaaja on nainen. Eipä yllättänyt. Mutta muuten teos on erittäinkin kelvollinen poliisiromaani. Oma kirjaston poistomyyntikirja.

 

132. Adams Herbert: AUTIO HUVILA **

227 s. Wsoy 1960 3.p (Aino Katajavaara) (Riksi 48) YK

Höpötystä koko homma tennissisaruksineen jotka ovat myös steppimestareita, ja jotka nappaavat mukavat miehetkin itselleen. Salakuljetuskoneet pörisevät ja laskeutuvat talon pihalle ja kiristystäkin harjoitetaan. Lopussa pahat pannaan hirteen ja hyvät poistuvat lallatellen vasemmalle. Oma.

 

133. Parvela Timo: LOUHI **

325 s. Tammi 2009 (Sammon vartijat 3) YV

Aivan kunnon juoni trilogian pohjalta löytyi ja Kalevalaa tehdään tunnetuksi. Edelleen jäin kaipaamaan sadunomaisuutta, mutta ei tätä minua varten ole laadittukaan. Omille lapsilleen Timo tämän kuulemma kirjoitti. Oma.

 

134. Waltari Mika: IHMISKUNNAN VIHOLLISET 1 ****

408 s. WSOY 1964 AK

Melkein tympii jo se, että MW:n päähenkilömiehet ovat aina saamattomia ja hyväuskoisia, ja naiset kieroja ja ahneita. Luin tämän yhtä aikaa Quo Vadiksen kanssa, ja samasta Neron ajasta molemmissa kerrotaan. Olivat mennä sekaisin. Neron julmuudet seuraavat tässä vasta jälkimmäisessä osassa. Oma.

 

135. Kästner Erich: VARASTETTU KORU **

224 s. Wsoy 1951 2.p (Suomennos) Riksin sarjaa YK

Leppoinen poliisikertomus varastamisista ja petoksista. Tässä ei verellä lotrata. Huumoriakin mukana. Oma.

 

136. Wagner Jan Costin: JÄÄKUU **

350 s. Wsoy 2005 (Anja Meripirtti) Sapo 434 TAL

Pyrkimys psykologiseen jännitysromaaniin, ei onnistu. Kirjailijan seuraava teos Vaietut vuodet on rutkasti parempi. Suomessa tapahtuva kertomus suomalaisin henkilöin on muuten kiinnostava. Tekijän vaimo on suomalainen. Oma.

 

137. Wainwright John: HUHTIKUUN MURHAT **

228 s. Wsoy 1994 2.p (Ilmari Kärki) Sapo 86 TAL

Murhat heti alussa, syyllinen tiedossa. Siinä sitten pyöritellään tutkintaa ja tehdään poliiseista persoonallisuuksia. Lopuksi kaikki syylliset kuolevat kuka mitenkin. Luin tämän Tallinnan matkalla, etupäässä laivassa ja junassa. Oma.

 

138. Mäki Reijo: SLUSSEN **

269 s. Otava 2016 YK

Roivas-sarjaa. Positiivista vähän vähempi typerä sanailu, jonkalainen täyttää Varekset. Mutta hoopo on se lukija, joka ei jo puolessa välissä keksi murharatkaisun jujua. Kirjastosta.

 

139. Sayers Dorothy L.: YKSI KUUDESTA **

368 s. Wsoy 1993 (1931) 2.p Sapo 295 JKL

Peter Wimsey-kertomus, joka oli minulle liian monimutkainen. Sanoisinpa että pitkäveteinen. Murhaajakin saa ymmärrystä osakseen. Oma.

 

140. Vapaavuori Lennart: SALMIKÄMPÄN POJAT ***

272 s. Wsoy 1951 NTK 1 YV

Suomussalmelaisen papin kirjoittama nuortenkirja neljästä koulupojasta. Seikkailuihin he joutuvat kesäsamoilussaan Kainuun korvissa. Kaunista luonnonkuvausta on mukana, mutta papin toistuva uskonnollinen saarnaus lähentelee jumalanpilkkaa. Oma.

 

141. Reijonen Tuuli: VALOT SYTTYVÄT **

248 s. Otava 1945 JKL/YK

Idyllisen alun jälkeen koittaa sota-aika ja karmea loppu. Vanhoja heiloja, pettämistä, kituva haavoittunut päähenkilö. Ja lopussa pommi surmaa saarelle miehen, jonka vaimo on raskaana. Epäuskottavia henkilökuvia ja tapahtumia. Oma.

 

142. Papp Desiderius: MAAILMAN TULEVAISUUS JA LOPPU

405 s. Karisto 1934 (1932) (V. Hämeen-Anttila) AK

Oman aikansa tieteeseen perustuva käsitys Maapallon (siis ei maailman), myös ihmisten ja elämän, loppumisesta. Uskomuksista ei puhuta sanaakaan. Nykytiede on osittain samoilla linjoilla. Kirjailija ei uskalla kuvitella ihmisten siirtymistä muualle avaruuteen ennen loppuaikoja. Enpä usko minäkään. Tappavat sitä ennen itse itsensä. Oma.

 

143. Pohjanmies Juhani: HELIKOPTERI *

112 s. Wsoy 1957 2.p YV

Pienenä poikana tämä teos jäi mieleen. Niin isonakin. Vajassa pojat rakentavat maailman tehokkaimman lentävän laitteen. Sillä huristellaan ympäri Maapalloa ja aiheutetaan suurta tuhoa ja toimitetaan hengiltä lukuisa joukko ihmisiä. Hei hurraa, reippaat pojat saapuvat takaisin Suomeen, tuhoavat keksintönsä ja jatkavat elämäänsä. JP oli säveltäjä, joka pykäsi joutessaan kolme scifijuttua, pitää niiden jokaisen keräilijän hyllystä löytyä. Oma.

 

144. Högstrand Olle: VERIKOSTO ****

238 s. Wsoy 1982 YK

Erilaisuus se hellytti minut pistämään täpliä peräkkäin. Romaniyhteisössä touhutaan. Toinen murha on täysin käsittämätön. Niin minun, kirjailijan kuin murhan tekijänkin mielestä. Oma.

 

145. Tolkien J. R. R.: LA DU TUREGOJ *****

430 s. Sezonoj 1996 (William Auld) RM/YK

Sormusten herran toinen osa. Huimaa menoa. Loistelias käännös loisteliaasta teoksesta. Mitäpä siihen lisättävää. Oma.

 

146. Pohjanmies Juhani: LABORATORIO 13 *

128 s. Wsoy 1948 YV

Jännittäviä poikaseikkailuja ja huimia keksintöjä. Asenteessa on minun mieleeni vikaa. Jos tappoase USA:lle annetaan, ei se taida maailmalle rauhaa pelastaa. Yritetään tässä edes atomipommia tehdä vaarattomaksi. Ja ihme kumma, lempikin soman siveästi leiskahtaa. Oma.

 

147. Vonnegut Kurt: GALAPAGOS ***

275 s. Tammi 1985 (Jukka Kemppinen) KK 200 AV

Aikanaan pidin suuresti KV:n kirjoista. Älylläänhän tämä mies leveilee, ja on siinä viisauttakin mukana. Ihmiskunta kehittyy – eipä eräänlaisena matelijana enää pahoihin joukkosurmiin pysty. Oma.

 

148 Christie Agatha: LENTÄVÄ KUOLEMA ****

240 s. Wsoy 1993 (1935) (Kirsti Kattelus) Sapo 347 YK

Vetävä kertomus murhasta, eikä ratkaisukaan ollut tarkalleen se, minkä oletin. Oma.

 

149. Brown Fredrik: SYNTIPUKIN YÖ ***

291 s. Book studio 1999 (Matti Rosvall) JKL

Ei ollenkaan toivoton rikosromaani, eikä aivan tavanomainen. Luin junassa matkalla kohti Jyväskylää, ja perillä loput. Oma.

 

150. Paulaharju Samuli: TUNTURIEN YÖPUOLTA ****

197 s. Wsoy 1981 (1934) 3.p JKL

Päijänne-antikvariaatista ostamani teos, jonka on loisteliaasti kuvittanut Urpo Huhtanen. Kummitus- ja uskomusjuttuja saamelaisten maasta. Oma.

 

151. de Witt Patrick: SISTERSIN VELJEKSET ***

345 s. Siltala 2012 (Tero Valkonen) YK

Palkkamurhaajien tarina Villistä Lännestä 1800-luvulla. Letkeää kerrontaa, eikä ihmishengellä juuri arvoa ole. Äidin luokse veljekset lopuksi tappohommista palaavat. WHH-kirjakiertolainen, joka oli hautautunut kirjakasan alle. Lähtöisin HH:lta, tuli minulle BH:n kautta ja ensi kesänä jatkaa kulkuaan.

 

152. Pohjanmies Juhani: AVARUUSLAIVA *

149 s. Wsoy 1948 YV

Ehkä en tätä sarjan viimeistä teosta nuorena lukenutkaan. Mukaan on sekoitettu oikeaa tietoa ja vielä enemmän väärää. Jotkin muka moraaliset höpinät eivät tunnu asiallisilta, vaikka niitä esittääkin venuslainen vaari. Oma.

 

153. Lovell Jim & Kluger Jeffrey: APOLLO 13 ****

431 s. Book studio 1995 (Tarmo Haarala) AK

Kertomus kuulennosta, josta tuli susi. Lovell oli aluksen kapteeni, Kluger lie tehnyt kirjoitustyön. Kiintoisa kertomus, paitsi niiltä osin, kun viivytään lennolla olleiden kolmen miehen kotioloissa. Amerikkalaiset vaimot kauhuissaan halivat lapsiaan ja läheiset voivottelevat ovilla. Lentohan päättyi miehistön kohdalla onnellisesti, ja kyseessä oli poikkeuksellisen taitava pelastusoperaatio. Oma.

 

154. Berkeley Anthony: MYRKYTETYN SUKLAARASIAN ARVOITUS **

276 s. Wsoy 1989 (1929) (Eva Siikarla) Sapo 329 YK

Joukko ihmisiä keskustelee päivittäin murhasta. Yksi kerrallaan keksii mahdollisen ratkaisun. Jokainen ratkaisu tuntuu oikealta, ennen kuin seuraava kehittelee paremman. Tunnustan, että loppuratkaisu jäi minulle hämäräksi. Oma.

 

155. Päätalo Kalle: UKKOSEN ÄÄNI ***

639 s. Gummerus 1980 4.p YK

Tekstiä syntyy, vaikkei juuri mitään tapahdu. Kalle hoitelee taloushommia asevelvollisena välirauhan aikana. Naisiakin pyörii mukana, yhden kanssa on jopa vaikeuksia. Lopuksi syttyy jatkosota. Tämä oli yhdeksäs järjestyksessä lukemani Iijoki-sarjan teos. Matka jatkuu. Oma.

 

156. Suntila Shimo: SATA KUMMAA KERTOMUSTA

112 s. Kuoriaiskirjat 2014 2.p YK

Raapaleita, joiden joukosta älyn lisäksi pilkahti viisauttakin. Oma, tekijältä saatu kappale.

 

157. Arjouni Jakob: ONNEA VAAN, TURKKILAINEN! **

174 s. Wsoy 1996 (Anja Meripirtti) Sapo 396 YK

Takakansi kehuu erilaiseksi dekkariksi. Turkkilanen salapoliisi, joka toimii kuin amerikkalainen. Revipä siitä erilaisuutta. Oma.

 

158. Arras Reino: SEIKKAILU MEREN POHJALLA **

217 s. Kansankirja 1948 YV

Nimimerkin takana Kaarlo Nuorvala, joka mm. toimitti hetken kansallissosialista lehteä Suomessa.. Olipa myös tekemisissä elokuvan kanssa, näytellen ja käsikirjoittaen. Jussi-patsaskin löytyy kaapista. Tämä nuortenkirja pelaa selvästi lasten ehdoilla, siinä onnistuen. Mitään järkeä ei seikkailuissa ole. Oma.

 

159. Hurtta Boris: KRIIKUNAMETSÄ

28 s. WHH-194 2016

Boriksen luku- ja muunkin elämän päiväkirja. Muutaman kirjan pistin taas omalle listalleni odottamaan lukemista. Boris lukee uudempaa kirjallisuutta kuin minä, taitaapa suuren osan kirjoittajista tunteakin. Muuta elämää koskevia osioita olisi enemmänkin mukava lukea. Ei meitä kirjoihin hurahtaneita enää hirveän useita ole. Oma.

 

160. Lindell Unni: ORKESTERIMONTTU ****

351 s. Wsoy 2007 (Päivi Kivelä) Sapo 445 YK

Samalla kertaa tutun- ja uudentuntuista tekstiä, kielellisesti virheetöntä. Vanhuksella oli taas vaikeuksia muistaa, kuka kukin henkilö on. Hieman epäuskottava juoni, mutta viihdyttävä. Oma.

 

162. Kaunisto Milja: SYNNINTEKIJÄ **

308 s. Gummerus 2013 YK

Olavi Maununpoika-trilogian ensimmäinen, sujuvasti kirjoitettu osa. En kuitenkaan vakuuttunut, enkä ainakaan heti kiiruhda lukemaan seuraavia osia. Tällainen erotiikka ei tunnu kiehtovalta. Kirjastosta.

 

163. Garve Andrew: POLUN PÄÄ **

224 s. Wsoy 1963 (Urpu Nuotio) Sapo 66 JKL/YK

Mitäänsanomattomampi Sapo. Onhan kirjassa kaksi murhaa, kiristystä ja tuhopoltto. Mutta alkuasetelma ei vakuuta. Miksei 16-vuotias pienenä adoptoitu ottotytär saa tietää totuutta vanhemmistaan, vaikka oikea isä murhamies olikin? Olisi kerrottu jo pienenä. Hävetkööt. Oma.

 

164. Airola Väinö: KEKSIJÄN VOITTO ****

223 s. Wsoy 1922 YV

Suomalaismies Penttilä keksii kunnon kuivapariston ja maailma sähköautoistuu. Sitten mies kehittää langattoman puhelimen eli kännykän tukiasemineen. Lopussa Put.. ei kun Belyi alkaa ryppyillä Venäjällä ja Penttilä kehittää sähkölentokoneen, jolla tuhoaa Eurooppaan vyöryvät miehitysjoukot. Melko kekseliästä, kirjan kirjoittamisesta on kohta 100 vuotta kulunut. Eikä sähköautoakkuongelmaa ole vieläkään ratkaistu. Oma.

 

165. Ferguson Kitty: STEPHEN HAWKING *****

442 s. Wsoy 2012 (Markus Hotakainen) AK

ALS-tautia sairastavan fyysikon elämäkerta. Teos on samalla mainio katsaus fysiikan nykytilaan. Vaikka kirja on noinkin uusi, tiedot ovat osittain vanhentuneet (kirjoitettu 2011) Higgsin bosonin ja gravitaatioaaltojen löytymisen takia. Olen aina ollut erityisen kiinnostunut Hawkingista. Mies on viisikymmentä vuotta jo elänyt sairautensa kanssa (nyt 74-vuotias). Liikunta- ja puhekyky ovat menneet, teokset kirjoitetaan poskilihasta liikuttamalla ja silmäkulmaa kohottamalla. Pari kertaa hän on ollut naimisissakin, ja lapsia ja lapsenlapsia löytyy. Ja järki pelaa. Kirjastosta.

 

166. Haarikko Harri: KIRJAT2016

46 s. WHH 272 2016 YK

Lukupäiväkirja, jossa mukavasti muuta elämää seassa. Liian pieni ja ennen kaikkea outo fontti haittasivat lukemista, lukijan vanhuuskin tietenkin asiaan vaikuttaa. Kaiken maailman Alastairit ja Bernardit ovat minulle tuiki outoja. Ehkä kohtalo johdattaa minut vielä sellaistenkin pariin. Lounaissuomalaisia kirjailijoita on paljon. Oma.

 

167. Kapteeni Teräs (Jalmari Kara): PETSAMON RATA *

182 s. Kirja 1921 YV

Rovaniemeltä Petsamoon tehdään yksikiskorata sähköjunille. Korkeaisänmaallinen tunnelma vallitsee. Liikemiehet rakentavat radan hyvää hyvyyttään ja lahjoittavat sen lopuksi valtiolle. Suotta odotin juonessa jonkinlaista käännettä, ellei sellaiseksi lasketa myrskyä ja työläisten lakkoilua. Yhtä tylsää jykertämistä koko juttu. Rakkauttakin yritetään kuvata, vaan tässäpä tuo epäonnistui surkeammin kuin missään muussa lukemassani. Ihmiskuvaus on täydellisen mitätöntä. Vuoden pohjanoteerauksia. Oma.

 

168. Hämeen-Anttila Virpi: YÖN SYDÄN ON JÄÄTÄ ***

349 s. Otava 2014 YK

On vuosi 1921 Helsingissä ja murha tapahtuu. Sitä selvitellään ja samalla luodaan kuvaa kaupungista liki sadan vuoden takaa. Lopussa on henkilöluettelo, jonka ikävä kyllä löysin vasta kirjan luettuani. Näkyy olevan toisessakin osassa, jota nyt alan lukea. Toden tuntu on vahvana läsnä. Kirjastosta.

 

169. Halli H. R (Rikhard Ruth).: NELJÄNNEN ULOTTUVAISUUDEN MIES **

203 s. Otava 1919 YV

Alkupuoli on hyvinkin kiintoisaa luettavaa. Seinien läpi kulkeva, haavoittumaton mies komentelee muut ihmiset kilteiksi. Kun homma laajenee koko maailmaa koskevaksi, sotaa käydään liian kanssa. Päähenkilö Tuomas Persson on valistunut itsevaltias, jonka kohtaloksi lopulta koittaa rakkaus. Niinpä pääsevät sotaherrat taas vapaasti uljaita tappohommiaan tekemään. Oma.

 

170. Hämeen-Anttila Virpi: KÄÄRMEITTEN KESÄ ***

350 s. Otava 2015 YK

Trilogian toinen osa. Letkeästi hommat etenevät. Päähenkilön morfiiniongelma on keinotekoinen lisäke, Sherlok lie ollut kirjailijan mielessä. Ellei asialle sitten löydy kolmannessa osassa järkevää selitystä. Kengänkiillottajapoika on porukan fiksuin tyyppi. Kirjastosta.