Kirjahautausmaa 2013

 

1. Ropponen Markku: KUHALA & YÖJUNA     ***

377 S. Tammi 2012

Minulle miellyttävämpi kuin monet edelliset Kuhala-kirjat. Liioittelu vähentynyt. Oudosti kuitenkin tunsin koko ajan jo ennen lukemaani lukevani.  Kirjaston kirja.

 

2. Toppila Heikki: JA NIIN TULI TAAS KEVÄT ****

334 s. Wsoy 1945

Hurmahenget odottavat Pohjolassa Palestiinan-laivaa ja ihmiset ympärillä yrittävät elää elämäänsä. Mainio ajankuva siitä syntyy. Oma kirja.

 

3. Arijoutsi: SILLÄ SIISTI **

140 s. Otava 1961 2.p

Lempeää ironiaa ja vaivatonta ajankulua. Karin taidokas kuvitus. Oma kirja, esilehdellä  ”Annelille ja Erkille jouluna 1966”. Nykyäänhän annetaan saman vuoden kirjoja eikä vanhempia ole edes saatavilla  muualla kuin antikvariaateissa tai kirpputoreilla.

 

4. Tiitus: HRA KENONEN  Hänen elämänsä ja mielipiteensä ***

215 s. Wsoy 1991

Kokoomateoksessa Tiituksen parhaat. 3.p  (alkup. 1917)

Terävänlempeä satiiri miehestä, jonkalaisia vieläkin Suomessa kuljeskelee.  Oma opus.

 

5. Suomalainen Kari: KARI SUOMALAINEN ***

235 s. Wsoy 1977 3.p

Ihmisen ääni-sarjaa, toimittanut Maarit Niiniluoto. Mielenkiinnolla tätä luki, vaikka en Karia pidä mitenkään oppi-isäksi kelpaavana. Osa ajatuksista on hienoja ja osa ei sovellu minulle. Vaikuttava ihminen, joka tapauksessa. Oma kirja.

 

6. Tiitus: KOMMUNISTIEN KOKOUS PÖLLÖLÄSSÄ ***

n. 50 s. Wsoy 1991

Kokoomateoksessa Tiituksen parhaat 3.p  (1922)

Riemastuttavan liioitteleva kertomus kokouksesta joka olisi voitu pitää. Tiitus ei tainnut olla työväenliikkeen miehiä. Oma.

 

7. Ivalo Santeri: ERÄMAAN NUIJAMIEHET ****

379 s. Wsoy 1950 4.p

Vetävä kertomus Nuijasodasta mukanaolijain kannalta, Jaakko Ilkka vain mainitaan. Ivalolla on kertojan taitoa. Oma kirja.

 

8. Ropponen Markku: VIIMEINEN AURINGONNOUSU ****

249 s. Tammi 1994

Kunnon juonellinen rikoskertomus ajalta ennen kuin varestelun matkiminen pilasi kotimaisen dekkarituotannon. (Tiedän, ensimmäinen Vares ilmestyi jo 1986) Ropponen hävetköön Kuhala-kirjojaan. Olin tämän ennenkin lukenut, vaikka en enää juuri mitään muistanut. Oma kirja.

 

9. Tiitus: POLIISIKOIRA ***

n. 70 s. Wsoy 1991

Kokoomateoksessa Tiituksen parhaat 3.p  (1915)

Tiituksen (Ilmari Kivinen) tuotantoon tutustuminen jatkuu. Velmu kertomus moneen suuntaan tämä Poliisikoira. Oma teos.

 

10. Oksanen Sofi: KUN KYYHKYSET KATOSIVAT ***

366 s. Like 2012

Puhdistus oli helppolukuinen, tämä ei. Varmaankin hieno kirja, ehkä Sofilla on jo Nobelin palkinto mielessä. Kirja perustuu tositapahtumiin, enkä hetkeäkään epäile tekijän liioittelevan. Kirjaston pikalaina.

 

11. Tiitus: RAKKAUS ON NOPEAMPI PIIROISEN PÄSSIÄKIN ***

n. 100 s. Wsoy 1991 

Kokoomateoksessa Tiituksen parhaat (1920)

Maalaisromantiikkaa tuutin täydeltä. Tietenkin tämä on filmattu (1950). Kovin leppoisaa lukemista. Oma.

 

12. Seppälä Serafim: ELÄMÄN ÄITI Neitsyt Maria varhaiskristillisessä teologiassa

383 s. Maahenki 2010

Suurikokoinen upeasti ikonein kuvitettu teos Mariasta.  Aihetta käsitellään ankaran tieteellisesti, mutta myös sujuvan mielenkintoisesti.  Oma kirja.

 

13. Laxness Halldór: SALKA VALKA ***

355 s. Wsoy 1976 6.p (1931-32)

Ennen lukematon Nobel-palkitun kirjailijan teos. Ehkä aikansa tuote, vanhahtavalta tuntui. Nuoren tytön kehityskertomus, hieman sosialismin saapumista ja nurkkakapitalismia. Oma kirja.

 

14. Tiitus: VALITTUJA PAKINOITA **

n. 100 s. Wsoy 1991 3.p

Kokoelmassa Tiituksen parhaat. Selvästi kepeämpää tavaraa kuin koottujen teosten edelliset osat.  Oma kirja.

 

15. Päätalo Kalle: LOIMUJEN AIKAAN ***

640 s. Gummerus 1976

Päätalolla ei ole kiire minnekään paitsi työntekoon. Puita kaatuu ja saavutuksilla hieman leuhkitaankin.  Peltokin syntyy, mutta julkaistua tekstiä ei. Jyväskylässä luettu tädin kirja.

 

16. Christie Agatha: NEITI PINKERTONIN SALAISUUS ***

281 s. Wsoy  1978 (1939) 3.p (Eero Ahmavaara)

Poirot päättelee, ja ratkaisuja syntyy. Kukaan muu ei niillä tiedoilla samaan pystyisi. Oma.

 

17. Christie Agatha: NEITI LEMON EREHTYY **

274 s. Wsoy 1978 (1955) (Eila Pennanen)

Kirjailijan käännöstyö ei vetele, teksti on täynnä anglismeja. Eikä juonikaan kovin kummoinen ole. Oma.

 

18. Hall Steven: HAITEKSTI

518 s. Wsoy 2008 3.p (Kaijamari Sivill)

En vieläkään tiedä, saako kirja yhden vai viisi täplää. Juoni sisältyy pariin kohtaan: ”Heittäminen ja paluu ovat bumerangi, älypää. Ilman niitä sitä kantelee pelkkää taivutettua kepakkoa.” (s. 231) ” Tuon naisen käsi on liian pitkä.´ Tiedätkö mitä Matisse sanoi hänelle? Pudistin päätäni. Hän sanoi: Ei se ole nainen. Se on maalaus” (s. 373)  Oma kirja.

 

19. Lindell Unni: MÖRKÖMIES ****

432 s. Wsoy 2011 (Päivi Kivelä) Sapo 457

Mielenkiintoinen hyvin kirjoitettu dekkari. Oma.  (16 – 19 luettu Patalavacan matkalla)

 

20. Talvio Maila: RUKKASET JA KUKKASET **

292 s. Wsoy 1947

Melkoisen mielenkiinnoton omaelämäkerta, jonka lopussa täysin tarpeeton pitkä lisuke, jonka MT:n mies on sanellut pariskunnan matkoista. Oma teos.

 

21. Ivalo Santeri: KREIVIN AIKAAN ***

342 s. Wsoy 1950 3.p (1926)

Pietari Brahen aikaan tapahtuu kaikenlaista, edelleen Ivalon tapaan pääosassa on kansa ja kansalaiset. Tämä oli kuudes omistamani ja lukemani SI:n teos tässä sarjassa. Joukkoon kuuluu vielä neljä muuta. Etsin löytääkseni.

 

22. Huntuvuori Hilma: IHANAA MENNEISYYTTÄ **

228 s. Kirjokansi 1946

Naiiveja kirjoitelmia Suomen historian merkkihenkilöistä keskiajalla. Vanhassa kirjassa sykähdyttävä esilehden omistuskirjoitus: (19.12. 46 Onnea Vihkiparille Taina Veerus ja Aili).  Oma kirja Päijänne-Antikvariaatista.

 

23. Tapio Marko: TERASSI *

193 s. Wsoy 1962

Sain kyllikseni punaisista appelsiininkuorista jo alkuvaiheessa. Kertomuksen ydin, jos sellaista on, jäi minulle epäselväksi. Mainio ympäristö, kaiteeton terassi tyhjän päällä, jää hyödyntämättä. Sääli. Oma kt-kirja. (Hauskaa joulua 1962 Liisalle! toivoo Enna)

 

24. Zafon Carlos Ruiz: ENKELIPELI **

607 s. Otava 2010 Seven (Tarja Härkönen ja Anu Partanen)

Annoin tälle kirjalle toisen mahdollisuuden. Kaksi vuotta sitten kirjoitin: Älyllisen Tuulen varjon jälkeen tämä sekava väkivaltapläjäys oli suurempi pettymys kuin saatoin sietää. Ei tuohon ole mitään lisättävää. Sairaskertomus tämä kirpputorilta ostettu oma kirja on. Seuraava osa Taivasten vanki on taas mainio opus.

 

25. Lassila Maiju: TULITIKKUJA LAINAAMASSA ***

229 s. Otava 1953  8.p (Joka kodin tähtikirjasto)

En ollut ennen lukenut, elokuvan tietenkin nähnyt.  Suurempaa elämänviisautta en kirjasta löytänyt. Aikansa viihdettä. Oma kirja.

 

26. HURTAN KOODEKSI

199 s. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat 2013

Boriksen 25 taiteilijavuoden kunniaksi julkaistu teos, jossa neljällä herrallakin (myös minulla) on osuutensa. Ikävä kyllä, Boriksen osuus puuttuu. Johtuen tietenkin siitä, että tämä toimitettiin hänelle yllätyksenä. Kiinnostava lukukokemus. Oma tekijänkappale.

 

27. Tikkanen Pentti H. NAAKIMAKOPPELO *

209 s. Karisto 1976

Sotakirjailijan eräkertomuksia. Yleensä eräkirjailijat kunnioittavat luontoa, Tikkanen ei. Hän ampuu kaikkea mikä liikkuu ja kirjoittaa lisäksi kömpelöä kieltä. Oma tekele.

 

28. VALAMON KRONIKKA

95.s Valamon luostari 1991

Kuvitettu kaunis teos, joka sisältää vuonna 1910 käsin kirjoitettuun mustakantiseen vihkoseen muistiinpantuja tuokiokuvia munkkien elämästä. Uskovia nämä kertomukset vahvistavat uskossa, muita (lempeästi) hymyilyttävät. Oma kirja, Valamon luostarin julkaisuja 48.

 

29. Utrio Kaari: VASKILINTU ****

755 s. Tammi 1992

Mainio kuvaus elämästä Euroopassa 1000-luvun alussa. Terhen siirtyy paikasta toiseen, tutustuu erilaisiin elämäntapoihin ja uskontoihin. Ostin aikoinaan vaimolle joululahjaksi näitä Utrion kirjoja. Nyt tämä siirtyy vaimon hyllystä minun fantasiahyllyyni päähenkilön verenseisautus- ja usvannostatustaitojen vuoksi.

 

30. Hargla Indrek: APTEEKKARI MELCHIOR JA RATASKAIVON KUMMITUS *

326 s. Moreeni 2012 (Jouko Vanhanen)

Harmi. Kirja oli saamassa vähintään neljä tähteä. Alku on rauhallista kerrontaa ja antaa mainion kuvan 1400-luvun elämästä Tallinnassa. Juonta punotaan, mutta loppu pilataan sadismilla. Päähenkilökin seuraa hyväksyvästi hymisten kidutusta, joka kuvataan yksityiskohtaisen perusteellisesti. Epäilemättä tällaista tapahtui, mutta sympatiaa minulta ei tipu. Onneksi kirjaston kirja. Melchiorin muut seikkailut (Olevisten kirkon arvoitus)  jääkööt minulta rauhaan.

 

31. HAAMUKIRJA

163 s. WHH 2013 (WHH 240)

Neljän herran novelleja, antikvariaattisarjan kolmas osa. Luin tämän Valamon luostarissa. Hyviä me olemme. Oma tekijänkappale.

 

32. Metropoliitta Panteleimon: TAPAHTUI JOULUAATTONA ***

264 s. Kirjapaja 2009

Rattoisen vanhahtavaa kerrontaa ajasta, joka on jo mennyt. Pantsulisä mukana. Luostarissa ostettu ja luettu oma kirja.

 

33. Hurtta Boris: TÄHTIKUUNARIN AARTEET

202 s. Turbator 2012  (WHH 140)

Reipashenkistä menoa,  jatko-osa A.E. Ingmanin kirjaan Kahden taalarin raha. Mielelläni tämän luin ja viihdyin. Lapsuudesta muistan etenkin Ingmanin Rimpisuon usvapatsaan, kait tämän taalari-jutunkin olen aikanaan lukenut. Tietenkin omistan nuo mainitut kirjat (myös Latvasaaren kuninkaan hovilinnan),  ja tämän Hurtan kirjan sain omakseni Valamon luostarissa.

 

34. Arkkimandriitta Panteleimon: VALAMON PATERIKON

343 s. Valamon luostari 1989

Melko asiallisesti kirjoitettuja luostari-isien elämäkertoja, toki runsaasti pyhillä tarinoilla höystettyjä. Aikajana alkaa vasta n. 1800-luvun alusta. Oma, jo muutamaan kertaan ennenkin luettu teos. (32 ja 34 sama tekijä, kirkollinen arvo noussut)

 

35. Lappi-Seppälä Jussi: VAELTAJAVARTION UROTYÖ

88 s. Otava 1933 (Poikien seikkailukirjasto 37)

Koska en ole kohderyhmää, en pisteitä anna. Tuntuu, että aikanaan on kovin heppoisin perustein kustannussopimuksia tehty. Kirja on ollut Kontiolahden kunnan kantakirjastossa, ostin 50 sentillä kirpputorilta.  Sidottu kirjastokäyttöön.

 

36. Erävaara Aarne: ARMEIJAN NUORIN VÄNRIKKI

72 s. Otava 1941 (Poikien seikkailukirjasto 94)

Neljätoistavuotias Lassi pelastaa Suomen talvisodan taisteluissa. Hurraa olkoon. Olisipa Lassi voittanut vielä jatkosodankin…  Oma kirpputorikirja, ulkoiset puitteet kuin edellisessä.

 

 

37. Ropponen Markku: PIMENTO **

311 s. Crime Time 2012

Tekstin fontti on vanhalle ihmiselle lukukelvottoman pientä. Lisäksi Ropponen liioittelee silmittömästi. Yksityisetsivän nimi ei ole enää Kuhala vaan Turmanen. Tyyppi on täysin samanlainen, pistäytyypä vanha Kuhalakin pari kertaa näköpiirissä. Tällaista tekstiä on Suomi täynnä  nykyään. Toinen täplä tulee sujuvasta suomenkielestä. Kirjastosta.

 

38. Tuuri Antti: RAUTA-ANTURA ****

336 s. Otava 2012

Toteavaa kerrontaa Lapin sodasta. Sotimisesta ei juuri puhuta, vaan saksalaisten hylkäämien suomalaisheilojen kuljettamisesta Muoniosta Ouluun. Mainio matka tuo onkin. Kirjastosta.

 

39. Utrio Kaari: PIRKKALAN PYHÄT PIHLAJAT ***

254 s. SSK 1997

1200-luvun loppuun sijoittuva kertomus etupäässä pirkkalaispäällikkö Tuomas Haukasta. Kertoja vaihtuu viidesti. Minulle vähempi vaihtelu olisi riittänyt. Lisäksi kirjakerhokirjan teksti oli turhan pientä. Oma, tarkemmin sanottuna vaimon kirja.

 

40. Korpela Jorma: KENTTÄVARTIO ****

213 s. Wsoy 6.p  (Kolibri) 1983 (1964)

Kuopion miehen viimeinen teos. Sujuva kertomus Kukkula-nimisestä vartiopaikasta. Lisäpisteitä annan aina, kun kirjassa irvaillaan sotatappamiselle. Oma taskukirja.

 

41. Sariola Mauri: MAAILMAN PITKÄ SIVU ***

278 s. Gummerus 1962  6.p

Vasta aivan lopun ”Antaa horottaa”-vitsistä muistin kirjan nuorena lukeneeni. Siitä kolmas täplä. Maurin teksteihin suhtaudun aina varauksella hänen äärioikeistolaisuutensa takia. Mikään ”ääri” ei ole minulle mieleen. Oma kt-kirja.

 

42. Carpenter Humphrey: J. R. R. TOLKIEN **

342 s. Nemo 1998 (Vesa Sisättö)

Erinomaisen tylsä elämäkerta mielenkiintoisesta miehestä. Sainpahan tietää, että Sormus-trilogian tekijä oli tavattoman hidas kirjoittaja, jonka aika meni etupäässä jahkailuun. Jonkinlainen kiinnostavuus elämäkerrassa  alkoi vasta sivulla 205. Oma teos kirjaston poistomyynnistä.

 

43. Seppänen Unto: KYYNÄRÄISEN SOHVI JA KYLÄNRIEHA **

377 s. Otava 1948

Seppäsen Myllytuvan tarinoita jäi minulta aikanaan kesken. Tässäkin maalaiskomediassa on toisessa osassa minulle liikaa tarinajutustelua. Ohjeeksi ja opastukseksikaan ei tämä teos kelpaa. Oma kirja.

 

44. Utrio Kaari: ISABELLA ****

443 s. Tammi1988

Pakko antaa neljä täplää, vaikka teos on läpeensä laskelmoitua viihdekirjallisuutta. Mutta sellaisena oivallista. Vaimon kirja.

 

45. Itäranta Emmi: TEEMESTARIN KIRJA *****

266 s. Teos 2012 2.p

Tälle kirjalle ei voi antaa kolmea täplää. Kun loppukin osui kohdalleen, eikä kirja ole kaikesta huolimatta velkaa Fahrenheitille eikä Dyyneille, tipahti täydet viisi. Suomen kieltä Emmi osaa käyttää (yksi monikkovirhe, eikä lukkitietous ole kohdallaan). Muovikaatopaikkaa en ymmärrä mutta olkoot. Menetettyjen maiden retkikunnan tekstitietoja löytyy ”sattumalta” sieltä ja täältä. No, vaikutuksen teos joka tapauksessa minuun teki. Kirjaston kirja, luettu rantamökillä.

 

46. Waltari Mika: SURUN JA ILON KAUPUNKI *

314 s. Wsoy 1936  3.p

Taisin olla väärä henkilö tätä tarinaa lukemaan. Surut tuntuivat mitättömiltä enkä iloja huomannut. Sanoisin, että kertomus oli pahasti vanhentunut.  Mutta kirja on kauniisti jälkisidottu, erinomaisessa kunnossa ja ikioma.

 

47. Salama Hannu: KENTTÄLÄINEN KÄY TALOSSA **

211 s. Otava 1967

Jotenkin tarpeettoman tuntuisia novelleja. Liekö välityö? Oma kirja, jota en muista ennen lukeneeni.

 

48. Utrio Kaari: UHRITULET ****

451 s. Tammi 1993

Viihdettä tämäkin, tietenkin. Mutta kun Utrio osaa kirjoittaa, mikäs siinä. Vaimon kirja, jonka luin Tallinnan matkalla.

 

49. Kylävaara Ilkka: SININEN ENKELI eli miljoona hullua *

133 s. Gummerus 1979

Kirjassa on pieni saatana ja päähenkilö lentelee. Mitään juonellista syytä tälle lentämiselle ei ole, vaan teksti on aikansa vasemmistokohellusta.  Oma kirja, joka pitää panna fantasiahyllyyn.

 

50. Hyry Antti: ISÄ JA POIKA ***

183 s. Otava 1971

Eräänlaista jatkoa kirjoille Kotona ja Alakoulu. Suurena Hyry-fanina antaisin enemmän pisteitä mielelläni, mutta kirjan rakenne tuntui teennäiseltä.  Ehkä en ymmärtänyt. Oma kirja.

 

51. Rintala Paavo: POJAT ***

319 s. Otava 1958 2.p

Monelle Rintalan Pojat on teos, jossa Jake (Loiri) juoksee junan perässä. Ei kirjassa sellaista kohtausta ole. Tolkun kirja silti. Luin luultavasti nyt ensimmäisen kerran. Oma kirja.

 

52. Sariola Mauri: NUORUUDEN KOMENTOSILTA **

329 s. Gummerus 1985 3.p

Postuumi teos. Liekö hylätty joskus? Sujuvaa on meno ja juontakin löytyy, mutta elämänasenne on kaukana siitä, mitä minä pidän oikeana. Joten ei tämä minun kirjani ole, vaikka oma kirpputorikirja onkin.

 

53. Rank Reinhold: LADY HAMILTON Vuosisatansa kaunein nainen *

128 s. Minerva 1927  (Helmi Krohn)

Naurettavan naiivi kirja naisesta, joka nuorena oli ilotyttö, vanhempana antoi vain aatelisille ja merivoimille, ja Horatio Nelsonin kuoleman jälkeen ryhtyi taas nuoruutensa ammattia harjoittamaan.  Kauniisti hänen jalouttaan kirjassa ylistetään. Kyynelsilmin joku entinen lukija on kirjaa tavannut ja lyijykynällä alleviivauksia tehnyt. Oma teos.

 

54. Niemi Mikael: VEDEN VIEMÄÄ ***

298 s. Like 2013 (Jaana Nikula)

Vetävä teksti. Juttu katkeaa kesken kuin kukon lento. Tarkistin netistä, että kirjaston kirjassa ovat kaikki sivut. Tuntuivat olevan.

 

55. Enqvist Kari: USKOMATON MATKA USKOVIEN MAAILMAAN

230 s. Wsoy 2012

Ehdottoman rehellinen teos. Taipumus uskonnollisuuteen tuntuu olevan eri henkilöillä hyvinkin erilainen. Enqvistillä tätä taipumusta ei ole, joten hän on voinut rauhassa hakea arvelemansa epäkohdat uskonnoista, etenkin kirkkolaitoksista. Rienausta ei kirjassa ole. Pitkälle olen asioista samaa mieltä hänen kanssaan.  Olen lukenut kaikki Enqvistin suurelle yleisölle suuntaamat kirjat, etupäässä fysiikasta. Kirjastosta.

 

56. Mäki Reijo: SAHANPURUREVOLVERI ***

317 s. Otava 2013

Novellikokoelma. Kerätty pitemmältä ajalta, joten eri tasoisia juttuja löytyy. Hyvin kirjan parissa viihdyin, vaikka siinä unestakin herättiin ja perussuomalaisasenteella varman päälle pelattiin. Mitä lie Mäki saisi aikaan, jos kirjoittaisi omaksi huvikseen eikä laajalle yleisölle. Kirjaston kirja.

 

57. Sariola Mauri: VETÄMÄTÖN VÄRISUORA **

199 s. Gummerus 1965 3.p

Kovin Mauri todistaa lukeneisuuttaan lukuisin latinankielisin lainauksin. Kovin keikaroinnilta tuntuu, vaikka tarkoitus lienee ollut päähenkilölle sivistysleimaa iskeä. Juonta ei juuri ole, mutta sujuvasti tarina kulkee. Oma kirpputorikirja.

 

58. Vartio Marja-Liisa: MIES KUIN MIES, TYTTÖ KUIN TYTTÖ ***

280 s. Otava 1959 4.p

Tavallinen tarina: nuori neito, nainut mies. Tyttö tulee raskaaksi. Tytön isä suuttuu. Tyttö lähtee kaupunkiin piikomaan, saa lapsen. Tilanne jää avoimeksi. Leppoisen vanhahtava kertomus, oma kirja rantamökin hyllystä.

 

59. Ivalo Santeri: MARGAREETA ***

Kokoomateoksessa Valitut teokset sivut 379 – 437

Wsoy 1954 2.p  (1898)

Jopa tuntui Hilda Huntuvuoren tekstiltä. Mutta tokkkopa Hilda tätä kymmenvuotiaana kirjoitti, joten uskotaan Santerin tekstiksi.  Siis pyhimyskertomus Lapin käännyttäjästä. Nopealla haulla en löytänyt, onko kyseessä historiallinen henkilö.  Oma teos.

 

60. Chandler Raymond: VUOSIEN VARJO ****

191 s. Wsoy 1989(Kalevi Nyytäjä) (ep. 1958 – ek. 1961)

Vanhaa kunnon dekkaritekstiä, joka ilahduttaa vanhusta. RC:n viimein julkaistu teos. Oma kt-kirja.

 

61. Chandler Raymond: VANHA KULTARAHA ***

252 s. Wsoy 1989 2.p (Kalevi Nyytäjä)  (1942 – 1954)

Kovaksikeitettyä on meno, vaikka nykykirjoihin verrattuna pehmeätä. Oikeata juonenkuljetusta ja loogista järjellisyyttä. Oma kt-kirja.

 

62. Lander Leena: KÄSKY ****

346 s. Wsoy 2003

Kerrassaan hieno kertomus tuomarista, jääkäristä ja punakaartilaisesta naisesta. Pakkohan sympatioiden on kallistua viimemainitun puoleen. Filmattukin, en ole nähnyt. Oma kt-kirja, josta ymmärtämätön on repäissyt esilehden irti. Kaksi viimemainittua luettu Sastamalanmatkalla.

 

63. Päätalo Kalle: VIIMEINEN SAVOTTA **

529 s. Gummerus 1966 2.p

Pitkiä kaikki Kallen kirjat ovat, mutta tämä on aiheeseen nähden ylipitkä. Lentojätkä Vikke Nilo syntyy, elää ja kuolee. Kuolemakin kestää kuin puukotetun oopperadiivan loppuaaria. Edes ihmisenä Vikke ei ole kiinnostava. Oma kt-kirja.

 

64.  Palviainen & Oja: MAAILMANKAIKKEUS 2013 – 2014

205 s. Ursa 2012

Ursan 12. vuosikirja. Loistelias yleisselvitys maailmankaikkeudesta. Pelkästään tämän kirjan lukemalla tietää jo, minkälaisessa paikassa elämänsä viettää. Olen nämä kaikki lukenut, teksti päivittyy kaksivuotiskausin. Kirjastosta.

 

65. Simenon Georges: MAIGRET MAALAISKAPAKASSA ***

176 s. Otava 1992 2.p (Irmeli Sallamo)

Rauhallista tutkimustyötä, missä sattumallakin on sijansa.  Kohtuutta oikeuden keralla. Oma kirjaston poistomyyntikirja.

 

66. Linnankoski Johannes: PAKOLAISET **

164 s. Wsoy 1908 2.p

Aikansa tuote, mukavaa maalaiskuvaa. Moraalinen loppu yms. Oma kt-kirja, johon Hilma Hietanen on nimensä omistajaksi kauniilla mustekäsialalla kirjoittanut.

 

67. Sariola Mauri: AAMU HEINJOEN TIELLÄ ***

240 s. Gummerus 1992  4.p

Kahden ihmisen kehitys lapsesta sotilaaksi. Henkilökuvia kehitellään. Ehkä paremmin sujuvasti kuin syvällisesti. Onneksi en lukenut takakannen epäonnistunutta paljastustekstiä ennen kirjaa. Oma kt-ostos.

 

68. Talvio Maila:  YÖLINTU ***

195 s. Wsoy 1943 7.p (1913)

Kartanoromantiikkaa, ei kovinkaan hempeätä. Pari tulipaloakin valaisee tapahtumia. Kansikuvan muistan lapsuudesta kirjahyllyssämme. Tämä ei ole juuri se teos, vaan kirpputorilta hankittu.

 

69. SALAPOLIISIKERTOMUKSIA Sherlock Holmesista Perry Masoniin ***

324 s. Tammi 1962 (Eri kääntäjiä)

Mieluummin mielenkiintoisia kuin suurta lukunautintoa herättäneitä novelleja. Oma teos.

 

70. Duncan David Ewing: KALENTERI

356 s. Wsoy 1999  (Matti Kinnunen)

Alaviite ”Ihmiskunnan historiallinen taistelu todellisen ja tarkan vuoden määrittämisestä” kertoo kaiken. Siis tietokirja,  jossa tosin omituinen moka valon nopeudella matkustamisesta. Kovin oli laaja selvitys, samalla historian oppikirja. Oma kt-kirja.

 

71. Alkio Santeri: PUUKKOJUNKKARIT ***

342 s. Wsoy 1944 (1893 – 94)

Vanhaksi elin, ennen kuin tämän luin.  Mielessä Tauno Palo hevosella hurjastelemassa ja puukkoa heiluttamassa. Niinhän kirjassa käykin. Mutta kirjan häjyt eivät ole sankareita. Oma kt-kirja.

 

72. Waltari Mika: KUKA MURHASI ROUVA SKROFIN? ***

315 s. Otava 1951 5.p

Luinkohan ensimmäisen kerran? Nimittäin ihmettelin loppua lukiessani, kuinka erilainen se on elokuvaan verrattuna. Juonta riittää.  Jotain remukohtaa olisi voinut tiivistääkin. Kyllä K P:n erehdys tämän voittaa.  Oma kt-kirja, ostettu ja luettu Jyväskylässä.

 

73. Hemingway Ernest: KIRJAVA SATAMA ***

276 s. Tammi 1945 (Toini Aaltonen)

Luultavasti luin tämän ensimmäisen kerran. Elokuvan olen tietenkin nähnyt. Minulle kertomus oli liian hajanainen. Olisi riittänyt pelkkä Harryn tarina. Oma vikani. Ja oma kt-kirjani.

 

74. Säisä Eino: KEVÄTTÄ KOHTI ***

168 s. Wsoy 1988

Esseekokoelma, ihmisenkokoista jutustelua kirjoista ja elämästä. Säisä hukkui heikkoihin jäihin 1988. Viimeisessä esseessä on ikään kuin enne tästä tapahtumasta. Ei, en usko, että hän hukuttautui.  Säisä oli kansakoulun opettajana Lapinlahdella 1964-1965. Minä tulin Lapinlahdelle opettajaksi 1965. Joten en tavannut miestä. Oma kt-kirja.

 

75. Hotakainen Markus: MARS ****

191 s. Paasilinna 2013

Tietokirja, joka myös scifistille on suurta herkkua. Kirjastosta.

 

76. Heiniö Esti: HÄÄMARSSI ***

243 s. Wsoy 1959

Lapset kokoontuvat äitinsä kuolemaa odottamaan. Tehokas romaani kirjailijalta, josta googlellakaan ei juuri löydy tietoja. Oma opus.

 

77. Tuuri Antti: BOSBOR EXPRESS ***

202 s. Otava 2013

Kertomus etupäässä junamatkasta. Leppoisankevyt välityö. Kirjastosta.

 

78. Guareschi Giovanni: AVIOMIEHEN TOTUTUSAJO *

223 s. Wsoy 1967 4.p (Ulla-Kaarina Jokinen)

Loppua  kohti yhä typerämmäksi käyvä kohellus. Oma teos.

 

79. Sariola Mauri: SUSIKOSKI OTTAA OMANSA ***

270 s. Gummerus 1961 2.p  (Salama-sarja 58)

Vetävää kerrontaa,  tosin kaivostoiminta ei tainnut olla noissa kantimissa edes vuonna 1956. Mukana epätoivoinen yritys sekoittaa lempeä tekstiin. Oma kirja.

 

80. Sariola Mauri:LAUKAUSTEN HINTA **

241 s. Gummerus 1962 2.p

6 ihmistä pyörii samassa rantapusikossa juurikaan toisistaan tietämättä. Höpsis. Kiristämisen syykin on heppoinen. Sota-aikana tehtiin paljon pahempaakin. Sariolan suoraselkäisyys ei vakuuta. Oma kirja.

 

81. Tapio Marko: KOLMETOISTA MEHILÄISTÄ  ***

205 s. Wsoy 1964 2.p

Romaani rikoksesta. Mehiläiset ja ampiaiset menevät sekaisin. Hieman jankaava tyyli, asioiden toistoa, toki tarkoituksella. Hyvää on lopun auki jättäminen. En kehuisi tarinaa uskottavaksi. Oma kirja.

 

82. Kojo Viljo: POSTITALON ANNA-MARI JA SÄRKÄN POIKA ***

201 s. Karisto 1928

Novellikokoelma kansan syvistä riveistä. Elämäntapaa viime vuosisadan alusta. Huumoriakin yritellään. Oma kt-kirja.

 

83. Franzén Peter: TUMMAN VEDEN PÄÄLLÄ ****

320 s. Tammi 2010

Preesensissä. Julkkiksen kirjoittama. Päästyäni näistä kauhunaiheista ohi, luin tämän mielelläni. Kirja välttää liian dramatisoinnin. Vertauskohtana Hannu Mäkelän kirja Lapsuus, jolle häviää vain kirjoittajakokemuksen verran.  Kirjastosta.

 

84. Sariola Mauri: NIIN SYVÄ ON KUIN PITKÄKIN **

232 s. Gummerus 1965 3.p

Sujuvaa on, juonta on. Lukeehan näitä Sarioloita ihan mielellään, mutta pohjalla painaa aina ikävä  äijäpohjavire. Valovuosi on muuten matka eikä aika, tiedoksi Maurille sinne jonnekin. Oma kirja.

 

85. Simenon Maigret: MAIGRET RAJAN PINNASSA ***

174 s. Otava 1993 2.p (Irmeli Sallamo)

Tuttua Maigretia, rauhaisaa rikoksen selvittelyä. Eipä tainnut taaskaan murhaaja rangaistusta saada. Oma kirjaston poistomyyntikirja.

 

86. Kettu Katja: PIIPPUHYLLY ***

236 s. Wsoy 2013

Toivottavasti välityö, jonka olisi mielelläänkin muulta kuin Ketulta lukenut. Odotus oli liian kova. Novelleja. Kirjastosta.

 

87. Chandler  Raymond: NAINEN JÄRVESSÄ ****

264 s. Wsoy 1986  2.p  (Kalevi Nyytäjä)

Ammattimiehen dekkari, jota lukiessa täytyy olla tarkkana. Pidän kirjoista, joissa on henkilöluettelo alussa. Tässä ei ole. Uusintakäännös Sapo-sarjasta. Oma teos.

 

88. Railo Eino: VORNA ****

n. 200 s. Wsoy 1942 2.p (1916)

Osmo Iisalo-nimellä kirjoitettu ”Talvinen sankaritarina”,  rajavainoromaani. Kuuluu nyt kokoomateokseen  ”Pyhiinvaeltaja”,  jossa kirjallisuusmies, tohtori Railo tunnustaa nuoruuden Iisaloutensa.  Vetävä kertomus karjalaisten, lappalaisten  ja suomalaisten kiistoista, lopussa jopa yllätys. Oma teos.

 

89. Sariola Mauri: MINÄ, OLAVI SUSIKOSKI ***

222 s. Gummerus 1963 3.p

Kun tietoa pitää saada, Susikoski lentää Mallorcalle kysymään. Viehättävän vanhanaikaista meininkiä. Juonen Mauri osaa rakentaa. Eikä ole tässä kirjassa äijämentaliteettiakaan. Oma kirja.

 

90. Simenon Georges: MAIGRET JA KUNNON IHMISET **

188 s. Otava 1991 2.p (Irmeli Sallamo)

Kunnon ihmisistä tuli hieman lällyä tekstiä. Kyllä kunnon roistot ovat kiinnostavampia. Oma.

 

91. Agapetus: PITÄJÄNVARAS **

305 s. Otava 1947

Hieman liiankin rauhallinen kuvaus miehestä, jolla on hyvä sydän ja varastavainen mieli. Oma.

 

92. Heikkinen Mikko-Pekka: TERVEISET KUTTURASTA **

268 s. Johnny Kniga 2012

Aiheeseen nähden omituisen mielikuvituksetonta tekstiä.  Henkilötkin epämiellyttäviä. Sumea kirja. Kirjastosta.

 

93. Mäki Reijo: INTIAANI ****

461 s. Otava 2013

Kunnon juoni ja taustatyö. Typerää Apteekkisanailua vähennetty roimasti. Liikaa on kyllä raatoja, mutta muuten pitkästä aikaa kunnon Varesta. Pikalaina kirjastosta.

 

94. Sariola Mauri: SUSIKOSKI SULHASPOIKANA **

183 s. Gummerus 1982  2.p

Hieman sekava poliisiromaani. Epäuskottavakin, ei hutilaukaus osu keskelle otsaa väärään mieheen. Oma kirjaston poistomyyntikirja.

 

95. Tuomola Olavi: VAKOOJA TURVAUTUU MURHAAN **

134 s. Wsoy 1943

Salapoliisiromaani, 10 mk:n sarjassa. Aikansa tuote, hieman rasistinenkin. Juonikin löytyy ja paikoitellen teksti soljuu sujuvasti. Oma kulunut nide.

 

96. Meri Veijo: EI TULE VAIVATTA VAPAUS ****

512 s. Otava 1995

Mainio selvitys Suomesta aikakaudelta 1870 – 1920, jolta kouluaikana ei saanut mitään tietoa. Kevyttä pakinamaista historiankirjoitusta. Kaikkea sitä kuuleekin (eli lukee). Oma teos.

 

97. Hirvas Harri: KÄRVENTÄVÄ LIEKKI **

205 s. Karisto 1952

Jännitysromaani, jossa hyvät ja pahat juoksevat kaavan XYZ perässä. Mikä lie kaava, kun mahtuu karamellipaperin kokoiselle lapulle. Lopussa hyvät onnistuvat polttamaan sen ja maailma pelastuu?  Oma kirja.

 

98. Stevenson R. L.: IHMISRYÖSTÖ ****

250 s. Wsoy 1937 (Aaro Kivilinna) (1887)

Ryöstölapsi-nimellä ilmestyi suomeksi jo 1910.  Mainio vanhanajan seikkailukertomus Skotlannista. Kertomus tuntuu jäävän kesken, mutta jatkoa ei ainakaan ole suomennettu. Hyvä näinkin. Oma kirpputorikirja.

 

99. Utrio Kaari: HAUKKA, MINUN RAKKAANI ****

462 s. Tammi 1990  2.p

Vetävä, sujuvasti ja ammattitaidolla tehty teos 1300-luvun Suomesta. Haittana ennakkoarvattavuus ja ”pahan miehen” turhan helppo toistuva pakeneminen. Häntä kun tarvittiin lisää pahuuden töitä tekemään.  Historian Utrio tuntuu tuntevan. Vaimon kirja.

 

100. Sipilä Jarkko: MURU **

255 s. Crime Time 2011

Yksitotinen poliisiromaani, jonka juonessa ei ole mitään yllättävää. Vaan onpahan sujuvaa ajantappoa. Tarvitaan tällaistakin. Kirjastosta.

 

101. McCall Smith Alexander: HARHAPOLKUJA SAVANNILLA ***

317 s. Otava 2012 (Päivi Pouttu-Deliére)

Sama vanha rauhallinen ja turvallinen meno jatkuu. Rauhoittavaa lukemista ilman murhia ja silpomisia.  Kaikki Mma Ramotswe-kirjat olen lukenut. Kirjastosta.

 

102. Aapeli: KOKO KAUPUNGIN VINSKI **

67 s. Suuri Nuorten Kirjakerho 1977

Näkymättömyyspulverin ansiosta pääsee fantasiahyllyyn. Oma tuplakirja, mukana myös Vinski ja Vinsentti.

 

103. Beecher-Stowe Harriet: SETÄ TUOMON TUPA

238 s. Mantere 1948 (lyhennetty suomennos lapsille)

Kuuluisa kirja, lukea se piti. Ei setä Tuomolla tosin mitään tupaa ollut. Kirjalla on ollut tärkeä osa Amerikan orjien vapauttamisessa joten puolustanee paikkaansa. Kirjallisia ansioita teoksella ei ole. Oma.

 

104. Väisänen Hannu: TAIVAANVARTIJAT ****

284 s. Otava 2013

Kielellisesti mainiota luettavaa (vaikka preesensissä). Kertomus alttaritauluista pariin kirkkoon, sopimus, toteuttaminen ja moitteet. Hulvaton teos,  nuo kirkot  on ehdottomasti käytävä katsomassa. Kirjastosta.

 

105. Munsterhjelm Erik: VANHA BILL ****

210 s. Tammi 1948 (M. Harkola)

Suomenruotsalaisen miehen kirjoittamia mainioita seikkailukertomuksia nuorisolle.  En muista pienenä lukeneeni. Oma kirja.

 

106. Sariola Mauri: SURMA SURUTALOSSA ***

229 s. Gummerus 1973

Perus-Susikoskea ajalta, jolloin joka taskussa ei ole kännykkää. Oma kirja.

 

107. Sariola Mauri: SUSIKOSKEN KUUMA LOMA **

157 s. Viihdeviikarit 1983

Porukka pyörii Mallorcalla minullekin tutuissa paikoissa. Typerämpi Susikoski-kertomus,  jonka toinen tähti tulee härkätaisteluinhosta. En olisi Maurista niin hyvää uskonut. Oma läpyskä.

 

108. Utrio Kaari: VENDELA ***

433 s. Tammi 1989  2.p

Kun heti ensimmäisellä sivulla tietää, mitä lopussa tapahtuu, ei neljättä tähteä voi antaa, vaikka kertomus soljuu mainiosti ja juoni pysyy tiiviisti koossa. (Alussa köyhä mutta kunniallinen neito näkee uljaan ritarin. Lopussa monen mutkan kautta saavat toisensa.) Yhdyssanapainovirheitä on tuhottoman paljon. Vaimon kirja.

 

109. Aapeli: VINSKI JA VINSENTTI **

n. 70 s. SNK 1977

Puhuva harakka hoitelee hommat. Fantasiahyllyyn. Oma.

UUSI

110. Huntuvuori Hilda: KULTARANNAN IMPI **

105 s. Otava 1920

Erittäin naiivi ”historiallinen kertomus kymmenenneltä vuosisadalta”. Soreasti kuvitettu, kuvittajaa ei nimetä. Kirja on ollut Pieksämäen Aseman kansakoulun oppilaskirjastossa, nro 56. Oma.